4. lokakuuta 2015

Rajat kiinni! – Irti EU:sta!


Maahantunkeutujamyönteistä propagandaa tekevä Ilta-Sanomat otsikoi eilisen lööppinsä jättiläismäisellä numerolla 50 000 ja kysymyksellä ”Miten tästä selvitään?” – Näin meitä taivuteltiin ajattelemaan, että maan valtaus on luonnonlainomainen välttämättömyys, kuin väistämätön tuho-onnettomuus, vähän niin kuin maanjäristys tai tulivuorenpurkaus, jonka seurauksista pitää vain selvitä. Oikea kysymys olisi: ”Miten tämä estetään?”

Vastauksen tarjosivat tänä viikonloppuna järjestetyt Rajat kiinni! -tapahtumat. Myös niistä valheellinen valtamedia – nykyinen roskamedia – uutisoi vääristelevästi. MTV3 yritti lavastaa haastattelemastaan henkilöstä rasistin jättämällä olennaisen pois, mutta korjasi myöhemmin virheensä uhrin vaadittua oikaisua. Ilta-Sanomissa yritettiin oikeuttaa rabulistien hyökkäyksiä Rajat kiinni! -tapahtumaa sekä poliisia vastaan selittelemällä heidät ”rasismin vastustajiksi” – ja syyttämällä maahantunkeutumisen vastustajia sitä kautta tietenkin ”rasisteiksi”. Totuus asiasta tuli taaskin MV-lehdestä, joka kertoi asian todellisen laidan: ”Suvaitsevaiset yrittävät provosoida yhteenottoa häiritsemällä Rajat kiinni! -mielenosoitusta”.

Ilta-Sanomat töhersi sivuilleen, että ”Mielenosoittajat lähtivät kaduille Helsingissä – poliisin kimppuun hyökättiin marssilla” antaen läpikotaisen valheellisen kuvan asiasta. Hyökkäyksistä syytettiin epämääräisesti ”mielenosoittajia” kertomatta kummat mielenosoittajat rettelöivät: laillisen Rajat kiinni! -tapahtuman osallistujat vai maahantunkeutumista puolustava vastamielenosoittajaväki, joka saapui paikalle rähinöimään? Oheisessa videossa äärivasemmistolaiset aktivistit hyökkäävät maahanmuuttokriittistä kulkuetta vastaan, joka etenee taustalla rauhanomaisesti.


Olin paikalla seuraamassa, joten voin kertoa, että totuus tuli jälleen MV-lehdestä, joka kertoi, että maahantunkeutumisen kannattajat ovat potkineet poliisiautoja, heitelleet poliisien päälle kananmunia ja pahoinpidelleet Rajat kiinni! -tilaisuuden järjestäjän Susanna Kaukisen. Surkein vääristely ja totuuden peittely Ilta-Sanomilta lipsahti, kun se väitti passiivimuodossa, että ”poliisin kimppuun hyökättiin marssilla”. Muotoilu jätti hämärän peittoon, ketkä hyökkäsivät ja tarjosi mahdollisuuden ajatella, että Rajat kiinni! -marssin tarkoitus oli hyökätä poliisia vastaan! Myös tässä Ilta-Sanomien otsikossa syytettiin epämääräisesti ”mielenosoittajia”, vaikka tosiasiassa syyllisiä olivat ne rähjäiset suvaitsevaiset, joista yksi näytti oman kyvyttömyytensä sietää ja käsitellä kognitiivisia ristiriitojaan käymällä kakuttamassa Rajat kiinni! -tapahtuman puhujaa kesken esiintymisen.

Mutta se lehtien diskurssianalyysistä tällä kertaa. Raivokkaan suvaitsevaiston kannattaisi hillitä naurettavat itkupotkuraivarinsa, jotka johtuvat oman ajattelun joutumisesta juntturalle, kun järki sanoisi jo muuta kuin vanha poliittinen asenne. Rähinöinnin sijasta kannattaisi liittyä massamaahanmuuton vastustajiin ja lakata ostamasta sekä lukemasta Ilta-Sanomia. Muulla tavoin en voi näiden tiedostavaisten mieltä parantaa.

Narinkkatorilla pidetyt puheet olivat suunnatut oikean asian puolesta: Suomelle sekä Euroopalle tapahtumassa olevaa vahinkoa vastaan. Niissä ei kuitenkaan tavoitettu asian ydintä. Useat puheet olivat affektipitoisia, ja monet puhujat olivat ilmeisestikin maahanmuuttopropagandan osittaisia uhreja. Naisten, nuorten ja maahanmuuttajien esiintyminen massamaahanmuuttoa vastaan oli kiitettävää, mutta kannanotot jäivät valjuiksi. Tyytymättömyys tulijoiden määrään ja laatuun ilmaistiin selvästi, ja arvosteltiin esimerkiksi miespuolisten maahantunkeutujien suurta määrää, valiteltiin ”naisten ja lasten” poissaoloa sekä hiivittiin kliseemäisesti ”työperäisen maahanmuuton” taakse näkemällä siinä jotakin hyvää. Sitä kautta yritettiin kai pestä pois mahdollisia rasismisyytöksiä, mutta argumentaatio oli löysää ja balanssoimaan pyrkivää kuin jollakin Lady Likellä, joka ei tiedä miten ranteitaan kääntelisi.

Totuushan asiassa on, että niin sanotuista humanitaarisista syistä tapahtuva maahanmuutto ei ole ylipäänsä toimiva ratkaisu. ”Naiset ja lapsetkaan” eivät lopu vastaanottamalla, mutta suomalaisten ihmisten hoivarahat loppuvat. Pääongelma on liian suuri syntyvyys kehitysmaissa, ja sen takana puolestaan ovat islamin seksuaalipoliittiset, lajinsäilytysstrategiset ja laajenemaan pyrkivät tarkoitusperät.

Moniin kuulijoihin feministinen argumentaatio tuntui uppoavan kuin kuuma lusikka voihin. Tämä on Titanic-tasa-arvoa. ”Naisten ja lasten” mukana tulevat kuitenkin perheenyhdistämisohjelmien myötä aina myös heidän heteromiehensä, aivan niin kuin perheellisten miesten mukana tulevat myöhemmin fertiilit naiset ja lapsilaumat. Ja suomalaiset pakotetaan elättämään heidät, sillä irakilaisten ja somalien keskuudessa työttömyysprosentit ovat noin 80, ja naisista töissä on vain yksinumeroinen prosenttiluku. Tie merenrannoille valmistuviin viiden huoneen kattohuoneistoihin avautuu kuitenkin kaupungin asuntotoimistosta helposti, sillä vihervasemmiston vinksauttamat sosiaaliset myöntöperusteet pisteyttävät kaikkein kurjimmiksi laittautuneet jonon ohi kärkeen, aivan niin kuin tapahtuu yritteliäisyys- omistamis-, kouluttautumis- ja työllistymisvihamielisessä sosiaaliturvajärjestelmässä laajemminkin.

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden siirtämistä länsimaihin pidettiin puhujien esityksissä ”kustannustehottomana”.”Parempana” vaihtoehtona nähtiin kehitysavun antaminen. Tosiasiassa myös kehitysapu kurjistaa, kuten entinen suurlähettiläs Matti Kääriäinen totesi perustellusti kirjassaan. Sitä puhujaa vastaan, joka pyöristeli ja sievisteli puheenvuoroaan ”työperäisen maahanmuuton” oikeutuksella, ei tosin buuannut kukaan, joten Rajat kiinni! -tapahtumassa ei ilmeisesti ollut yhtäkään Suomen 340 000 työttömästä. He olivat kaiketi ratsupoliisikaaderin pidättelemällä toisella puolella huutamassa lisää massamaahanmuuttoa ja työttömiä Suomeen, jotta ei itsekään tarvitsisi mennä töihin.

Koska kukaan ei puuttunut pääasiaan, vaan puhuttiin vain käytännöllisellä tasolla ilmenevistä ongelmista, kuten ”paikallisen turvallisuuden heikkenemisestä” ja tietysti ”raiskauksista”, tuli vaikutelma, että syyhyä parannettiin raapimalla. Niinpä palautan mieleen ne perusdoktriinit, toisin sanoen sen poliittisen ja filosofisen kivijalan, jolle maahantunkeutumisen vastustaminen perustuu.

1. Suomen valtio on etujärjestö, jonka tehtävä on puolustaa ensisijaisesti omien kansalaistensa etua – ei muiden. Politiikkaa, joka tunnustaa vallan ja valtaintressit politiikanteon tärkeimmiksi motiiveiksi, sanotaan politiikantutkimuksessa reaalipolitiikaksi – kuin muistutukseksi siitä, että se on realistista eli todellisuudentajuista. Sen sijaan nykyisin on asetettu muualta tulevien edut suomalaisten ihmisten omien oikeuksien edelle, mikä on johtanut häikäilemättömiin ristiriitoihin sosiaaliturvan subventioissa, kunnallisissa asuntojonoissa ja verorahojen siirtämisessä leikkausten kohteeksi joutuneilta suomalaisilta vierasperäisille. Se näkyy myös käänteisessä syrjinnässä, jolla maahanmuuttajia suositaan julkisten työpaikkojen täytössä. Tämä rikkoo räikeästi meritokraattista oikeudenmukaisuusperiaatetta, jonka mukaan oikeudet ja edut on itse tuotettava, jotta niihin olisi oikeus.

2. Itsenäisen valtion suvereniteettiin ja samalla itsenäisyyden määritelmään kuuluu oma ulkopolitiikka ja kyky itse säädellä ja valvoa valtion rajoja, tosin sanoen päättää siitä, keitä valtio päästää rajojensa sisäpuolelle. Maahantulon oikeus ei ole subjektiivinen oikeus, johon kenellä tahansa olisi oikeus, vaan maahan saapumisen oikeutus perustuu vastaanottavan valtion suopeuteen, ja mahdollista kansalaisuuden luovuttamista on aina pidettävä poikkeuksellisena erityismenettelynä. Sen sijaan nyt turvapaikan hakemista, myöntämistä ja mahdollista kansalaisuuden luovuttamista pidetään virheellisesti itsestäänselvyytenä.

3. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpiä virallisesti tunnustettuja tuloksia on, että Suomessa ei ole syviä etnisiä ristiriitoja. Suomen on jatkossakin pidettävä ehdottomasti kiinni siitä, että maahan ei synny kansakuntaa jakavia vierasperäisiä ryhmittymiä. Jo nyt maahan saapunut porukka on riittänyt aiheuttamaan syvän kuilun sekä vähemmistöjen että kantaväestön väliin, ja juopa on revennyt myös kantaväestön sisäpuolelle täsmälleen Harvard-professori Robert D. Putnamin teorian mukaisesti. Vika ei ole asenteissa, vaan ongelma on objektiivisena todellisuudessa, jossa ihmisryhmien arvot ja edut ovat konflikoituneet. Suomenkielisten ja ruotsinkielisten aika ajoin esille nouseva kiistely on sekin pulpahtanut jälleen pintaan antaen näyttöä pientenkin erojen poliittisesta merkityksestä. Tätä vaikutusta ei ole vähentänyt selitys, että kyse on ”vain pienten erojen politiikasta”.

4. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeinen tehtävä on pitää Suomi ja suomalaiset kansainvälisten konfliktien ulkopuolella ja ulottumattomissa sekä estää muualla maailmassa syntyvien konfliktien vahingollisten seurausten leviäminen Suomeen. Tätä periaatetta Suomen hallitus on rikkonut räikeästi. Maamme on joutunut hybridisodankäynnillisen hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkääjä on havaittu, mutta sitä ei ole tunnistettu viholliseksi eikä torjuttu. On väärin, että jos tuhansien kilometrien päässä olevaan maahan hyökkää joku, sieltä hyökkäyksen kohteeksi joutuneet kansat hyökkäävät meidän maahamme. Kyse on vain muodollisesti pakolaisuudesta, mutta todellisuudessa kysymys on aseettomasti tapahtuvasta maamme valtaamisesta. Äärijärjestö ISIS ja sitä pakenevat ovat samalla puolella, sillä molemmat tavoittelevat ja edistävät islamin leviämistä Euroopassa. Olemme itsenäinen maa ja kansakunta, ja siksi pakolaisten pitää paeta myös meitä, jotta meidän ei tarvitsisi paeta heitä.

5. Pakolaisten sekä turvapaikanhakijoiden vastaanottokäytäntö luotiin länsimaihin muutamien poliittisten pakolaisten tai kotimaassaan vainottujen ihmisten tilapäiseksi suojelemiseksi länsimaissa. Sitä ei tarkoitettu massamaahanmuuttoa eikä väestöjensiirtoja varten. Nyt tätä periaatetta käytetään avoimena valtakirjana turvapaikkashoppailuun, elintasopakolaisuuteen ja loppumattomien siirtolaisvirtojen vyöryttämiseen rajojen yli.

Se, että tärkeimmät ulko-, turvallisuus- ja sisäpolitiikan periaatteet on laiminlyöty rajoja apposen auki pitävällä politiikalla ja Schengenin sopimuksen idean sekä Dublin-asetuksen rikkomisella, osoittaa pääministeri Juha Sipilän, valtiovarainministeri Alexander Stubbin sekä hänen kaulapannassaan olevan sisäministeri Petteri Orpon täydellisen kyvyttömyyden. Ainoa, joka vastuussa olevista ministereistä aktiivisesti vastustaa massamaahanmuuttoa, on ulkoasiainministeri Timo Soini, mutta hän ei yksin paljoa voi. Perussuomalaisten lähtiessä hallituksesta sitä täydennettäisiin vihreillä ja Rkp:llä, jotka hihat palaen haluavat maahamme lisää maahanmuuttajia. Soinille kuuluu kunnia palautussopimuksen vaatimisesta Irakin kanssa.

Valtiota ei voi johtaa ilman valtiofilosofisia periaatteita. Niistä valtiollinen itsemääräämisoikeus ja sen toteuttaminen oman kansan hyväksi on tärkein. Siksi Rajat kiinni! -mielenosoitus marssi oikeaan suuntaan päätyessään hakemaan apua Snellmanin patsaalta. Mutta ei sitä sieltä löydy. Se on kiveä. Kannattaa kuunnella eläviä ihmisiä.

Meneillään olevassa poliittisessa hallinnossa ja kansalaiskeskustelussa on kieroa se, että ihmisyksilöiden tai pienryhmien toimintaan liittyvistä ihanteista on johdeltu valtioiden ulkopolitiikkaa ja rajojen hallintaa koskevia päätelmiä.

Esimerkiksi joku maahanmuuton suosija saattaa lausahtaa yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa: ”Hei Pena, onks sulla maahanmuuttajakavereita?” – Ja maahanmuutolle penseä Pena vastaa: ”Joo on mulla.” –  Suvakki: ”No eks yhtään häpee sitä, että esität maahanmuuttokritiikkiä?” – Tällä tavoin aseista riisuttuna Pena myöntyy: ”Joo, kyllä mä häpeen ja käännyn siis maahanmuuton suosijaksi.” Näin suvakki on voittanut: ”Jotta Pena ja Ibrahim vois olla kavereita, on rajat pidettävä auki!”

Logiikka floppaa kuitenkin selvästi, ja jo se riittää aiheuttamaan kutinaa ihon alle, mutta poiminpa esille muutaman selityksen. Ituhippien ja mimosojen yritykset johdella yksilöiden väliseltä mikrotasolta valtion olemusta romuttamaan pyrkiviä päätelmiä makrotasolle on surkuhupaisa.

Vierauden, toiseuden ja erilaisuuden affektiiviset kohtaamisopetukset eivät voi toimia valtioiden poliittisina doktriineina, sillä valtioiden toimintamotiivi on vallan käyttö ja ulkoisen vallan vaikutuksilta suojautuminen. Jos valtio ei kontrolloi rajojaan, on oletettavaa, että kulttuuriset, taloudelliset ja sosiaalipoliittiset syyt ihmisten ja ryhmien välisiin konflikteihin vain lisääntyvät mikrotasolla. Mikrotasolta taas ei voida vaikuttaa makrotasolle, mutta makrotasolla tehtävät ratkaisut vaikuttavat suoraan mikrotasolle.

Esimerkiksi Pena ja Ibrahim voivat ymmärtää toisiaan arkipäivän vuorovaikutuksessa tai olla ymmärtämättä, mutta tästä tapauksesta ei voida johdella vaikutusta siihen, miten valtioiden pitää toimia. Sen sijaan jos valtiot avaavat rajansa, voi maahan heilahtaa 50 000 Ibrahimin kaveria, jolloin makrotasolla tehtävä politiikka vaikuttaakin suoraan yksilöiden elämään. Juuri näin maassa jo olevien maahanmuuttajien asema vaikeutuu entisestään, Penan asema kurjistuu kilpailtaessa työpaikoista ja niin edelleen.

Niinpä politiikkaa ei pidä tehdä kukkahattutätien idealismilla eikä kohtaamiseettisillä, yksilöiden väliseen pienryhmäkohtaamiseen liittyvillä periaatteilla, vaan tunnustamalla kansallisvaltio järjen työvälineeksi ja hyvinvointiyhteiskunnan tuottajaksi. Muutoin sekoitetaan mikrotaso ja makrotaso. Odotukset suvaitsevuuden ja monikulttuurisuusmyönteisyyden leviämisestä ihmisten asenteissa eli mikrotasolla, ovat pelkkiä oletuksia ja toiveita, eivät tosiasioita, joista voitaisiin johtaa ulkopoliittisia tai sosiaalipoliittisia toimintamuotoja valtioiden hallitsemiseen, makrotasolle. Toiseudesta, vieraudesta ja erilaisuudesta kyynelehtivällä sormetusdemagogialla pääsee ehkä vähemmistövaltuutetun hameen alle, mutta valtiolliset vankkurit ajetaan silloin ryskyen metsään.

Kuitenkin Euroopan unionissa on pitkään toimittu poliittisista teorioista mitään ymmärtämättömän lauman johtaessa valtioita. Poliittisen vihervasemmiston toimintametodi on ollut samanlainen kuin 1960-luvulla, jolloin hoilattiin rajattoman sosialistisen maailman puolesta. Maahanmuutto on yhteiskuntamme tuhoamiseen tähtäävän porukan pirullisin juoni, jolla länsimaisen rationalismin varaan perustetut hyvinvointivaltiot yritetään nykyisin romuttaa.

Kyseinen politiikka hyödyntää uusmarxilaista agendaa, jossa on sekoitettu puurot ja vellit, eikä hegeliläis-snellmanilaista Järjen ääntä ole kuultu. Myös Kansallinen Kokoomus on kansallinen sekoomus. Ministeri Petteri Orpo, joka vinguttaa viulua, kun Rooma palaa, on orpo petturi.

Hotelleja, motelleja ja asunnottomuudesta kärsivien suomalaisten ihmisten asumuksia pakko-otetaan haittamaahanmuuttajien käyttöön samalla, kun maamme viime sodissa saavutettujen ulko- ja turvallisuuspoliittisten tulosten tuhoaminen jatkuu Haaparannan kautta. Voiton korjaavat pakolaisbisneksellä keinottelevat Juppi-Stubbin kaverit, joista yksi on epäpätevänä Helsingin sosiaalitoimen johtajaksi nimitetty Paavo Voutilainen, nykyisen pakolaisbisneksellä rikastuvan hyysärifirma Luona Oy:n pomo. Tämän tapahtuessa on Suomessa noin 7500 asunnotonta, ja 20 000 Suomen omaa kansalaista seisoo Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan leipäjonoissa joka viikko.

Sinä et pääse lähiaikoina käyttämään edes sitä vaivaista demokratian repaletta, eli äänestyslippua, joka kansalaisen kädessä vielä on. Paras minkä nyt voit tehdä, on allekirjoittaa kansalaisaloite Euroopan unionista eroamisen puolesta. Aloitteessa on vasta noin 10 000 nimeä, mutta 50 000 tarvitaan. Jos siis löytyisi edes sama määrä, kuin maahan on heilahtamassa siirtolaisia, voitaisiin päästä koko roskasta.

Näin palaisivat voimaan jälleen itsenäinen ulkopolitiikka, itsenäinen rahapolitiikka ja rajavalvonta sekä muukalaisten käännytys, jota Suomen kansan suuri enemmistö vaatii lähes 90-prosenttisella yksimielisyydellä. Velanotto saataisiin kuriin, eikä keneltäkään suomalaiselta tarvitsisi leikata mitään. Sen sijaan nyt meiltä on viety kaikki, ja velkaa ahmitaan kuin täytekakkua sinun jälkeläistesi maksettavaksi. Et arvaakaan, kuinka paljon lapsesi halveksuvat ja vihaavat sinua ja koko tätä nykyistä poliitikkosukupolvea, joka antoi tuhon tapahtua ja edisti sitä, kuten maan merkittävin tyhjäpää ja internatsi: Alexander Stubb.

Niin kokoomus ja kepu kuin vihervasemmistokin huutavat omaa päätään vadille massamaahanmuuttoa suosiessaan sekä piehtaroidessaan narsistisessa ylemmyydentunnossaan ja katteettomassa hyvyydessään. Tosiasiassa heidän asenteensa on hyppy pimeään. Se on Suomelle askel tyhjään, kuin putoaminen hirtettävän alla avautuvasta luukusta ammottavaan sysimustaan aukkoon.

Hyvä kansalainen! Anna äänesi EU:sta eroamisen puolesta. Sillä meidän on vallattava tämä maa takaisin internatseilta, irrationalisteilta ja töpselinokkaisilta hölynpölysuvakeilta, jotka lelulapiollaan kaivavat Suomelle ja itselleen hautaa. Jo pelkkä mahdollisuus siihen, että Suomi ottaisi EU:sta ritolat, on vahvaa neuvotteluvaluuttaa torjuttaessa sitä sairasta, kuolinvuoteellaan letkuissa makaavaa ja patologin lohdutonta peltipöytää lähestyvää näennäisdemokratiaa, jonka mukaan kaikkien pitää olla samaa mieltä kuin Merkel ja Juncker ja jolla EU nykyisin kurittaa itsenäisyyttään puolustavia jäsenmaitaan.


3. lokakuuta 2015

Vihapuhetta valtiotieteellisessä


Helsingin yliopiston punikkitiedekuntana tunnetussa valtiotieteellisessä harjoitetaan vihapuhetta maahanmuuttokriitikoita vastaan. Tutkijoiksi itseään nimittävät Inari Sakki ja Katarina Pettersson ovat rämpineet perussuomalaisten ja ruotsidemokraattien kansanedustajien blogeissa syyttäen maahanmuuton ja monikulttuurisuuden arvostelijoita ”äärioikeistolaisiksi”, ”oikeistopopulisteiksi” ja – voitteko kuvitella – ”maahanmuuttovastaisen retoriikan levittäjiksi”!

Voivatko suomenruotsalaistaustaisten mielestä suomalaiset maahanmuuttokriitikot muuta ollakaan kuin väärässä?

Samaan aikaan, kun maahantunkeutujien elättämiseen kaadetaan satoja miljoonia, Helsingin yliopisto pakotetaan lopettamaan 1200 työpaikkaa säästötoimena.

Toivottavasti Sakin ja Pettersonin työpaikat ovat ensimmäisten lakkautettavien joukossa. Saavat tuntea, kun omat koirat purevat.

Sakin ja Petterssonin kirjoitus julkaistiin kansainvälisessä lehdessä ilmeisesti siksi, että tiedon alkujuurilla Suomessa se olisi naurettu pihalle mistä tahansa. Kyse on puhtaasti spekulatiivisesta fantasmasta, kudelmasta, joka on täysin irrallaan todellisuudesta, mutta sopii kärpäslätkäksi roskamedialle, joka haluaa läimäytellä järjen puolesta puhuvia.

Vääristelevää historian sosiaalipsykologisointia

Inari Sakki on Suomen Akatemian rahoittama sosiaalipsykologi, joka vääristeli historiaa tekemällä jo aiemmin näennäistutkimuksen, jossa nykysuomalaisia yritettiin syyllistää Itä-Karjalassa jatkosodan aikana ylläpidetyistä vankileireistä. Hänen tarkoitusperänään oli, että sitä kautta voitaisiin taivutella nykysuomalaisia vastaanottavaisemmaksi maahanmuutolle!

Poliittisen historian dosentti ja Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen laitoksen johtaja Markku Jokisipilä tyrmäsi Sakin menetelmät verekseltään todeten Aamulehdessä, että on tieteellisen etiikan vastaista pyrkiä manipuloimaan tutkittavia nykysuomalaisia.

”Kollektiivisen häpeän tunteen herättäminen on sama kuin kollektiivinen syyllistäminen. Se on lähtökohtaisesti jotakin sellaista, jolla ei ole mitään tekemistä länsimaisen demokratian ja ilmaisunvapauden kanssa”, hän sanoi.

Lisäksi historiantulkinta oli vahingollisen valikoivaa. Olisi pitänyt huomioida, että sodan vastapuoli menetteli epäoikeudenmukaisemmin teloittamalla vangiksi saamansa suomalaissotilaat heti tai lähettämällä heidät suoraan Siperiaan ilman paluulippua. Jos päätelmiä ei tehdä suhteessa siihen, mikä oli sodan yleinen todellisuus, on liian helppoa kauhistella suomalaisten ihmisten toimia.

Sakin kirjoittelu ensinnäkin vääristeli historiaa unohtamalla suomalaisten perustamien interventioleirien syyt, toisin sanoen sen, että Neuvostoliitto aloitti Talvisodan. Toiseksi Sakki taivutteli nykyihmisiä anakronistiseen historiantulkintaan ja presentismiin. Tutkimusote siis ohjasi ihmisiä tulkitsemaan kansakunnan historiaa päin seiniä. Ja kolmanneksi, Sakin toiminta sisälsi tendenssin, eli tarkoitusperän, joka ei tieteelliseen tutkimukseen kuulu. Tavoitteena oli herättää häpeää suomalaisissa ja muokata ihmisten mielipiteitä suopeammiksi maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta kohtaan.

Entä mihin tällä kaikella itkun vääntämisellä natsiajan Euroopasta pyritään? Syyllistävän propagandan tarkoituksena on luoda tekosyy sille, että Euroopan maat antautuisivat nyt kolmannesta maailmasta virtaavalle maahanmuuttovyörylle, koska sen vastustaminen olisi muka ”uusi holokausti”. Kansojen likvidointi siinä ehkä tapahtuisi, mutta uhreina eivät olisi maahanmuuttajat vaan valkoihoiset länsimaiset nykyeurooppalaiset, joita ahdistellaan meitä itseämme koskemattomalla ”moraalisella taakalla” ja islamistien terrorilla.

Suomen Akatemia rahoittaa tällaista hölynpölyä, mutta se ei myönnä lanttiakaan maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ideologioita kyseenalaistavaan ja epäilevään kriittiseen tutkimukseen vaan pelkästään tähän leninistien, feministien ja islamistien ajatuspolkuja jatkavan vihervasemmistolaisen ajatusklusterin pönkittämiseen.

Sosiaalipsykologian laitoksella paheksutaan laajasti suomalaisten venäläisiä kohtaan osoittamaa muka-rasismia, koska professorinvirkaan nimitettiin venäläistaustainen Inga Jansinskaja-Lahti. Muutenkin laitoksella vallitsee monikulttuurisuutta truuttaava asenne jo vanhastaan vallitsevan empiristisen ja sikäli mitäänsanomattoman perinteen ohella, siis sen, joka näkee kaiken pelkkänä numeromystiikkana tai lukumagiana ja jättää perusarvot ja -kysymykset pohtimatta.

Puoliksi oppineiden pölinää

Sen, kuinka hartaasti yliopiston rahoittamat pullasorsat vihaavat kaikkea maahanmuuton arvostelua, voi lukea myös tästä, ja sen, miten tärkeää on hyysätä maahanmuuttajia jopa oman toimeentulon hinnalla, voi todeta tarkastettavana olevasta väitöskirjasta.

Erään esimerkin valtiotieteellisen tiedekunnan rahoittamasta vihapuheesta tarjoavat Karin Creutz ja Kristian Norocel, jotka yhdessä Hufvudstadbladetin kanssa tekevät kaikkensa lavastaakseen maahanmuutosta johtuvat ongelmat ”vihapuheesta” tai ”rasismista” johtuviksi.

Ilmeisesti heille maistuu suomalaisten veronmaksajien kustantama leipä. Tyhmimpienkin tutkijatyyppien pitäisi ymmärtää, että maahanmuuttokriitikot eivät tuota todellisuuteen ristiriitoja tai vastakkainasetteluja, vaan ne ovat yhteiskunnassa itsessään, koska maahantunkeutujien invaasio niitä todellisuuteen tuottaa. Myös maahanmuuton arvostelun pitäisi kuulua tieteelliseen kriittisyyteen, mutta näiden tuttisuiden mielipiteissä heitä miellyttämättömät todellisuuden kuvaukset käännetään ”häirinnäksi”.

Tällaisten yhteiskuntatieteilijöiden suurin heikkous on, että heillä ei ole aavistustakaan siitä, millainen yhteiskunta todella on.

Edellä mainittuja puolikoulutettuja yhdistää piirre, että heillä kaikilla on kielivähemmistö- tai maahanmuuttajatausta, joten heidän käsityksiään ei voida pitää puolueettomina vaan intressisidonnaisina. Itsekritiikki puuttuu heiltä täysin, eikä heidän kirjoittelunsa ansaitse tutkimuksen nimeä. Tästä on kyse myös silloin, kun sotaveteraaneja, lottia ja evakoita on käytetty sorminukkeina tehtäessä maahanmuuttopropagandaa.

1. lokakuuta 2015

Jotta numerot eivät unohtuisi


Suomeen on saapunut tänä vuonna 29.9.2015 mennessä 17 350 turvapaikanhakijaa. Heistä 11 898 eli 69 prosenttia on irakilaisia ja 1 758 eli 10 prosenttia somalialaisia. Valtaosa tulee siis turvallisina pidetyiltä alueilta eikä ole välittömän suojelun tarpeessa. Suuri osa on pelkästään paremman elintason perässä tulevia onnenonkijoita ja sosiaaliturvamme hyväksikäyttäjiä, ja perheenyhdistämisohjelmien kautta määrä voi vielä moninkertaistua.

Vaikka siirtolaisten täysin holtiton maahantulo ”saatiin jotenkin hallintaan” syyskuun lopulla (eli tulijoita rekisteröidään ja palvellaan entistä säntillisemmin), maahan saapuu edelleen 300–500 henkilöä päivässä, joten arviot 30 000–50 000 tulijan päätymisestä Suomen valtion ja kuntien elätettäviksi täyttyvät tällä vauhdilla vuoden loppuun mennessä.

Nyt ei ole kyse siitä, etten ymmärtäisi toiseutta, vierautta ja erilaisuutta. Kyse ei ole siitäkään, etten kunnioittaisi ihmisarvoa tai että jakaisin ihmisiä heihin ja meihin.

Kyse on siitä, että ymmärrän sosiodynamiikkaa ja kausaaliyhteyksiä eli sitä, kuinka yhteiskunta toimii ja millaisia lainalaisuuksia siinä vallitsee: ihmisten rivit jakautuvat ihan itsestään heihin ja meihin, mikäli nykymeno jatkuu. Ja juuri tämän rasistis-fasistisen katastrofin haluaisin estää.

Suomalaiset lakkaavat ymmärtämästä omasta aloitteestaan toiseutta, vierautta ja erilaisuutta sekä kunnioittamasta ihmisarvoa, jos nykyinen tulijatulva ja sen taustalla oleva avoin vastaanottopolitiikka pysyvät voimassa. Kyse on siis siitä, että käsitykseni mukaan maahanmuuttovyöry tuottaa suuria sosiaalipoliittisia ongelmia, jotka aivan itsestään kumoavat myös kauniit humaanit ihanteet. Esitin poliittiset perustelut jo edellisessä kirjoituksessani.

Raha, jolla siirtolaisia joudutaan ylläpitämään, ei ole mitään lelurahaa. Se on suomalaisilta ihmisiltä otettua rahaa tai meidän kansalaisten piikkiin lainattua velkarahaa. Valtion budjettiin syntyy tätä kautta vähintään 1,5 miljardin lovi. Mistä nämä rahat otetaan? Vastaus: sinulta ja jälkeläisiltäsi, joiden maksettaviksi valtion velat kaatuvat. Kansakuntien vastakkainasettelu ei siis ole diskursiivinen, representaatiomainen eikä kenenkään keinotekoinen luomus, vaan se vallitsee objektiivisena todellisuudessa, eikä sitä voida jynssätä pois kääntämällä asiaa muutamien tapaan ”vihapuheesta” johtuvaksi. Ongelma johtuu etujen ajautumisesta konfliktiin.

Euroopassa ei ole vain pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden aiheuttama kriisi vaan myös taloudellinen ja poliittinen kriisi. Siirtolaisten hyökkäys Suomeen osui, kuten yllätyshyökkäykset usein tekevät, pahimpaan mahdolliseen aikaan: taloutemme on romahduspisteessä ja työllisyystilanne katastrofaalinen. Hotelleita, motelleita ja muitakin kiinteistöjä pakko-otetaan siirtolaisten käyttöön, ja valtio asuttaa pysyviä turisteja kuntiin valtuustojen yksimielisen tahdon vastaisesti.

Tilanne riistäytyi käsistä kesällä, jolloin Angela Merkel teki elämänsä emämunauksen ja toivotti siirtolaiset lämpimästi tervetulleiksi Saksaan, ei kuitenkaan Suomeen, jonne he nyt vyöryvät. Tästä on seurannut poliittinen kriisi, jonka tuloksena hallitukset horjuvat, tosin niiden kannatusta tai kannatuskatoa ei tiedä tarkalleen kukaan. Hitlerin varjo puolestaan heittää vaikutuksensa nykypäivään, sillä ilman tunnettua menneisyyttään Saksa ei ottaisi nyt siirtolaisia vastaan varmaankaan yhtään, mutta tätä nykyä se tekee kaiken polvilleen pakotettuna, aseista riistuttuna ja natsimaineestaan ripitettynä. Tämän absurdin politiikan tuloksena fasismin soihdut ovat syttymässä uudelleen myös Saksassa. Juuri sekö on Merkelin tavoite?

Kun Etelä-Euroopan maat eivät ole pystyneet valvomaan EU:n ulkorajoja, niin kuin Suomi valvoo Venäjän-rajaansa, Euroopan unionin jäsenmaiden keskinäinen luottamus on hajonnut palasiksi. Historia todistaa, että valtiot ja valtioliitot ovat romahtaneet kyvyttömyyteen kontrolloida rajoja ja väestöjen vaellusta. Myös Rooma tuhoutui kansainvaelluksiin.

Mutta numeroihin. Pakolaiskriisistä, taloudellisesta kriisistä ja poliittisesta kriisistä huolimatta yksikään tutkimuslaitos, yliopisto tai media ei ole tehnyt tai teettänyt empiiristä kannatustutkimusta siitä, mikä kansalaisten tuki meneillään olevalle siirtolaisvyörylle, talouspolitiikalle ja hallitukselle yleensä on, vaikka aika olisi otollinen ja olosuhteet suorastaan määräisivät, että tutkimus olisi nyt tehtävä. Gallupeja laaditaan turhemmistakin syistä.

Tutkimuslaitosten asenne on samanlainen kuin entisen valtamedian, joka laittoi juttujensa kommenttipalstat kiinni, ettei totuus paljastuisi, ja jota sen vuoksi sanotaan syystäkin nykyään roskamediaksi. Yliopistoissa tutkimusta maahanmuuton vastustuksesta ja kansalaisten mielipiteistä ei tietenkään tehdä, koska niissä toimivien täytyy olla lähtökohtaisesti maahanmuuton suosijoita ja monikulttuurisuutta kyseenalaistamattomia poliittisen vallan mielistelijöitä tai maahanmuuttajia itsekin. Muuten saa potkut tai ei ainakaan virkaa, ja tutkintojen suorittaminen estetään.

Yksityiset tutkimuslaitokset puolestaan tekevät tutkimuksia vain, mikäli joku tilaa ja maksaa. Hallituspuolueet eivät tilaa, koska oma kannatus on pohjassa. Oppositio ei tilaa, koska pelkää saavansa kansalaisilta tuomion maahanmuuton suosimisesta, joka perinteisesti on kuulunut vihervasemmiston ideologiseen mutta ei luonnolliseen intressiagendaan. Media vaikenee maahanmuuton kannatuspohjan murenemisesta syistä, joita voidaan sanoa neuvostoaikojen tapaan ”yleisiksi syiksi”: ”maahanmuuton ja monikulttuurisuuden edistäminen” on kuin ”idänsuhteiden kehittäminen ja lujittaminen”, joiden pitää jatkua, vaikka universumi ympäriltä räjähtäisi.

Tekisin kannatussuhteista tutkimuksen itse, mutta puhelinlaskua syntyisi 1000 ihmiselle soittelemisesta liikaa. Mitä sitten pitäisi kysyä?

Ensinnäkin pitäisi selvittää perusasia: haluavatko suomalaiset maahanmuuttovirran jatkuvan vai eivät ja missä muodossa tai määrin? Lehtien sivuilla olleet äänestykset antavat esinäyttöä ja ohjaavat olettamaan, että tuomio tulijavirran katkaisemiselle olisi selvä: rajat kiinni. Tässä mielessä kysymys on hieman tylsä ja turha.

Toiseksi pitäisi selvittää, kuinka moni on Suomen hallituksen ja Euroopan unionin nykyisen maahanmuuttopolitiikan kannalla, ja mikä on kannatuksen aste kummassakin tapauksessa.

Ja kolmanneksi: mikä on Suomen puolueiden kannatus? Tässä kohdassa voisi olla erilaisia jossitteluvaihtoehtoja. Voitaisiin tiedustella esimerkiksi sitä, mitä puoluetta äänestettäisiin, jos hallitus hajoaisi Perussuomalaisten lähtiessä hallituksesta eikä uutta hallitusta saataisi kokoon edes Rkp:llä ja vihreillä täydentämällä, vaan vaalit pidettäisiin nyt. Eräs kysymys voisi koskea sitä, mitä puoluetta todennäköisesti äänestäisitte seuraavissa kunnallis- ja eduskuntavaaleissa, mikäli valtion nykyhallitus istuu eduskuntavaalikauden loppuun.

Tylsäähän tämä on, kun arvaa tulokset etukäteen. Mutta sittenpä asiasta olisi tutkimusnäyttö.

Lopuksi aihetta voisi avata ja tiedustella, pitäisikö Suomessa tehdä sotilasvallankaappaus, mikäli hallitus edelleenkin pitää rajoja auki, toisin sanoen: pitäisikö rajat sulkea hallitusvallan ohi esimerkiksi armeijan voimin, mikäli kansan suuri enemmistö niin haluaa?

Kansalaisten tuomio maahanmuutolle on ollut niin yksiselitteisen selvää lehtien verkkosivujen äänestyksissä, että nuo prosentit riittäisivät perustuslain säätämiseen. Nähdäkseni hallitusvallan oikeudesta suuriin väestöpoliittisia muutoksiin pitäisikin säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä. Alle 4/5 kansalaiskannatuksella maahanmuutolta puuttuu oikeutus.

Mediassa ja hallintodiskurssissa käytetään sekavia ilmaisuja, kuten ”pakolaiskriisin saaminen paremmin hallintaan” määrittelemättä mitenkään, mitä ”paremmin hallitseminen” on. Siirtolaiskriisi ei ole hallinnassa, jos ja kun tulijavirta rajan yli jatkuu usean sadan päivävauhdilla. Päinvastoin, se on huonommin hallinnassa, jos ja kun valtiovalta mahdollistaa tulijoiden kirjautumisen turvapaikanhakijoiksi Suomeen, sillä silloin aloite ja valta ovat tulijoilla, joita ei saa täältä enää pois.

On väärin, että muualla käytävien sotien tulokset siirretään meidän suomalaisten kärsittäviksi. Suomen valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpiä tehtäviä on pitää meidät sotien ja konfliktien sekä niiden kielteisten vaikutusten ulkopuolella. Suomi ei ole maa, johon siirtolaisten pitää voida hyökätä siksi, että joku muu on hyökännyt heidän maahansa. Sen sijaan kansallisvaltio on etujärjestö, jonka tehtävä on huolehtia ensisijaisesti omien kansalaistensa eduista.

Sodan todellisuuteen liittyvä määritelmällinen totuus on, että Suomeen laittomasti tulevat siirtolaiset ovat meidän kannaltamme katsoen rikollisia ja sitä kautta vihollisia. Asiaa ei muuta se, että maamme valtaus tapahtuu muodollisesti ilman aseita, pelkän Schengen-sönkötyksen varjolla ja juristinnuijien kiistellessä Dublin-koreografiasta. Pakolaisten tulee paeta myös meitä, jotta meidän ei tarvitse paeta heitä.

Niinpä yksi gallup-kysymys voisi koskea myös sitä, haluaisitteko, että Tornion rajalle pystytettäisiin konekivääripesäkkeitä torjumaan tätä järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti tapahtuvaa maamme valtausta. Suomella on itsenäiset asevoimat siksi, että niillä voidaan tarvittaessa torjua vihollisen hyökkäys maahamme, tapahtuupa se sitten millä verukkeella tahansa. Valtion suvereniteetin ja sen oman kansan edun puolustaminen menee kaikkien diplomaattisten kohteliaisuuksien, ulkomaisten mainetekijöiden ja Brysselin kristallikruunujen alla annettujen lipsautusten ohi.

Kuka muuten ajattelee sitä, kuinka epäkohteliasta on tulla ruokapöytäämme ja valittaa tarjoilusta, tai kuinka röyhkeää ja muiden Euroopan maiden omaa mainetta vahingoittavaa on ollut rikkoa yhdessä tehty Dublin-sopimus, kuten Ruotsi on tehnyt? Tulisiko mitään mieleen?