Helsingin yliopisto avaa uudessa Tiedekulmassa järjestettävän yleisöluentosarjan – milläpä muulla kuin – poliittisen vihervasemmiston propagandatilaisuudella, johon monikultturistit ja maahanmuuton suosijat kokoontuvat ihastelemaan ”natsismia”. ”Nationalismi nyt” -tilaisuus pidetään torstaina 28.9. kello 17, ja keskustelemaan on kutsuttu latinalaisen Amerikan tutkimuksen professori Jussi Pakkasvirta, erikoistutkija Pasi Saukkonen, sosiaalipsykologian professori Inga Jasinskaja-Lahti, nuorekas filosofi Timo Miettinen ja opiskelija Maïmouna Jagne-Soreau.
Tilaisuus on tietysti osittain englanninkielinen, jotta näin voitaisiin vetää matto alta suomenkieliseltä yleisöltä, joka tällä tavoin pakotetaan oikeuttamaan itseään ja kerjäämään ymmärrystä omalla maaperällään internatsistisen kieli-imperialismin vuoksi.
Tilaisuutta luonnehditaan tiedotteessa seuraavasti: ”Kuka saa olla suomalainen? Kansallisaate kumpuaa stereotypioista ’meistä’ ja ’heistä’. Tulijat koetaan uhaksi, vaikka he tulisivat
pakosta henkensä säilyttämiseksi, eivätkä haluaisi edes tulla. Maailma
koetaan aiempaa turvattomammaksi, vaikka Euroopassa on turvallisempaa
kuin vuosikymmeniin. Uhkakuvia ruokitaan, koska nationalismista hyötyy aina joku.”
Kirjoittaja on onnistunut muutamankin rivin tekstissä ilmaisemaan niin paljon ajatusvirheitä, epäloogisuuksia ja näkökantojen takana piileviä kompleksisia ajatuskulkuja, että esitystä olisi voinut huoletta lyhentää näiden piirteiden lainkaan kärsimättä.
”Kansallismielisyyden uhkaa” dekonstruoituna
”Kuka saa olla suomalainen?” – Jokaisen pitäisi ymmärtää, ettei suomalaisuus ole normatiivinen vaan biologinen ja geneettinen ominaisuus. Suomalaisuus on etninen käsite, joka viittaa kansaan. Sen sijaan kysymys Suomen kansalaisuudesta on mahdollista ratkaista normatiivisesti, esimerkiksi luovuttamalla tai ottamalla kansalaisuus pois.
Kansaan tai kansanryhmään kuuluminen on perimmältään täysin eri asia kuin kansalaisuus, joka on juridinen tai poliittis-hallinnollinen ominaisuus. Eihän kukaan järjissään oleva sano esimerkiksi Suomesta ISIS:in joukkoihin taistelemaan lähtevää tai sieltä (kaikeksi onnettomuudeksi) takaisin palaavaa irakilaistakaan ”suomalaisterroristiksi”, vaikka hänelle olisi jossakin vaiheessa tai jonkin poliittisen virheen vuoksi myönnetty Suomen passi.
On myös väärin sanoa, että ”kansallisaate kumpuaa stereotypioista ’meistä’ ja ’heistä’”, sillä jako eri ihmisryhmiin ei ole mikään stereotypia eli kaavoittunut käsite, joka olisi luotu keinotekoisesti. Kuten jo edellä viittasin, sen pohjana on kuuluminen johonkin kansaan etnisessä mielessä. Ihmiset eivät luo jakoa ”meihin” ja ”heihin”, vaan kansojen väliset erot ovat objektiivisia tosiasioita. Samaan tapaan kansojen ja kansakuntien väliset arvo-, etu- ja kulttuurikonfliktitkin ovat todellisuudessa vallitsevia asiantiloja – eivät mitään sellaista, joita joku keksisi pahantahtoisuuttaan.
Niinpä myös kansallisuusaate (ei siis ”kansallisaate”, kuten sitaatissa virheellisesti mainitaan) on sosiaalisesta todellisuudesta nouseva yhteiskunnallinen tosiasia, joka ei ole kiellettävissä eikä moralisoitavissa, sillä sen kautta artikuloituvat objektiivisina maailmassa vaikuttavat konfliktit. Kansallisuusaate on osa ihmisten naturalistista kilpailua ja sisältyy todellisuuteen itseensä, joten sen kieltäminen olisi perin juurin valheellista.
Olennaista olisikin löytää tasapaino kansallisen edun edistämisen ja muun kanssakäymisen välille, mutta tätä tarkoitusperää monikulttuurisuuden ideologia vaikeuttaa puuttumalla kansallisvaltioiden etnonationalistiseen rakentumiseen ja haluamalla murskata valtioiden rajat, joilla konflikteja säädellään ja jotka ylläpitävät rauhaa.
Monikulttuurisuuden ideologia ja siihen perustuva internatsismi pyrkivät sekoittamaan yhteiskunnallista tehokkuutta edistävän kerroksittaisen rakenteen, jossa yhtenäinen kansa muodostaa kansakunnan ja kansakunnan ympärille rakentuu hyvinvointiyhteiskuntien luomiseksi välttämätön kansallisvaltio.
Kansallismielinen filosofia on Järjen hegeliläis-snellmanilainen instrumentti, jonka postmoderni, jälkistrukturalistinen ja jälkimarxilainen, hajanaisuutta, irrallisuutta ja paimentolaisuutta palvova heppatyttöfilosofointi on yrittänyt jo pitkään tuhota, aivan niin kuin kansallisvaltionkin.
Multiculturalism: always better with a very good lie!
Entä sitten seuraava väite: ”Tulijat koetaan uhaksi, vaikka he tulisivat
pakosta henkensä säilyttämiseksi, eivätkä haluaisi edes tulla.”
Totuus on, että Lähi-idän ja Afrikan kehitysmaalaiset ovat luikerrelleet Eurooppaan nimenomaan päästäkseen lihapatojen ääreen. He ovat sen vuoksi jopa valehdelleet ikänsä, koska alaikäisille turvapaikka yleensä myönnetään. Ankkurilapsina nämä partavauvat ovat sitten haalineet perässään Kleinbusseittain sukulaisiaan perheenyhdistämisten verukkeilla. He ovat nimenomaan halunneet tulla: tunkeutuneet, hyökänneet ja pyrkineet ilman oikeutta ja lupaa sekä yrittäneet hyötyä sosiaaliturvastamme.
Totuus on myös se, että turvapaikkasurffaajista ei pidetä täällä siksi, että heidät ”koettaisiin uhaksi” (psykologisoiva ilmaus) vaan siksi, että useimmat ymmärtävät, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden virta ei ole länsimaita kohtaan oikein, siltä puuttuu filosofinen oikeutus, eikä se ole oikeudenmukaista. Lisäksi se ei ole ollut länsimaille hyväksi vaan suureksi vahingoksi, ja näyttö myönteisistä tuloksista puuttuu.
Lisäksi se, että muualla menee huonosti, ei perusta loogisesti ajatellen meille velvollisuutta ottaa vastuuta muiden kurjuudesta varsinkaan, kun emme ole syypäitä siihen, mitä esimerkiksi Syyriassa tai Irakissa tapahtuu, ja itse joudumme elämään valtiona velaksi. Jos joku hyökkää yhteen maahan jossakin päin maapalloa, ei ole oikein, että sieltä kansa pakenee ja hyökkää tänne. Siinä tapauksessa heidän pitää paeta myös meitä.
Ei ole myöskään totta, että kehitysmaalaisia maahantunkeutujia, kukkarollemme pyrkiviä turvapaikkaturisteja, muslimimilitantteja ja terroristeja ei koettaisi uhaksi tai että he eivät haluaisi tulla tai pyrkisi tänne. Suomalaisten ihmisten ja Euroopan muiden kantaväestöjen kokema uhka ei ole vain koettua vaan todellista. Ja silloinkin kun se on koettua, se ei ole ”ennakkoluuloista” (sosiaalipsykologien suosima käsite) vaan todellisuudentajuista, toisin kun tilaisuudessa livertelevien viisastelijoiden omat näkemykset.
Tilaisuuden esittelyssä lausutaan myös seuraavasti: ”Maailma
koetaan aiempaa turvattomammaksi, vaikka Euroopassa on turvallisempaa
kuin vuosikymmeniin.”
Tällainen valheellinen perusaksiooma on varmaan tarpeellinen, sillä joskus maahanmuuttopropagandaa edistää sekin, että esitetty valhe on suuri. Yleisön vintti menee tällöin pimeäksi, ja ihmiset joutuvat informaatioshokkiin menettäen kykynsä käsitellä mitään ajatuksia. Ollessaan tyynnyttelevä valhe myös tainnuttaa ihmiset vastaanottavaisiksi uskomaan kaiken olevan hyvin.
Totuus on, että maahanmuutto ja islamisaatio ovat päästäneet Pirun irti Euroopassa, ja ne ovat johtaneet kansakuntien jakautumiseen halkaisten mielipiteet kahtia ja murentaen sosiaalisen luottamuspääoman palasiksi koko yhteiskunnassa.
Vielä sananen sitaatin lopusta: ”Uhkakuvia ruokitaan, koska nationalismista hyötyy aina joku.”
Lauseen loppu voisi olla totta, mikäli siinä puhuttaisiin kansallismielisyydestä eikä sitä pyrittäisi leimaamaan nationalismin käsitteen historiallisella painolastilla, joka heikosti kuvaa vähemmistökulttuurina maailmassa esiintynyttä suomalaista kansallismielisyyttä.
Nimittäin kansallismielisyydestä todellakin hyötyy aina joku, toisin kuin monikulttuurisuudesta, internationalismista ja siihen liittyvästä väestöjenvaihdosta, joista on haittaa lähes kaikille muille kuin kehitysmaalaisille ja kansainvälisille kapitalisteille. Siksi on surkuhupaisaa, että länsimaiden keski- ja työväenluokasta koostuva poliittinen vasemmisto on vetänyt kosmopoliittisen talouseliitin vankkureita lisää maahanmuuttoa vaatiessaan.
Uhkakuvia ei ruokita siksi, että nationalismista hyötyy joku. Kansallisvaltioajatus ei nojaa uhkakuviin eikä illuusioihin vaan kansalaisten yhteiseen etuun, jonka edistäminen on järkevää utilitaristisen hyötymisfilosofian mukaisesti.
Uhkakuviakin toki on entistä enemmän, mutta ne eivät vallitse siksi, että uhatut ja uhrit loisivat niitä. Sehän olisi samanlaista kuin väittää, että terroristeja on, koska uhrit vetävät heitä puoleensa. Päinvastoin: uhat ovat todellisia, koska muualta tulevat uhkaavat hyvinvointiyhteiskuntaamme, kuntien ja valtion taloutta, katuturvallisuutta, asuntotilannetta, väestörakennetta, kotimaisten kielten asemaa, työpaikkojamme ja aivan kaikkea – objektiivisesti, eivätkä millään ”uhkakuvien” tasolla.
He ovat tutkijoita vain, koska heitä sanotaan niiksi
”Nationalismi nyt” -tilaisuus antaa selvän näytön siitä, että Helsingin yliopisto on taas perustanut uuden esiintymislavan maahanmuuttopropagandaa ja monikulttuurisuuden ideologian levittämistä varten. Siellä yliopiston palkkaamat tendenssitutkijat jakavat omaa, yleensä jonkin henkilökohtaisen intressi-, osallisuus- tai sukulaisuusjääviyden sisältävää agendaansa, sekä moraaliposeeraavat näsäviisauden ja näennäisen hyveellisyyden kylvyssä sekavasti piehtaroiden.
Jo tilaisuuden esiintyjäkaarti paljastaa, kuinka puolueellinen kyseinen tapahtuma on. Keskustelijoina ovat Nicaraguan sandinistien tukija Jussi Pakkasvirta sekä Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön suojatyöpaikassa työskennellyt ja nykyisin Helsingin kaupungin maahanmuutto-ongelmien märehtimisestä leipänsä saava Pasi Saukkonen, jota media käyttää selittääkseen maahanmuuton ongelmia parhain päin mutta joka ei ole toimessaan esittänyt yhtään etnisesti jäsenneltyä selvitystä humanitaarisen maahanmuuton kaupungille aiheuttamista kustannuksista, vaikka juuri tällaista tutkimusta tarvittaisiin.
Lisäksi puhumassa on uuden untuvainen filosofi Timo Miettinen, joka 1930-luvulla kuolleen Edmund Husserlin Eurooppa-käsityksiin perehdyttyään ei ole pystynyt ymmärtämään nykyisen Euroopan tilanteesta yhtään mitään mutta on saanut tutkielmastaan palkinnoksi Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtajanviran ja on nyt selvästi Brysselin mies, vaikka vielä 30-vuotta sitten tämän kaltaisen byrokraatin adekvaatti sijoituspaikka olisi ollut DDR:n valtionpoliisi Stasi. Myös hän on pyrkinyt tekemään filosofisia johtopäätöksiä politiikasta, mutta erona minuun on, että hän on sitoutunut edistämään EU-kritiikitöntä demariretoriikkaa, kun taas oma asemani ja 20 viimeksi kuluneen vuoden aikana tekemäni työ on pyritty likvidoimaan vihervasemmistolaisen värisuoran vallassa olevien yliopistolaitosten gulagissa.
Maahanmuuttajanäkökulmaa sisältäpäin edustaa sosiaalipsykologian professori ja tendenssitutkija Inga Jasinskaja-Lahti, jolla maahanmuuttajataustaisena on maahanmuuttoa edistämään pyrkivä agenda, aivan kuten Maïmouna Jagne-Soreaullakin.
Maahanmuuton kritiikkiä, monikulttuurisuuden ideologian arvostelua ja EU-kriittisyyttä tässä tilaisuudessa ei edusta kukaan. Koska minua ei kutsuttu paikalle olemaan eri mieltä – enkä olisi mennytkään, koska en lähde yliopistolle, ellei myös minulle makseta professorin palkkaa – sanon näkemykseni tässä. Tieteen ei pitäisi pyrkiä toimimaan maahanmuuton edistämisen warranttina eikä verukkeena, vaan asia kuuluisi ratkaistavaksi kansanvaltaisessa prosessissa eikä missään tiedekulman komiteassa, jossa yliopiston palkkapiiat pölisevät omaa kansallisvaltioiden mädätysagendaansa estottomasti.
Venäjän suunnalta on muuten tullut tänne Suomeen vuosikymmenien varrella erilaisia uhkia, ja sodissa heidät onnistuttiin torjumaan. On kummallista, että esimerkiksi Inga Jansinskaja-Lahti saa esittää omaa maahanmuuttopropagandaansa yliopistossa ja hänelle maksetaan siitä vieläpä palkkaa suomalaisilta ihmisiltä kannetuista verovaroista, mutta Ilja Jasinski ei saisi esittää maahanmuuton arvostelua omalla lehtifoorumillaan, vaan hänet pannaan vankilaan, vaikka tekonsa ovat Suomen kansalle, sananvapaudelle, totuuden etsimiselle ja Euroopan kansakunnille hyväksi.
Yliopistokolhoosissa tyhmyys tiivistyy
Voidaan kysyä, mitä tieteellistä tai yhteiskunnallista lisäarvoa
saadaan siitä, että Tiedekulman kautta punavihreät huvitteluliberaalit pääsevät
ilmentämään yliopistoissa omaa narsismiaan ja muokkaamaan tiedeyleisöille
synnytettävää todellisuuskuvaa henkilökohtaisella vallanhalullaan, joka vain on
piilotettu ”hyviksi” naamioitujen abstraktioiden, kuten ”länsimaisten arvojen” tai ”ihmisoikeuksien”,
ajamiseen.
Todellisuudessa kyseessä on poliittinen kampanjointi,
jossa noiden ihanteiden omaa olemusta ei ole pohdittu eikä määritelty, ja maahanmuuttoa suosimalla niitä itse asiassa kumotaan. Toiveena näyttää olevan, että tiedeyleisö ja opiskelijat muuttuisivat henkisiksi ruotsalaisiksi ja
menisivät kohteliaisuudesta vikasietotilaan, jossa he suu mutrulla ottavat vastaan tuota jatkuvaa freudilaista lipsahdusta, joka on läpikotaisin valheellista. Myönteistä Tiedekulman perustamisessa entiseen hallintoviraston pytinkiin on se, että hallintoa lopettamalla on suomustettu pois byrokraatit, jotka ovat syöneet sikamaisesti opetus- ja tutkimusresursseja (aiheesta tässä).
Poliittiseen
manipulaatioon pyrkivä tiede, joka perustuu asenteellisille mielipideklustereille, ideologisille presuppositioille
sekä kausaaliyhteyksiä ymmärtämättömille näkövammoille, ei ole tiedettä lainkaan, vaan siitä on
tehty pelkkä keppihevonen vihervasemmiston päämäärien ajamiseen ja
yhteiskunnan lellimien prinsessojen leivissä pitämiseen yliopistojen
sisällä.
Sanon suoraan myös sen, että on turha naukua ”natsismista”, kun kansallismieliset tekevät Euroopassa juuri sitä hyvää, jota internationalistit ja federalistit eivät tee vaan laiminlyövät vastuunsa tuhoamalla valtioiden talouden, kansallisen varallisuuden ja väestörakenteen, aivan kuten Merkel ja hänen hallituksensa Saksassa. – Sittenkö kaikki on hyvin?
Katson muuten, että ”natsismia” parjatessanne te pulmusen puhtaat antifasistit siellä yliopistolla tunnette alitajuista ja salattua tyytyväisyyttä nähdessänne meitä kansallismielisiä ihmisiä, sillä silloin teillä joko on kohde, johon voitte purkaa sisäsyntyistä vihaanne, tai iloitsette siitä, että maailmassa on vielä kaltaisiamme miehiä, jotka ajattelevat ja toimivat loogisesti.
Mutta jatkakaa toki oman monikulttuurisen kudelmanne virkkaamista; on mielenkiintoista havaita ja todistaa, kuinka pahasti päin helvettiä teidän Suuri Unelmanne vielä menee. On syytä muistaa, että myös se aikojen aamun natsismi lähti lentoon katteettoman idealismin ja optimismin vuoksi, kun muutamat typerykset menivät yliarvioimaan ihmisten hyvyyden ja suvaitsevaisuuden ja lähettivät kurjistettujen ihmismassojen perään samanlaisia beethovenilaisen harmonian haaveita kuin EU nyt.
Yliopisto kuin Vasemmistofoorumi
”Nationalismi nyt”-seminaarin lisäksi suuressa ja mahtavassa Tiedekulmassa järjestetään myös muuta vihervasemmistoa kuumottavaa ohjelmaa.
”Sota verkossa” -seminaarissa päästään 3.10. märehtimään, millä tavoin internetin vapaa tiedonkulku on uhka valtarakenteille, ja ”Rauhantekijät”-seminaarissa 5.10. voidaan levittää 60-lukulaista rauhanpropagandaa.
”Demokratian kriisi” -seminaarissa paheksutaan 9.10., että ”populistinen retoriikka on nousussa” (lue: järkipuhe lisääntyy maailmalla). ”Kielen tila” -seminaarissa Aleksis Kiven päivänä siunaillaan monikulttuurisuuden tuloksia ja kysytään viattomina ”mitä kieltä Suomessa puhutaan sadan vuoden kuluttua”. ”Maailma Suomessa / World in Finland” -tilaisuudessa 12.10. julistetaan, että ”Suomi ei ole eikä koskaan ole ollut irrallaan muusta maailmasta” (mikä sisältää piiloväitteen, että kulttuurimme on mädätettävä kehitysmaalaisten maahanmuutolla ja puujumalilla).
”Maailmantalouden myrskyt” -seminaarissa 17.10. euroalueen tuottama katastrofi yhdistetään elegantisti ilmastonmuutoksen oletettuihin vaikutuksiin ja itketään kuin lelunsa rikkoneet lapset, että ”protektionismi ja nationalismi nostavat päätään eri puolilla maailmaa ja maailmantalous vavahtelee” (niin kuin käy aina, kun ituhipit päästetään johtamaan valtioiden politiikkaa).
18.10. järjestetään ”vasemmistolaiseksi” itseään mainostavan maailmanpolitiikan professorin Teivo Teivaisen egotrippi ”Teivo Teivainen: World Political Experience”, kun taas ”Juurettomat” -seminaari 24.10. (”voiko ihminen juurtua muulla tavoin kuin paikallaan ollen”) viittaa temaattisesti pakolaisuuteen ja nomadismiin.
Loppuväristykset vihervasemmistolle tuottaa 7.11. pidettävä ”Tulevaisuus menee metsään” -seminaari, jonka mukaan ”biotaloudesta povataan Suomelle suurta mahdollisuutta” ja jolla luentosarja pyritään naulitsemaan myös ekologisesti kestävälle pohjalle.
Kuten huomaatte, biohajoavan yliopiston kierrätysverkostossa on paljon kompostoitavaa. Tilaisuuksien esiintyjistä (Hanna Smith, Eva Biaudet, Pekka Haavisto, Tarja Halonen, Nasima Razmyar ja muutama muu vihervasemmiston kellokas, kuten Palfece, Reetta Räty ja Miika Tervonen) voitte päätellä, että tiedettä saadaksenne teidän ei tarvitse mennä yliopistolle, vaan voitte astella suoraan Vasemmistofoorumiin. Yliopisto on edelleenkin mehukas kuin vesimeloni – päältä vihreä ja sisältä punainen – vaikka anti muutoin onkin tuoretta kuin Faaraon kivekset ja tarjonta ravitsevaa kuin Hietasen saama kala-ateria Tuntemattomassa sotilaassa.
Kirjoituksiani tieteen puolueellisuudesta:
Eduskunta tilaa maahanmuutosta hyvän tarinan
Miksi länsimaalaisten älykkyys laskee?
Mitä terrori-iskun käsittely osoitti tieteestä ja mediasta?
Lähikuvassa terrorismin tu(t)kija ja dosentti
Monikulttuuri-ideologian propagointi aloitetaan yliopistojen pääsykokeissa
Oikeutta juhlapaikanhakijoille
Pravdan jälkeisestä ajasta
Kun professori lausahtaa
Sosiologian (n)ostalgia
Pötypuheen vuodatuksella Vuoden Tiedekynäksi
Ihmisoikeusfundamentalismi on perustuslakipopulismia
Kamala mekkala ja kirkkotätien moraaliposeeraus
Aseman mamumielenosoitus ja pöllöpolitrukkien ökyröyhtäys
Maahanmuuttopropagandaa yliopistolla
Ääriliikkeillä pelottelijat tekevät näennäistutkimusta
Vasemmistolainenkin saa ajatella nyt filosofisesti
Sossupuhetta kansojen identiteeteistä
Toimittajat tuhattaitureina, professorit propagandaministereinä
Sixten kuin ”sixteen”
Thomas Piketty: kurpitsanaamio vai täytetty ankka?
Yliopistofilosofian vanhat ja uudet ruhtinaat
Dialogin Paavalit ja sovinnaisuuden Sokrateet
Ei saisi kärjistää
Historiallinen aivopieru
Internatsismia yliopistoissa
Maahanmuuttopolitiikan emämunaus
Mitä on politisoitunut yhteiskuntatutkimus?
Mitä on epämoraalinen yhteiskuntatutkimus?
Vihapuhetta valtiotieteellisessä
Suomalaisten filosofien TOP-20-lista
Mikä on tiedettä?
Suomalaisen nykyfilosofian historia
