Väistämätön tapahtui, ja Donald Trumpia ammuttiin. Hän tosin väisti, tai tuli väistäneeksi.
Kun luodit hipovat korvia, kalma ei voisi lähempänä käydä.
Poliittinen vihervasemmisto ja sitä tukeva valtavirtamedia ovat joutuneet salaamaan mielipahansa hutilaukauksen johdosta.
Ylen, MTV3:n ja Helsingin Sanomien Yhdysvaltain kirjeenvaihtajien on ollut piilotettava pettymyksensä ja näyteltävä sovittelevaa niin sanotun yhteiskuntavastuunsa takeeksi.
Iloita valtavirran uutismediat voivat siksi, että mätäkuuta ei tarvinnut täyttää ihan kokonaan tekaistuilla kohu-uutisilla sen jälkeen kun rajalaki tuli käsiteltyä Suomen eduskunnassa loppuun.
Ex-presidentti Trump saa tapauksesta tukea näkemykselleen, että hän on jonkinlainen Kaitselmuksen lähettiläs, jota kohtalo suojelee ja jolla on elämäntehtävä.
Omaa väistymistään jo pitkään tehnyt Biden puolestaan saa syytöksiä vastakampanjoinnista ja vihaan kannustamisesta, mikä tarjoaa Trumpille tilaisuuden paitsi voimannäyttöön, myös uhripääoman kartuttamiseen.
Friedrich Nietzsche lausahti teoksessaan Epäjumalten hämärä (1888), että ”vasta, kun valtaapitäviä on ammuttu, he istuvat tukevasti viroissaan” (ajatelma 36). Häneltä tunnetaan myös lausahdus ”se, mikä ei tapa, vahvistaa”.
Parempaa lähtölaukausta Trump tuskin olisi voinut vaalikampanjalleen saada.
Korvalehden yläosa meni, mutta siihenkin löytyy sananlaskuviisautta. Mikä yhdistää krokotiiliä ja poliitikkoa? Kummallakin on suuri suu, mutta ei korvia ollenkaan.
Maailmalla on surkuteltu paljon ampujan pahuutta.
Pidin jo viime vuonna todennäköisenä, että Trumpin paluu presidentiksi koetetaan estää hinnalla millä hyvänsä.
Kun kaikenlaiset anarkistit, terroristit ja attentaattien tekijät ovat yleensä olleet vakaumuksellisia pasifisteja, kuinka voidaan ymmärtää, että he ovat turvautuneet myös väkivaltaan?
Selitys on seuraava: hallitsevan luokan ei uskota koskaan vapaaehtoisesti luopuvan vallasta, ja siksi äänestäminen ja politikoiminen tuntuvat pelkältä ajanhukalta.
Anarkistit katsovat, että mikäli väkivallan kohde valittaisiin tarkoin, muutama tarkka isku johtaisi vallan kumoutumiseen ja sitä kautta muutokseen.
Tällöin väkivaltaa olisi käytetty säästeliäästi ja ”oikein”: kaiken kaikkiaan vähemmän kuin valtiot omassa piirissään käyttävät. Eräät laskelmoivatkin vallankumouksen onnistuvan parhaiten juuri anarkian avulla, kun muutamalla täsmällisesti valitulla iskulla olisi mullistava vaikutus.
Tämä saattaisi säästää ihmishenkiä ja välttää ihmiskuntaa suurilta kärsimyksiltä.
Nyt sanotaan, että Trumpin tulittaja oli demokratian vihollinen ja paha ihminen.
Yhdysvaltain presidentin virkatehtäviin kuuluu laukaista ydinaseita. Entäpä, jos Trump tulee aloittaneeksi ydinsodan, jossa kuolee miljardeja ihmisiä ja maailma tuhoutuu?
Sitten varmaan syytettäisiin Trumpin ampujaa siitä, että hän ei osunut!
Toisen terroristi on toisen sankari.
Vain tulevaisuus yksin tietää, millaiseksi tämän tapauksen merkitys lopulta muodostuu.
Trump saattaa olla jatkuvan koliikkinsa ja tantruminsa vuoksi ”aikuinen vauva”, mutta hänellä on myös hienoja ihanteita, kuten isänmaallisuus ja ekososialismin vastaisuus. Paha kyllä, katkeruus on tehnyt hänestä psyykkisesti epävakaan.
Voi olla, että Trump ottaa opikseen ja lieventää kantojaan.
Voi olla, että toimittajien mielellään viljelemä skenaario Yhdysvaltain ajautumisesta ”syvemmälle kaaokseen” ei toteudukaan, vaan alkaa väkinäinen konsensuksen rakentelu ja kärjistysten välttely konservatiivien ja demarien kesken.
Nyt kun Trump valitsi varapresidentikseen käytettyjen autojen kauppiaan moraalitajulla varustetun J. D. Vancen, äänestäjät saavat ”kaksi Trumpia yhden hinnalla” ja mahdollisesti moneksi kaudeksi eteenpäin.
Molemmat keskittynevät sisäpolitiikkaan, kostavat kotimaisille vihollisilleen, lopettavat shekkien kirjoittamisen Ukrainalle, kääntävät selkänsä Euroopalle ja tekevät new dealin Putinin kanssa, mikä ei ole hyväksi Suomelle.
Tämä olisi tosin täytynyt ymmärtää Euroopan maissa jo ennen kuin EU sortui kalliiksi käyneeseeen ilmastohysteriaan, kehitysmaiden tukemiseen, väestönvaihdon edistämiseen ja Ruotsista tunnettuun feministiseen ulkopolitiikkaan. Totuus on, että vaikka Venäjän sotakone onkin saatava ulos Ukrainasta, Ukraina ei kuulu Eurooppaan, eikä sitä pidä liimata Euroopan unioniin niin kuin ei Turkkiakaan.
Hullua yhteiskunnissa on niiden puumainen rakenne, ikään kuin ihmiset olisivat paviaaneja. Ihmisten ja apinoiden analogioista on laadittu myös vitsejä.
Kerron yhden englanninkielisen.
The society is a tree full of monkeys, some of them climbing up, some down.
Monkeys on the top look down and see smiling faces.
Monkeys on the bottom look up and see only assholes.
Pyramidin huipulla majailee yksi pääapina, jonka muut ovat äänestäneet valtaan.
On syytä muistaa, että sekä Trump, Biden, Putin että Hitler ovat kansalaisten demokraattisilla vaaleilla valitsemia. Demokratia ei taida olla sellainen yksiselitteinen arvo kuin Sanna Marinin kansallinen demokratiaohjelma ja Sitran tyhjäpäätutkijoiden tekopyhät lirkutukset demokratialle väittävät.
Demokratia on funktionaalista totalitarismia, koska se oikeuttaa itse itsensä, tyhmällä on yhtä paljon äänivaltaa kuin viisaalla, ja kansalla on sellaiset liiderit, jotka se ansaitsee.
Yhdysvalloista ei löydy presidentiksi kelvollista ihmistä, koska dollaridemokratia ei salli kenenkään kelvollisen päästä lähellekään poliittista valtaa. Saman tekevät Suomessa ja Euroopassa puoluekoneistot, jotka harjaavat kyvykkäimmät ihmiset puolueista pois.
