15. toukokuuta 2008

Suodatinjauhatusta ja rituaalisurmia


Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää on huolissaan siitä, että Suomen poliisi tarkastaa ihmisten oleskelulupia kaduilla ja ratsaa lähinnä vierasperäiseltä näyttäviä kulkijoita. Koska kritiikin esittäjänä on viranomaistaho toista viranomaistahoa vastaan, arvostelun pitänee kohdistua poliisin menettelytapaan eikä asian laillisuuteen sinänsä, sillä poliisihan valvoo laillisuuden ja järjestyksen toteutumista.

Toiseksi: ei voitane sanoa, että ongelman ydin olisi ihmisten valikoimisessa tarkastettaviksi pelkkään ulkonäköön liittyvien oletusten perusteella. Mistäpä muusta ulkomaalaisuus ja siten myös tarkastusten aiheellisuus olisi selvemmin pääteltävissä, kuin ulkonäöstä. Ongelman syy onkin liian löysä ulkomaalaispolitiikka, jonka tuloksena maahan pääsee pilvin pimein luvattomia maahanmuuttajia kaikkien lupa-anomus kädessään pyrkivien lisäksi.

Eettiseltä, moraaliselta, filosofiselta ja tieteelliseltä kannalta on samantekevää, tuleeko poliisi toiminnallaan vastustaneeksi ”Euroopan neuvoston rasisminvastaista etnisen profiloinnin kieltoa”, mikäli kyseisen kiellon kautta peitellään totuutta. Totuutta puolestaan ei pidä salata, vaan siitä tulee kertoa, ja katsotaanpa, miksi näin on.

Helsingin Sanomien totuus

Sivistyneessä ja meitä tietysti monin tavoin suvaitsevammassa Britanniassa, jossa monikulttuuristamisen toteuttamisessa on päästy paljon pitemmälle, poliisi ei tarkasta vain ihmisten kansalaisuuksia ja oleskelulupia. Sen sijaan se on joutunut aloittamaan katuratsiat ”nuorison” riisumiseksi aseista. Tämän päivän Helsingin Sanomat suodattaa luettavaksemme lyhyen, suoraan STT:ltä lainatun uutisen, jonka mukaan Lontoon poliisi alkaa kerätä teräaseita ”teineiltä”. Se onkin järkevää, sillä mitäpä kukaan teini teräaseella tekee. Eivätkö äidit ole opettaneet näille nuorille, ettei pihalla saa juosta puukko kädessä?

Mutta Lontoon tapahtumiin on luonnollisesti jokin vakava syy. Kaupungin etnisissä mellakoissa on surmattu tämän vuoden aikana jo 13 nuorta. Sama uutinen kertoo, että äskettäin ”yksi ihminen puukotettiin kuoliaaksi Lontoon keskustassa Oxford Streetillä”, joka on yksi kaupungin vilkkaimmista ostoskaduista. Ja ”lauantaina 16-vuotias nuorukainen kuoli, kun hänen kaulansa viillettiin auki Kaakkois-Lontoossa. Surmattu oli kieltäytynyt tappelemasta surmaajan kanssa.”

Uutinen ei kerro, mitä yhteyttä on loppujen lopuksi sillä, että uhrin kaula viillettiin auki ja että uhri ”oli kieltäytynyt” tappelemasta surmaajan kanssa. Mutta sanamuodosta voi päätellä, että surmaaja oli kuitenkin ehdottanut tappelemista, vaikka uhri ei ollutkaan siihen suostunut. Oliko siis kyse siitä, että ”ehdotus” tappelemiseen sisälsi jo surmaamisaikeen? Vai oliko niin, että havaittuaan uhrinsa kieltäytyvän tappelemisesta surmaaja koki sen rasistiseksi loukkaukseksi ja päätti sen vuoksi kostaa ihmiselle ottamalla häneltä oman kunniansa palauttamiseksi hengen?

Helsingin Sanomat ei tietenkään kerro surmaajien eikä surmattujen etnistä alkuperää, sillä sehän ei ole mitenkään olennaista. Kaulan viiltäminen antaa kuitenkin hienovaraisen vihjeen siitä, että kysessä oli islamilaisen maahanmuuttajan tekemä rituaalimurha. Lehti valaisee aihetta vain sikäli, että aseiden poiskeräämistä ”on arvosteltu aiemmin rasismista vastaavissa operaatioissa, koska tarkastukset kohdistuvat usein tummaihoisiin nuoriin”. Tällä tavoin lehti asettuu ymmärtämään rikollista, mutta jättää sanomatta, a) minkä vuoksi aseistariisunta on ylipäänsä kohdistettu tummaihoisiin nuoriin, b) että tummaihoiset tekevät tilastollisesti enemmän väkivaltarikoksisia kuin muut ja c) että sen vuoksi myös vaaleaihoiset nuoret joutuvat käymään verisiä kiistoja omista oikeuksistaan kaduilla.

Daily Telegraphin totuus

Jos eläisimme vain suvaitsevaisen median, kuten Helsingin Sanomien ja STT:n varassa, totuus ei huolestuttaisi meitä yhtä paljon kuin silloin, kun vaivaudumme tutkimaan asioiden taustat kansainvälisistä lehdistä. Totuus, jota suomalainen media ei kertonut mutta josta brittiläinen laatulehti Daily Telegraph kertoo, on seuraava: äskettäin surmattu ”nuori” olikin Steven Bigby, yksi niistä kymmenestä maahanmuuttajasta, jotka raiskasivat 16-vuotiaan koulutytön jo viime tammikuussa ja kaatoivat hänen päälleen syövyttävää happoa peittääkseen rikoksensa DNA-jäljet. Bigby oli lisäksi syytteessä myös vuonna 2006 suorittamastaan puukotuksesta, ja hänet oli päästetty vapaaksi takuita vastaan.

Koska Bigby oli maahanmuuttaja eikä siten voinut aiheuttaa väkivallantekoja, hänet oli päästetty vapaalle jalalle, vaikka tosiasiassa kyseessä oli väkivaltarikoksen uusija, jonka oli perusteltua olettaa toistavan tekonsa tai joutuvan niiden ihmisten vihan kohteeksi, jotka olivat kärsineet tämän henkilön tekemistä rikoksista. Niinpä hänen oikea paikkansa olisi ollut vankilassa rangaistusta kärsimässä eikä ihmisiä provosoimassa. Kunhan vain tuo oikeusistuin olisi saanut käräjänsä istuttua.

”Raja on tullut vastaan”

On kieltämättä sarkastista, että länsimainen suvaitsevaisto joutuu yksittäistapaus kerrallaan toteamaan avoimen maahanmuuttopolitiikan ja monikulttuuriseksi tekemisen olleen tämän vuosisadan pahin poliittinen virhe. Näin on siitä huolimatta, että uutisella on surureuna ja uneliaimmatkin alkavat herätä. Selvimmin asian näkee paikan päällä, kuten poliisipäällikkö Tim Godwin: ”Meidän on todellakin tehtävä jotain ja puututtava aseiden kantamiseen Lontoon kaduilla. On aika todeta, että raja on tullut vastaan.”

Ongelma ei ole kuitenkaan veitsien eikä aseiden olemassaolo, sillä niitähän on Britanniassa ollut satojen, jopa tuhansien vuosien ajan. Niinpä ratkaisuksikaan ei kelpaa niiden pois keräily. Ongelma on se, että maahan on pesiytynyt ”nuoria”, jotka lyövät puukkoja viattomien ihmisten selkään. Niinpä pitää poistaa ongelman syy eikä sen välineitä. Vain näin saadaan seurauksetkin kitketyiksi.

Entä miten perusteltua ihmisiin kohdistuva tarkastusten tekeminen on. Normiruuvin kiristeleminen ei ole vapaisiin demokraattisiin oloihin tottuneille kansalaisille kovin miellyttävää, ja se syö ihmisten yksityisyyteen liittyviä oikeuksia kohdistuessaan väistämättä myös puudelirouviin, kuten satunnaiset tarkastukset aina. Voidaan siis sanoa, että hallitsemattoman maahanmuuttopolitiikan seurauksena on ajauduttu tilanteeseen, jossa kantaväestön oikeuksia joudutaan kaventamaan, ja avoin maahanmuuttopolitiikka johtaa tätäkin kautta vapaan kansalaisyhteiskunnan vähittäiseen takavarikoimiseen.

Suomessa teräaseiden kantaminen julkisilla paikoilla on tunnetusti kielletty, ja Britanniassa kansa on jouduttu riisumaan metsästys- ja tuliaseista kokonaan vain siksi, että niiden käyttö karkasi hallinnasta etnistä alkuperää olevien maahanmuuttajien käsissä. Kyseinen aseiden keruu osoittautui tosin tehottomaksi keinoksi, koska aseensa kävivät vapaaehtoisesti luovuttamassa vain ne rehelliset kansalaiset, jotka olisivat käyttäneet niitä laillisesti, kun taas pahaa aikovat jättivät pössykkänsä luvattomasti haltuun. Näin ollen maassa on suuri pimeiden aseiden ongelma, ja myös menetetyn teräaseen tilalle voi kuka tahansa hankkia uuden.

Haluatteko te vapaan kansalaisyhteiskunnan tilalle viidakkoveitsien Suomen?