Sana ”hanami” on japania ja muodostuu ’kukkaa’ tarkoittavasta kantasanasta ”hana” sekä yhdysosasta ”mi”, joka puolestaan merkitsee ’katselua’. Niinpä ”hanamilla” tarkoitetaan ’kukkien katselua’, ja yleisesti se yhdistetään nimenomaan kirsikankukkien katselujuhlaan. Hanamia vietetään Japanissa maaliskuussa, jolloin kirsikan (eli japaniksi ”sakuran”) kukintaa kestää noin viikon. Vaaleanpunaisessa tai kokovalkoisessa loistossaan puut viihtyvät vain päivän, pari, joten katselijoilla on kiire.
Japanilaiset ovat fiksua porukkaa. He lahjoittivat taannoin myös Helsingin kaupungille 150 kirsikkapuuta hanami-puiston perustamiseksi Roihuvuoreen, vesitornin juurelle. Paikka oli oivallisesti valittu, sillä vesitornin sienimäinen siluetti tuo mieleen atomipommin ja muistuttaa siten hanami-juhlan pasifistisesta merkityksestä.
Osallistuinkin viime lauantaina Roihuvuoren hanami-tilaisuuteen, tosin kukinta oli ehtinyt jo lakastua. Parhaiten kirsikkapuun kukkimista pääsi ihailemaan Lauttasaaren Isollakaarella tai Oopperatalon vieressä stadionin parkkipaikan tuntumassa, jossa kukkii arviolta satavuotias kirsikkapuu. Oheinen valokuva on juuri tästä puusta.
Parikymppinen ystäväni kysyi minulta kerran, miksi puiden kukinta kestää niin vähän aikaa. Vastasin hänelle muistaakseni niin, ettei mikään hyvä jatku koskaan pitkään.Zen-mestari puolestaan vastasi samaan omaan kysymykseeni jo useita vuosia sitten: ”Asiaa pitää kysyä puulta.” Niinpä. Jos puu saisi vastata, se varmaankin kysyisi ihmiseltä samaa: miksi kaikki todellakin kuihtuu niin nopeasti? Vanhin tunnettu kirsikkapuu on istutettu noin 1500 vuotta sitten, mihin verrattuna ihmisen elämä on kuin kirsikan kukinto.
Hanami on tilaisuus, jossa pohditaan elämän kukoistusta ja lakastumista. Kiehtovinta Kaukoidän zen-filosofioissa on se, että ne eivät julista eivätkä opeta vaan antavat ihmisten oivaltaa.
