12. toukokuuta 2010

Saimaan kanava takaisin Suomelle


Muutamat suomalaiset haaveilevat edelleen viime sodissa menetystä Karjalasta ja toivovat, että luovutetut alueet Petsamo, Salla ja Suomenlahden saaret mukaan lukien saataisiin jonakin päivänä takaisin. Karjalan merkitys on kuitenkin muistoissa, sillä Venäjältä puuttuu kaikki halukkuus edes keskustella kysymyksestä.

Sodissa menetettyjä alueita harvoin saadaan rauhanomaisesti takaisin. Venäjä on lähtenyt ulkopolitiikassaan siitä, ettei se luovuta alueita sen enempää ystävällisille kuin vähemmän ystävällisillekään maille. Esimerkiksi Kaliningradia eli entistä Itä-Preussin Köningsbergiä ei varmastikaan palauteta Saksalle, sillä Venäjällä pelätään dominoteoriaa, sitä, että seuraavaksi Japani saattaisi vaatia Kurilleja ja niin edelleen. Laivastotukikohtana toimiva rantatontti Baltiassa on Venäjälle tärkeä ahtaaksi käyneellä Itämerellä.

Huomion arvoista on, että Venäjän valtio ei ole palauttanut maa-alueita myöskään omille kansalaisilleen, vaikka Itä-Saksassa kommunistien ryöstämiä maita onkin palautettu laillisille omistajilleen metsänpalautusprosessissa. Venäjällä maan omistaa edelleen pääosin valtio, sillä venäläispoliitikot ovat aavistaneet, mihin yksityisen omaisuuden palauttaminen johtaisi: maita olisi palauteltava jo vuoden 1918 bolsevikkivallankumousta paenneiden siirtolaisten jälkeläisille, joita löytyy ympäri maailman Yhdysvaltoja myöten. Tällä tavoin suuri osa Venäjänmaasta voisi päätyä ulkomaalaisten omistukseen. Tosin myös Suomen Karjala on tällä hetkellä ulkomaalaisomistuksessa. Karjalan metsät ovat kasvaneet miljardien arvosta puuta miehityksen kuluessa. Jos alueet palautettaisiin korkojen kera, laskua kertyisi Uralille asti.

Se, että Venäjän rajat ovat pyhät eli maa suojelee alueitaan ja kiinteistöjään ulkomaalaisomistukselta, on yksi peruste, jolla Suomikin voisi nyt rajoittaa venäläisten kiinteistöjenostoja Suomesta.

Ainoa konkreettinen tilanne, jolloin Karjalan palauttamista voitiin pitää mahdollisena, syntyi Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Presidentiksi pyrkivä Boris Jeltsin väläytti palauttamisen mahdollisuutta, mutta Koivisto sen tuolloin torjui – tai ei ainakaan ryhtynyt asiaa edistämään. Kaukopartiomiestä ei voi asiasta liioin moittia, sillä raunioitunut Karjala olisi ollut lama-Suomelle taakka, ja alueella syntyneet olisivat kansainvälisen oikeuden mukaan saaneet jäädä asumaan alueelle. Karjalaa ei olisi voitu saada tyhjänä, ja Suomeen olisi saattanut heilahtaa yli puolen miljoonan venäjää puhuvan vähemmistö.

Lisäksi Koivistolla oli ehkä mielessään sotamies Honkajoen maininta Suomen herroista ja Karjalan männystä. Presidenttiehdokas ja professori Arto Lahden haaveet Karjalan takaisin saamisesta puolestaan perustuivat ylioptimistisiin laskelmiin, eikä haaveiden takana ollut poliittista valtaa, uskottavuutta eikä mitään sellaisia pelimerkkejä, joilla prosessiin olisi voitu ryhtyä.

Riistetty omaisuus olisi palautettava eikä vuokrattava

En kannata Karjalan palauttamisesta käytävää kädenvääntöä. Suomessa riittää tyhjenevää maaseutua tuettavaksi. Sen sijaan pidän mahdollisena ja oikeutettuna, että Venäjä palauttaisi Suomelle erään vesiliikenteemme kannalta tärkeän alueen symbolisena hyvityksenä itse aloittamastaan hyökkäyssodasta. Historiallinen tosiasia on, että talvisodan aloitti Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto Mainilan laukauksilla. Venäjä on asian myöntänyt mutta ei silti suostu sovittamaan rikosta. Sodissa anastettuja alueita voidaan pitää vääryydellä vietyinä, ja siksi niiden vuokraaminen todelliselle omistajalle on irvokasta riistoa.

Tämän vuoksi olisi paikallaan, että Venäjä luopuisi nyt hallussa pitämästään Saimaan kanavan puolikkaasta ja luovuttaisi sen takaisin Suomelle. Asia on ajankohtainen, sillä aluetta koskeva vuokrasopimus päättyy vuonna 2013.

Suomi vuokrasi Saimaan kanavan Neuvostoliittoon jääneet osat vuonna 1963 viideksikymmeneksi vuodeksi. Vuonna 2008 Suomi ja Venäjä neuvottelivat uudesta vuokrasopimuksesta luonnoksen, ja suomalaiset halusivat sopimuksesta edellisen pituisen. Luonnoksen mukaan Suomi maksaisi vuokraa vuodesta 2013 alkaen 1,22 miljoonaa euroa vuodessa. Vuokraaminen käy Suomelle kalliiksi, sillä vuokra olisi tämän mukaan nelinkertainen aiempaan verrattuna!

Nähdäkseni maidemme välisten hyvien suhteiden edistämiseksi ja lujittamiseksi olisi paikallaan, että Venäjä luovuttaisi Saimaan kanavan korvauksetta ja kokonaisuudessaan takaisin Suomelle mukaan lukien nykysopimuksen kattamat reunavyöhykkeet. Venäjällä olisi nyt hyvä tilaisuus osoittaa, että se haluaa hyvittää sotien ajan vääryydet. Luovutuksella ei olisi faktuaalista vaikutusta alueen hallintaan, koska vuokraamisen kautta se ollaan aikeissa luovuttaa joka tapauksessa Suomen ylläpidettäväksi. Luovutus tekisi kuitenkin lopun rahan kiskomisesta.

Nykyisin kanavan hoidosta aiheutuu Suomelle noin 10 miljoonan euron vuotuiset kustannukset. Suomi huolehtii myös kanavan korjauksista ja kunnossapidosta. Koska liikenneväylän ylläpidosta on Suomelle kuluja, mutta toisaalta kanava edistää myös Venäjän puolella olevan Karjalan elinkeinoelämää, olisi paikallaan, että Venäjä helpottaisi suomalaisille koituvaa kulujen taakkaa luovuttamalla alueen takaisin Suomen valtiolle vastikkeettomasti.

Tämä olisi kohtuullinen myönnytys sen suopeuden johdosta, jota Suomen viranomaiset osoittivat, kun he myönsivät talousalueemme kauttakulkuluvat Venäjältä Saksaan rakennettavalle maakaasuputkelle. Ehkä asiasta olisi pitänyt neuvotella jo tämän lupaprosessin ollessa käynnissä.

Vesireittejä

Saimaan kanavalla on myös filosofinen historia. Rakentamisen keskeisenä alullepanijana tunnetaan kansallisfilosofimme J. V. Snellman, jonka täyttäessä viisikymmentä vuonna 1856 kanava valmistui. Mikään vähäpätöinen ojan kaivuu rakennustyö ei ollut, sillä kokonaiskustannukset olivat yhtä suuret kuin koko Suomen suuriruhtinaskunnan vuotuinen budjetti.

Kanavan putouskorkeus Saimaan järvenpinnalta Suomenlahden tasolle on noin 76 metriä. Koska Saimaa laskee luonnostaan Laatokkaan eikä mereen, oli kenties hyvä, ettei rakentamistyöhön ryhdytty ennen 1800-lukua, sillä aiemmat suunnitelmat olisivat voineet johtaa siihen, että tekniikan pettäessä Saimaan vesistömassat olisivat tyhjentyneet Suomenlahteen.

Joka tapauksessa tällä hienolla matkailureitillä saattaisi olla Karjalan talouteen entistäkin parempi vaikutus, jos tuo oman aikansa insinööritaidon näyte saataisiin reilusti takaisin Suomelle. Hyvää Snellmanin päivää kaikille!