Perussuomalaisten kannatus on herkkä asia

Perussuomalaisten gallupkannatus on noussut 12,5 prosenttiin kolmesta syystä.

Ensinnäkin (1) puolue on ainoa eduskuntapuolue, joka on esittänyt uskottavaa maahanmuuton arvostelua ja vaatinut maahanmuuton järkiperäistä rajoittamista.

Toiseksi (2) korruptoituneiden puolueiden vaalirahaskandaali kaatuu ääninä Perussuomalaisen puolueen laariin.

Ja kolmanneksi (3) perussuomalaisten koppa ropisee, koska Euroopan unionin jäsenyydestä johtuvat sitoumukset alkavat aktualisoitua: myös Suomen valtion nimi on niin monessa EU-paperissa, että emme ole ehtineet nähdä puoliakaan siitä, mitä kaikkea sitoumuksista voi seurata. Nyt dominopalikat alkavat mennä nurin. Vähitellen voi kaatua koko EU:kin, ja luhistuminen alkaa tietysti taloudesta.

Minä olen sanonut tätä koko ajan kaikissa kymmenessä kirjassani sekä vuodesta 2006 pitämässäni blogissa, mutta ääntäni ei ole haluttu kuulla.

Perussuomalaisten kannatus on joka tapauksessa hyvin epävakaa asia. Ilmiö muistetaan jo SMP:n ajoilta. Siksi puolueen johto on gallupien kanssa varovainen. On syytäkin.

On kysyttävä, mitä gallupit kertovat. Gallupit kuvaavat vain puoluekannatusta, mutta eivät yhdenkään ehdokkaan kannatusta. Gallupeissa ei äänestetä ehdokkaita, kuten vaaleissa, vaan puoluetta. Gallupit kertovat siis vain siitä, minkälaisin motiivein ja toivein äänestäjät lähtevät vaaleihin. Nyt gallupit osoittavat, että ihmisillä olisi suuri motiivi äänestää puoluetta, joka esimerkiksi suitsii maahanmuuttoa.

Mutta vaaleissa äänestetään ehdokkaita. Olennaista on, löytyykö vaalipäivänä puolueen listoilta sopivaa äänestettävää. Jos äänestettävää ei löydy, kannatus katoaa nopeasti takaisin sinne, mistä on tullutkin.

Suuri osa perussuomalaisten kannatuksesta tulee SDP:n riveistä. Vasemmiston kylki vuotaa Perussuomalaisiin päin, aivan niin kuin vasemmistopuolueiden kannatus on valunut jo pitkään kansallismielisten puolueiden riveihin muualla Euroopassa.

Tämä on luonnollista, sillä vasemmisto ei enää aja pääasiallisen kannattajakuntansa eli työväenluokan ja keskiluokan etua. Solidaarisuuden säveliä soitteleva SDP tukee esimerkiksi maahanmuuttoa ja pakkokansainvälistämistä siinä missä kokoomus globalisaatiota. Ja juuri nämä vievät ensinnä leivän työväen- ja keskiluokan pöydästä. Entiset isot puolueet saavat syyttää tilanteestaan vain omaa itseään ja uppiniskaista internationalismin ajamistaan.

Jos Perussuomalaiset aikoo ohjata gallupkannatuksensa vaalikannatukseksi, olisi tärkeää, että puolueen listoilla olisi uskottavaa ja toimintakykyistä äänestettävää. Pahin virhe, jonka puolue voi tehdä, on asettaa ehdokkaiksi pelkkiä puoluevirkailijoita, jotka jakavat tulevia tuolejaan keskinäisissä kähinöissään.

Ääniä eivät kerää nykyään poliitikot vaan epäpoliittiset henkilöt, jotka tulevat politiikan ulkopuolelta. Esimerkin tarjoaa vaikkapa Mitro Revon ja Tommy Tabermanin kannatus. Yksi syy on, että ammattipoliitikkoja pidetään puolueiden kahleissa olevina. Toinen syy on se, että ammattipoliitikkojen kädet ovat ranteita myöten mämmissä.

Ihmiset haluavat eduskuntaan henkilöitä, jotka menevät selittämään ammattipoliitikoille, mitä vikaa heidän ajattelussaan on. Eduskuntaan halutaan ihmisiä, jotka puhuvat politiikan vallankäyttäjille järkeä. Se on mielipidevaikuttamista. Sitä sanotaan populismiksi, mutta sen oikea nimi on demokratia. Vaikuttaminen ei tapahdu rahalla vaan ajatuksella: filosofisesti.

Jos Perussuomalaiset haluaa pitää kiinni kannatuksestaan, sen on pysyttävä haalimaan vaalijulisteeseen samanlaista naamataulua kuin on kokoomuksella ja demareilla. Esimerkiksi Jussi Halla-aho puhuttelee varmasti monia, mutta hänen äänensä alkavat olla korvamerkityt. Kannatus ei enää kasva. Siksi puolue tarvitsisi ehdokkaita, jotka puhuttelevat juuri niitä liikkuvia äänestäjiä, joista suurin osa kannatuksen kasvusta muodostuu.

Muuten käy niin, että Tupu, Hupu ja Lupu saavat lihamyllynsä käyntiin ja pystyvät luomaan taitavalla vaalikampanjalla vaikutelman, että kyllä näistä puolueista sittenkin löytyy maahanmuuttopolitiikkaan liittyvää järkeä. Ja mikäli sieltä isoista puolueista löytyy yksi tai kaksikin maahanmuuttokriittistä äänestettävää, Perussuomalaisten ennustettu kannatus valuu kuin vesi villalankaa pitkin takaisin alkulähteilleen.

Ehdokasvalinta ratkaisee vaalin. Valituiksi eivät tule ehdokkaat, joilla on äärimmäisen kovia arvoja, sillä poliitikko ei saa antaa itsestään aggressiivista viestiä. Poliitikon täytyy olla suomalaisten ihmisten ymmärtäjä ja tukija. Siksi perille menee parhaiten luotettava kokonaispaketti. Kyllä kansa tietää, ja politiikan pitää olla kahden kauppaa, äänestäjän ja ehdokkaan, ei ehdokkaan ja puolueen.