2. heinäkuuta 2016

Sateenkaarilippu on punavihreä


Osallistuin päivällä Seksuaalinen tasavertaisuus Seta ry:n järjestämään gay pride -kulkueeseen, joka lähti liikkeelle Senaatintorilta ja eteni Pohjoisesplanadia sekä Mannerheimintietä pitkin Kansalaistorille. Ilma oli ihana ja kesäinen. Aurinko loi säteitään tuulessa havisevien lehmusten takaa, ja onnellisuus kukoisti kaikkialla. Oli mukavaa nähdä vapautuneen oloisia ihmisiä.


Kansalaistorilla alkoi valitettavasti muutamien järjestöaktivistien harjoittama poliittinen junttaus. Puhujalavalla kävi useitakin esiintyjiä. Lorujen esittäminen alkoi edetä arveluttavaan suuntaan erityisesti silloin, kun eräs venäläisen naiskosmonautti Raisa Irina Gulakovan näköinen lesbotar kävi mäikkäämässä mikrofoniin, että ”suvaitsevuus ei voi olla valikoivaa” ja että ”seksuaalivähemmistöjen hyväksyminen ja maahanmuuton kannattaminen ovat sama asia sekä vaativat toinen toisiaan”.

On kysyttävä, kuinka epälooginen saa olla. Kyseessä olivat hirveät ajatusvirheet. Nuo asennesolmut kertoivat kammottavista mielipideklustereista, joilla yritettiin edistää – mitäpäs muuta kuin – maahanmuuttoa.

Totuus asiassa on, että kaikki suvaitsevuus on valikoivaa – sekä suvaitsevuuden käsitteen aprioristen ominaisuuksien vuoksi että itse ilmiön olemuksen vuoksi. Jo suvaitsevuuden valitseminen omaksi asenteeksi on valinta, ja valinnanvaraista on myös päättäminen siitä, ketä tai mitä suvaitsee. Valikointia vaatii suvaitsevuuden oma idea.

Olisiko syytä suvaita yhtä hyvin huumeiden käyttöä, murhia, raiskauksia, sananvapauden kuohintaa ja muita rikoksia sekä kauheuksia vain siksi, että ”suvaitsevuus ei voi olla valikoivaa”? Valikoiminen ja siihen liittyvä hyvän ja huonon erottaminen muodostavat koko etiikan ja moraalijärjestelmän perustan. Suvaitsevuus itse asiassa vaatii valitsemista. Vastuun perusta on kykymme ja velvollisuutemme valita.

Kantilainen eettinen universalismi tarkoittaa vain moraalin kategorista eli muodollista velvoittavuutta. Se ei tarkoita, että valintojen kohteina olevat asiat olisivat samanarvoisia tai että ne pitäisi asettaa samalle viivalle.

En tosin kannusta ketään myöskään suvaitsevuuteen sinänsä, sillä se on vain sietämistä eli vastentahtoista hyväksymistä nyrkki taskussa. Se sisältää siis valheellisuutta. Parempi olisi hyväksyminen.

Loogisesti ajatellen vaihtoehtoja on kolme: (1) suvaitseminen, (2) rekognitionismi (eli asian oikeutuksen tunnustaminen) ja (3) hyväksyminen.

Homoseksuaalien suvaitseminen, rekognitio ja hyväksyminen eivät edellytä samojen asenteiden ulottamista maahanmuuttoon, sillä kyse on aivan eri asioista. Homot kuuluvat kantaväestöön ja siksi yleisten oikeuksien piiriin. Sen sijaan maahanmuutossa on kyse väestöpoliittisesta mullistuksesta, jolla ei ole oikeutusta varsinkaan, kun se tapahtuu laittomasti ja kantaväestöjen suostumuksen vastaisesti.

Rakastumista rajojen yli käytetään usein verukkeena rajattomuusihanteiden ulottamiseksi valtionpolitiikkaan. Tietämättömille tiedoksi, että mikrotasolla (eli henkilökohtaisen kohtaamisen tasolla) saavutetuista onnellisistakaan tuloksista ei voida johdella makrotasolle (eli valtionpolitiikkaan) sellaista yleistystä, joka vaatisi avaamaan rajat maahanmuutolle.

Tällainen ajatusvirhe on helppo tehdä, mutta seuraukset ovat dramaattiset. Kaikki virheet, jotka tehdään makrotasolla valtionpolitiikassa, vaikuttavat suoraan ja välittömästi ihmisten henkilökohtaiseen elämään mikrotasolla. Sitä paitsi näyttö maahanmuuton onnistumisesta mikrotasolla puuttuu. Silloin kun näyttöä on saatu, se on yleensä ollut kielteistä.

Kuitenkin Setan feministiset aktivistit ovat käyttäneet aikaa, vaivaa, energiaa ja järjestön rahoja maahanmuuttajien etujen edistämiseen. He ovat kiljuneet parempia asuntoja maahanmuuttajille, vaikka niitä ei ole tarjolla edes suomalaisille seksipakolaisille, jotka kerääntyvät Suomen maaseudulta Helsinkiin.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oma etu vaatisi maahanmuuton rajoittamista. Setan pitäisi olla suomalaisen jäsenkuntansa etujärjestö eikä mikään monikansallinen ihmisoikeusorganisaatio, jonka tehtävänä on haalia huolekseen kaiken maailman onnenonkijoita. Meidän suomalaisten tehtävä on pyörittää Suomea eikä koko maailmaa.

Olen sanonut kompensoivaksi suvaitsemiseksi sellaista politikointia, jossa homot suostuvat sitoutumaan maahanmuuton edistämisen hintana siitä, että vasemmistopuolueet ja vihreät näyttelevät ajavansa homojen asioita. Tämä on kuitenkin huonoa kauppaa, sillä homoja vedetään tällöin kuin pulkkaa pitkin pihoja, samastetaan vieraisiin kansanryhmiin ja vaaditaan luopumaan järjen ja suomalaisten ihmisten edun mukaisesta ajattelusta.

Kannatan toki kansojen ja ihmisten välistä vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa, joista tällä viikolla Helsingissä järjestetyt EuroGamesit antoivat loistavan esimerkin. Ihmisluonnon peruslaki kuitenkin on, että väestöt, maat ja kansakunnat suojelevat reviirejään, ja niillä on myös itsesuojeluun liittyvä oikeus siihen. Liikaväestön myötä se rasismi vasta lentoon lähtee. Olen aiemmin kirjoittanut Setan kommunistisuudesta muun muassa tässä.

Setan järjestöjyrät ovat puhuneet jyrkin sanoin kristinuskosta ja kristityistä, jotka ovat vastustelleet muutamia Setan tavoitteita poliittisin keinoin. Mutta kun muslimiterroristi räjäytti Yhdysvalloissa homoravintolan, järjestö julisti, että ”rakkaus voittaa”! Olisiko niin, että islam pelottaa oikeasti mutta kristinusko ei? Tämänpäiväiset palopuheet antoivat esimerkin täysin epärealistisesta politikoinnista, jossa ei ole järjen eikä vastuun häivää, ja ne tulivat suoraan punavihreästä kuplasta.

Tämän kuplan pinnalla väreilee epäilemättä myös sateenkaaren värejä, mutta ikävä sanoa: sateenkaarilippu ei ole aidosti monivärinen vaan täysin punavihreä. Kupla ei onneksi kuitenkaan räjähdä. Se vain poksahtaa.