21. huhtikuuta 2017

Ranskan presidentinvaalit: Auttaako Le Pen sosialistit valtaan?


Kun François Hollande päätti olla asettumatta ehdokkaaksi toiselle presidenttikaudelle, oli selvää, miten pesänjakajien kesken kävisi. Oikeiston ehdokkaista François Fillonilla olisi periaatteessa mahdollisuus kerätä taakseen yksinkertainen enemmistö viimeistään vaalin toisella kierroksella, mutta Marine Le Penillä ei ole.

Häneen kohdistuva vastustus on nimittäin niin suurta. Myös poliittinen vasemmisto äänestäisi mieluummin keskustaoikeistolaisen tasavaltalaispuolueen Fillonia kuin päästäisi oikeistolaisemmaksi sanotun Le Penin valtaan.

Koska Fillonin kannatus on laskenut ”Penelopegateksi” nimetyn skandaalin ryöpyttelemänä, hän ei selvinne toiselle kierrokselle. Niinpä toisella kierroksella nähtäneen Marine Le Penin lisäksi joko vasemmistolaisen En Marche!-puolueen Emmanuel Macron tai sosialistipuoleen Benoît Hamon. Kuitenkin vain Fillonin tapaisella maltillisella oikeistolaisella olisi mahdollisuus kerätä riittävän laaja kannatus Macronia tai Hamonia vastaan, joten etenemällä vaalin toiselle kierrokselle Le Pen tulee edistäneeksi sosialistisen ehdokkaan valituksi tuloa.

Näin voi toki käydä jo ensimmäiselläkin kierroksella. Koska Le Pen ei saane missään oloissa yli puolta äänistä, hän syö oikeiston äänisaalista ja mahdollistaa sen, että keskustalaisesti ajattelevat taktikoivat äänensä jo ensimmäisellä kierroksella vasemmiston ehdokkaalle.

Kuviossa toistuu Yhdysvaltain presidentinvaalin tilanne, mutta käänteisenä. Trump valittiin, koska Clinton oli niin mitäänsanomaton. Ranskassa taas vasemmiston ehdokas valitaan, koska Le Peniä vihataan niin paljon.

On kuitenkin filosofisten periaatteiden mukaista muistaa, ettei mikään tule hyväksi sanomalla jotain muuta huonoksi, kuten niin sanottu valtamedia on pyrkinyt tekemään töhrimällä Le Penin naamatauluun kaikenlaista. Esimerkkinä toimikoon vaikkapa Yleisradion eilen lähettämä Ulkolinja ”Marine Le Penin matka valtaan”, jossa paheksuttiin Le Penin maahanmuutto- ja EU-vastaisuutta sekä hänelle luettua syytettä.

EU:n tuomioistuinhan luki Le Penille poliittisesti masinoidun syytteen, sillä hänen on katsottu levittäneen ”väkivaltaista videomateriaalia”. Monetkaan ihmiset tuskin tietävät, mistä aineistosta oli kyse. Le Pen oli valistanut kansaa paljastamalla ISIS:in jakamaa raakalaismaista videomateriaalia, eikä hänen tekemänsä paljastus ollut varmastikaan suurempi rikos kuin järjestön jatkuvasti tekemät murhat.

Tilannetta voi viime hetkellä muuttaa Pariisissa eilen tehty rynnäkkökivääri-isku, josta tiedetään varmasti se, että epäilty on 39-vuotias muslimi Karim Cheurfi (Abu Yusuf al-Baljik) ja että vastuun teosta on ottanut islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuva islamilainen terroristiryhmittymä ISIS. Tämän tuloksena Ranskaan on julistettu jälleen hätätila.

Terrorin vuoksi myös demokratian toteuttaminen vaaleissa on ajautunut pelkäksi taktikoinniksi. Tässä kamppailussa eivät ole vastakkain perinteiseen tapaan oikeisto ja vasemmisto vaan kansallisen edun tavoittelijat ja ne, jotka eivät piittaa kansallisesta edusta vaan pyrkivät ajamaan asioita ”yleiseurooppalaisen” politiikanteon kautta. Viimeksi mainitun toimimattomuus on kuitenkin nähty, ja niinpä tässäkin vaalissa äänestetään EU:n tulevaisuudesta.

Itse en toivo EU:n repeämistä, sillä periaatteessa EU olisi edelleenkin hyvä instrumentti esimerkiksi ulkorajojen hallintaan, mutta sen pitäisi perääntyä kunnianhimoisista tavoitteistaan muutaman askeleen verran. Ilman valuuttaunionia ja vapaata liikkuvuutta EU voisi edelleenkin palvella eurooppalaisten ihmisten yhteistä etua, vaikkapa EEC:n tapaiseksi vapaakauppaliitoksi kavennettuna.

Toisaalta toivon Le Penin valituksi tuloa, sillä hän on luvannut muun muassa irrottaa maansa epäreiluksi osoittautuneesta Schengenin sopimuksesta, järjestää kansanäänestyksen työllisyys- ja asuntopolitiikasta sekä poistaa kaksoiskansalaisuuden jihadistiyhteyksistä tuomituilta. Siinä olisi opiksi otettavaa myös muilla Euroopan mailla.

Erikoista onkin valtamedian kampanjointi Le Peniä vastaan. Hänen politiikkansa ei ole populistista vaan realistista, kansanvaltaista, järkevää ja periaatteellisia suunnanmuutoksia artikuloivaa. Ihmeellistä on myös feministien osoittama vastustus; nythän olisi mahdollisuus valita Ranskaan kaikkien aikojen ensimmäinen naispresidentti!