Kun professori lausahtaa

Eräänlaisen nepotismin merkiksi Yleisradio on käyttänyt Sami ”Olavin poika” Borgin asiantuntemusta vaalilähetyksissään, ja MTV3 puolestaan on ostanut asiantuntemusta Tarkan dynastiaa edustavalta Jukka Tarkalta. Vaalilähetysten vallanperimys antaa hegemonisen kuvan suomalaisista kansanvallan karnevaaleista, eli äänestystapahtumista ja niiden rituaaleista.

Joskus tuntuu siltä, että vaalit ja niissä valitut ehdokkaat muodostavat vain jalustan kommentaattorien ja toimittajien patsaille. Poliitikkoja nousee ja putoaa, mutta patsaat pysyvät.

Kuntavaalien lähestyessä on jälleen mielenkiintoista havaita ja todistaa, millaisen spektaakkelin TV-kanavat järjestävät tehdäkseen vaalikommentaattoreista sankarillisia ”populismin”, ”rasismin” ja ”nationalismin” vastustajia omassa monikulttuurisuutta edistämään pyrkivässä viestinnällisessä kudelmassaan.

Vaalit ovat olemassa etupäässä vaaliasiantuntijoiden ja kommentaattorien glorifioimiseksi ja toimittajien seppelöimiseksi hyvyyden laakereilla. Donald Trumpin, Geert Wildersin, brexitin ja monen muun asian saamasta mediakohtelusta päätellen Perussuomalaisten vaaliromahdusta odotetaan tiedotus- ja toitotusvälineissä vesi kielellä ja hihat palaen.

Edellä mainitsemani asiantuntijat dosentti Borg & tohtori Tarkka eivät ole kuitenkaan kaikista pahimpia. Vaihtelua kommentaattorien kaaderiin on tuonut jo muutaman vuoden ajan Åbo Akademista studioon hälytetty ja heitä nuorempi tutkija, valtio-opin professori Kimmo Grönlund, josta on tullut MTV3:n maskotti ja päivänsäde. Hänen todesta otettavuuttaan heikentää kuitenkin ratkaisevasti tosiasia, että hänen kätensä ovat kyynärpäitä myöten politiikan mämmissä ja mudassa mukana.

Tavaksi on tullut, että kun Kimmo röyhtäisee, lehdistö siteeraa. Ja Kimmo röyhtäisee usein Twitterissä, josta on tullut hänen pääasiallinen viestintämuotonsa. Hän on oppinut populisteilta sen, että parhaiten mediassa menee läpi yhden lauseen totuus, vaikka hänenkin pitäisi toki tietää, ettei politiikassa, mediassa, maailmassa eikä tieteessä ole yhden lauseen totuuksia.

Media aloittaa Kimmon kannanottoja valaisevat uutisensa usein sanoilla ”professori sanoo” korostaakseen mielipiteiden objektiivisuutta. – Mutta katsotaanpa nyt, mitä professori Kimmo Grönlund on sanonut.

”Voima-lehden maksullisena liitteenä” tunnetun Helsingin Sanomien 29.7.2015 julkaisemassa jutussa ”Professori Grönlund: Alle viidennes suomalaisista suhtautuu nuivasti monikulttuurisuuteen” Kimmo Grönlund piti suomalaisten suhtautumista monikulttuurisuuteen suopeana. Todellisuudessa asiasta on saatu EU:n tekemissä kansainvälisissä tutkimuksissa aivan toisensuuntaisia tuloksia, joita käsittelin tarkemmin tässä. Kyse oli siis pelkästään Sanomien toimituksen halusta lavastaa monikulttuurisuuden tendenssi suositummaksi kuin se on, mihin saatiin Kimmolta tuki. Aihetta koskeva kiinnostava peruskysymys olisi, miksi maahanmuuton oikeutuksesta ja monikulttuurisuuden toteuttamisesta ei ole missään voinut oikeasti äänestää, vaan asia on pidetty kansanvaltaisen prosessin ulottumattomissa.

Kun Perussuomalaiset oli valittu hallitukseen, Kimmo Grönlund osoitti yllätyksettömyytensä yrittämällä hajottaa hallitusta keskustalaisen Suomenmaan 6.11.2015 julkaisemassa jutussa ”Professori: Uudella hallituksella voi olla hankaluuksia pysyä yhtenäisenä”. Näin sanoi yliopistollisesta ja puolueettomasta asemastaan Kimmo Grönlund, jota lehdistö palvoo politiikasta perillä olevana syväkurkkuna.

Kansanedustaja Olli Immosen lausahdettua omat näkemyksensä maahanmuutosta Kimmo Grönlund sormetti Twitterissä, kuinka paha Immosen viaton mielipide muka oli. Käytännössä kohu Immosen kiltistä ja asiallisesta Facebook-parahduksesta oli Kimmo Grönlundin keittämä. MTV3:n internetsivut otsikoivat 25.7.2015 julkaiseman juttunsa sanoin ”Professori: Ilman Immosen eroa jopa hallituskriisi on mahdollinen”. Otsikon takana piileskelevä mystinen professori, jonka ”asiantuntemuksella” lehdistö jälleen ratsasti, oli Kimmo Grönlund, joka tällä tavoin koetti lyödä kiilaa hallituksen työskentelyyn ja taivutella perussuomalaisia ripittämään omia kansanedustajiaan. Aika hupsuja täytyy poliitikkojen olla, mikäli he Kimmon verkkoihin ja juoniin sekoavat.

Hieman myöhemmin Yleisradio siteerasi Kimmo Grönlundia 12.7.2016  julkaistussa jutussa ”Professori perussuomalaisten EU-kannoista: ’Jos tämä puhe ei lopu, Sipilä voi näyttää ovea ulos hallituksesta’”. Tällä tavoin tieteellisesti puolueeton Kimmo Grönlund pyrki puolueettoman Yleisradion tuella päättämään hallituksen luottamuksesta, ikään kuin asia ei olisikaan eduskunnan käsissä vaan – kuten Timo Soini on hauskasti kuvaillut – joidenkin nappitatteroiden hyppysissä. Mutta Kimmo paiskoi ovia kuin vihainen vanhapiika. Hänen mukaansa politiikassa on asioita, joista ei saisi puhua, mikä on aika kummallinen kannanotto niin tiedettä kuin politiikkaakin koskien.

Kimmoa on käyttänyt tietenkin myös hänen oma punainen vasemmistomediansa. Kun vasemmistopuolueet kauhistelivat hallituksen sote-uudistusta nähden siinä perustuslain vastaisuutta, sosiaalidemokraattien Demokraatti otsikoi 19.12.2016 julkaisemansa jutun sanoin: ”Valtio-opin professori: Perustuslain muuttamisen ei pidäkään olla helppoa – ’Ihmettelen, mitä tapahtuu’”. Haastateltu professori oli jälleen Kimmo Grönlund, jolla olisi syytä ihmetellä, mitä hänen omalle uskottavuudelleen tapahtuu. Sote-uudistus on perustuslain mukainen aivan niin kuin myös ne paljon paheksutut toimeentulotukioikeuden rajaukset, jotka koskevat laittomasti maassa olevia. Sote-uudistuksen toteuttaminen ei edellytä mitään maanvyörymänomaista perustuslainraivausta, kuten Kimmo maalailee omassa kauhistelevassa ja kirkkotätien sormenheristelyä edustavassa moralismissaan.

Kun aiheesta käytiin kädenvääntöä eduskunnassa, Kimmo Grönlund piipitti jälleen Twitterissä. Yhdessä erään toisen Åbo Akademin professorin kanssa hän sai näkemyksensä läpi muun muassa Uudessa Suomessa, joka otsikoi 18.12.2016 julkaistun jutun raflaavasti: ”Professorit pöyristyivät: ’Oikeusvaltion säilyminen vaatii hallituksen eroa’”. Jos asia ei ole tullut joillekin selväksi, olen argumentoinut oman näkemykseni kirjoituksessani ”Ihmisoikeusfundamentalismi on perustuslakipopulismia”, eikä se ole vastaväitteitä herättänyt.

Kun Jussi Halla-aho ilmoittautui tavoittelemaan Perussuomalaisen puolueen puheenjohtajuutta, oli selvää ja helposti ennustettavaa, että Kimmolta menisi kuppi nurin. Iltalehti otsikoi 6.3.2017 Kimmon painajaisen näin: ”Professori: Soinin päätöksen taustalla häviämisen pelkoa – Halla-aho lietsoo Trump-ilmiötä”.

Entä kuka on tuo puolueettoman tieteen edustaja Kimmo Grönlund, joka tällä tavoin toimii lehdistön sylikoirana ja vasemmistolaisten toimittajien myötäkarvaan silittämänä salonkipuudelina? Kimmo Grönlund kävi 1980-luvun alkupuolella samaa pohjoissatakuntalaista lukiota kuin minä, tosin vuotta alemmalla luokalla.

Hänen mutsinsa toimi kaupungin rakennusvirastossa demaritaustaisena suunnittelijana, jota monet paikkakuntalaiset pelkäsivät, sillä hän uhkasi kaavoittaa porvarien maatilkut eritasoliittymiksi ja omakotitalojen puutarhat virastotalojen parkkipaikoiksi. Mutta Kimmo oli kelpo oppilas, joka kehitti ruotsin kielen taitojaan toimimalla Pohjola-Nordenissa.

Hän sai myöhemmin opiskelupaikan Åbo Akademista, sillä sinne oli helppo päästä. Tiedättehän, että ruotsinkielisiä yliopistopaikkoja riittää opiskelemaan haluaville suhteellisesti avokätisemmin kuin suomenkielisille. Valinta ei ollut huono, sillä samoista syistä ja poliittisen sopivuutensa vuoksi hän onnistui ylenemään melko mitättömin ansioin asemaan, jonka vuoksi media siteeraa tätä koulupoikaa maininnalla ”professori sanoo”.

Median olisi kuitenkin syytä huomata, että Kimmo Grönlundin kannanotot eivät ole mitään tieteellisiä analyysejä, jollaisina media pyrkii ne esittämään koristellessaan hänen vasemmistolaiset ja persuvihamieliset näkemyksensä akateemisella tehtävänimikkeellä. Toisella tavalla sanottuna Kimmo Grönlund käyttää virka-asemaansa väärin pyrkiessään naamioimaan poliittisen tendenssin motivoimat tarkoitushakuiset lausuntonsa tieteen kaapuun.

Tässä mielessä hän toimii tieteen etiikan kannalta yhtä epäluotettavasti kuin perustuslakituntijoina paljon käytetyt Juha Lavapuro, Tuomas Ojanen, Martin Scheinin ja Kimmo Nuotio, joista kirjoitin tässä – puhumattakaan Saara Pellanderin ja Lena Näreen tapaisista näennäistieteenharjoittajista, jotka ovat kirkkain silmin politisoineet tieteenalansa ja rymistelleet nykyajan kommunismin eli maahanmuuton ja monikulttuurisuuden edistämiseksi kuin norsu posliinikaupassa.

Jälleen osoitus yliopistojen vasemmistolaisuudesta ja vasemmistolaisen tiedepolitiikan vaikuttavuudesta! En tietenkään sano näin pyrkiäkseni parantelemaan omaa asemaani vaan halutakseni estää heidän työnantajinaan toimivia yliopistoja ajautumasta entistäkin surkuhupaisampaan tilaan. Yliopistot ovat kuin Yleisradio: ne rahoittavat toimintansa pakko-ottoihin perustuvilla verovaroilla mutta eivät käytä niitä puolueettomaan tai edes poliittisesti tasapuoliseen toimintaan niin kuin pitäisi vaan vasemmistolaisten toimijoiden harjoittamaan propagandatyöhön.

Ja ei – minulla ja Kimmolla ei ole koskaan ollut seksi- tai rakkaussuhdetta, joka varmaankin kelpaisi lehdistön jutunaiheeksi. Sen sijaan katson, että Kimmo Grönlundin mediaesiintymisissä on ollut niin paljon kreisiä komiikkaa ja hervotonta hirnahtelua, että hänen kannattaisi ottaa rooli seuraavassa Ace Ventura -elokuvassa Jim Carreyn sijaisnäyttelijänä.