18. maaliskuuta 2019

Rock and rollin voodoomies kertoo, miksi ”apulaissheriffiä ei pompoteta”

 
Skp:läinen rokkitähti Kari Peitsamo sai ilmeisesti tarpeekseen vihervasemmiston älyttömyydestä oivaltaessaan lisääntyvän väkivallan perimmäisen syyn. Uuden-Seelannin terrori-iskun jälkimainingeissa hän lausui näin:

En usko monikulttuurillisuuteen siinä mielessä, miten sitä meille nyt ajetaan. Uuden Seelannin iskut ovat suora seuraus pakotetusta monikulttuurillisuudesta. Kauheudet ovat vasta alkamassa. Ainoa ratkaisu on: Rajat kiinni.

Peitsamo-parka joutuu nyt kärsimään suvaitsevaisten kostosta heidän vaatiessaan Peitsamoa pois kesäkuun puolivälissä pidettävästä Ämyrockista sillä uhalla, että vaatijat julistavat tapahtuman boikottiin.

Nämä kauheudet eivät kuitenkaan ole ”vasta alkamassa” vaan jatkumassa. Suomessa on vaadittu useiden työntekijöiden irtisanomista tehtävistään heidän poliittisten tai yhteiskunnallisten mielipiteidensä vuoksi. Esimerkkejä tarjoavat Aleksi Valavuoren ja Aki Ruotsalan tapaukset.

Potkuja on myös jaeltu, vaikka mielipiteillä ei olisi mitään vaikutusta kykyyn hoitaa työtehtäviä. Jopa bussikuskeja on irtisanottu heidän tallennettuaan vierasperäisten matkustajien häiriökäytöstä videolle tai puolustaessaan itseään sekä ihmisoikeuksia. Samoin on ahdisteltu opettajia, jotka eivät ole nielleet kaikkia seksuaalivähemmistöjärjestöjen tarkoitusperiä.

Vaalikoneissa on kysytty tänä vuonna irtisanomisehdoista. Olen vastannut systemaattisesti, että ihmisiä ei saa irtisanoa eikä uhkailla heidän mielipiteidensä eikä näkemystensä vuoksi. Ihminen ja hänen mielipiteensä eivät ole työnantajien hallintavallassa millään tavalla. Moinen menettely olisi perustuslaillisen sananvapauden ja yhdenvertaisuuslain vastaista.

Myös politiikassa on pyritty eristämään ehdokkaita, joiden mielipiteitä jokin vaalitilaisuuden järjestäjä ei ole pitänyt sopivina. Esimerkkinä nyt vaikkapa Mika Ebelingin ja Paavo Väyrysen tapaukset.

Voin sanoa sananvapauden polkemisen olevan yleisesti väärin, vaikka en ole tai olisi kummankaan epelin kanssa samaa mieltä. Mutta puolustan heidänkin oikeuttaan osallistua argumentaatioon.

Samoin puolustan Kari Peitsamon oikeutta nousta lauteille ja luennoida bändinsä kanssa (tai ilman) mistä tahansa haluamastaan aiheesta, vaikka hän onkin ”kommunisti”, kunhan hän argumentoi asianmukaisesti.

Nietzsche totesi aikoinaan: ”Joka taistelee hirviöitä vastaan, katsokoon, ettei hän itse muutu siinä hirviöksi. Ja kun katsot kauan pimeyteen, katselee myös pimeys sinuun.” Eli kun taistelee fasismia vastaan fasismilla, ei silloin ole antifasisti, vaan pelkkä fasisti.

Hullunkurista kaikenlaisessa ääriajattelijaksi julistamisessa onkin se, että julistaja itse on yhtä kaukana kohteestaan kuin kohde julistajasta, joten molemmat ovat ääriajattelijoita. Usein ääripäiksi sanotut näkemykset kuitenkin kohtaavat, kun poliittista väriviuhkaa tarpeeksi levitetään, ja molemmilta löytyy samanlaisia ajatuksia.

Näin se vallankumous syö lapsensa. Uskon Peitsamon olevan skp:läinen enemmänkin velvollisuudesta kuin aatteen palosta. Suomessa kun tieteilijöiden, taiteilijoiden ja toimittajien pitää olla vasemmistolaisia tai vähintäänkin huvitteluliberaaleja voidakseen toimia.

Itseäni tapaus koskee vain sikäli, että minulla ja Kari Peitsamolla näyttää olevan jenkkihuivin, Tampereen Hämeenpuistossa asumisen sekä myöhemmän Helsingin Isolle-Roballe kotiutumisen lisäksi myös jotain muuta yhteistä.

Siis: ”Sopii meille”. Laitetaanpas tästä skootteri käymään.