Nokian kaappaus – Mitä hyvää ja huonoa?

Tietokoneiden ja matkapuhelinten suunnittelijoita pidetään yleensä älykkäinä, koska he rakentavat älyluurejakin. Siksi on hämmentävää, että Nokian matkapuhelinvalmistuksen myynti Microsoftille tuli monille yllätyksenä. Ei tarvitse olla Juhani Tamminen piirtääkseen pelikarttaa siitä, millaisten kuvioiden tuloksena kaikki alkoi.

Historia on jo tuttua. Optioilla palkitut pomot olivat turtuneet ja keskittyneet oman napansa kaiveluun. Omahyväisyys johti ylimielisyyteen, ja kilpailijat ajoivat aikaa myöten Nokian ohi.

Näin osoittautui, että palkitsemisjärjestelmät johtavat vain lyhyaikaiseen voitontavoitteluun osakekursseilla, ja optioiden lauettua kurssi saa johdon puolesta romahtaa, jolloin yrityksiin syntyy pelkkää tuhoa.

Stephen Elop puolestaan lähetettiin Nokiaan suunnittelemaan yrityskaappausta, joka onnistuisi aina paremmin, mitä surkeammin firman johtaja epäonnistuisi varsinaisessa johtamistehtävässään. Hintaa halventaisi sopivasti pomon oma epäluottamus, joka kävi ilmi esimerkiksi puheena ”paosta palavalta öljynporauslautalta”.

Myös minä olen puhunut asioita, jotka saattavat halventaa jotakin, mutta aina perustellusti. Sen sijaan suuren yrityksen johtajalta ei odoteta tieteellistä lausuntoa vaan puhetta, jonka arvo mitataan pörssissä.

Elopin sanottiin tulevan pelastamaan Nokiaa, mutta hän poistui firmasta puhelimet mukanaan, irtisanottuaan ennen näkemättömän määrän suomalaisia ja kuitaten noin 19 miljoonan palkkiot. Palkinnoksi hän saanee nimityksen Microsoftin toimitusjohtajaksi.

On selvää, että Nokian matkapuhelinten myynti oli Suomelle ja suomalaisille kielteinen uutinen. Kansainvälinen kapitalismi saa aikaan juuri tällaista jälkeä. Onnekkain olisi tilanne, jossa suomalaiset yritykset olisivat suomalaisten omissa käsissä, jolloin niissä voitaisiin tehdä kansallisen edun mukaisia ratkaisuja. Siksi suomalainen omistajuus on erittäin tärkeä asia.

Nokiasta tuli kasvun vuosina liian kallis omistettavaksi. Sen myynti pala palalta loi Suomeen useita miljonäärejä, kun kiusaus luopua omistuksesta kasvoi liian suureksi.

Nyky-Suomen ongelma on, että uusia yrityksiä ei juuri synny, eikä ole odotettavissa ”uutta Nokiaa”. Tekes suuntaa suuria rahamääriä perustutkimukseen, vaikka innovaatioita on Suomessa ja maailmalla pilvin pimein. Pullonkaula on siinä, miten saada ne hyödynnetyiksi: tuotantoon ja markkinoille. Juuri tähän Suomessa pitäisi panostaa.

Katsotaanpa, mitä varjopuolia ja etuja Nokian matkapuhelinten myyntiin liittyy.


Haittoja:

1) Matkapuhelinten mukana meni ydinliiketoiminta, eikä jäljelle jääneistä palasista saa toimivaa kokonaisuutta. Kyse ei siis ollut kumisaappaiden riisumisesta eikä taannoisesta TV-tuotannon lopettamisesta.

2) Työpaikat ovat vaarassa.

3) Kauppahinta oli surkean pieni (5,44 miljardia). Jopa Skypestä Microsoft pulitti enemmän: 8,6 miljardia dollaria.

4) Nokian brändi ei välttämättä elä Microsoftin kainalossa, joten kauppa oli huono myös ostajalle. Nykyaikana, jolloin kuluttajien tietoisuus on ajanut brändimarkkinoinnin ohi, ihmiset eivät muutenkaan tee valintojaan merkkien perustella vaan pohtimalla, mitä rahalla todella saa. Juuri tämä on nostanut mukaan uusia toimijoita.

5) Pääkonttorikin voi kadota maailmalle verotuloineen.

6) Kaupan ajoitus oli kehno, sillä Lumiat olivat nousukiidossa ja vallanneet menetettyjä markkinoita siitä huolimatta, että Windowsin kelkkaan hyppääminen olikin alun perin huono ratkaisu.

7) Jäljelle jäänyt verkkojen myynti on varjoliiketoimintaa verrattuna kuluttajalaitteiden myyntiin, ja patenteilla olisi ollut enemmän arvoa yhdessä puhelinvalmistuksen kanssa.

8) Yrityksen osakkailta ei jouduttu kysymään oikeutusta kaupalle, kun myytiin vain osa. Osakkaiden saadessa äänestää tulos olisi voinut olla toisenlainen.

9) Microsoftilla, Amerikassa ja Ruotsissa saadaan nauraa.


Etuja:

1) Nokian olisi saattanut kaapata jokin matkapuhelinvalmistaja, kuten Samsung, Huawei tai jokin muu kiinalaismerkki, jolloin tilanne olisi ollut suomalaisten kannalta tukalampi. Nyt Nokia jäi henkiin Andoridia ja Applea vastaan kilpailevan yrityksen sisälle, jolloin sillä voi olla paremmat jatkonäkymät.

2) Ne suomalaisomistajat, jotka ostivat Nokiaa kolmisen vuotta sitten olettaen, ettei kurssi enää putoa, saavat nyt hyvitystä viime vuosien laskukurssille, kun kurssi ponkaisi kaupan tuloksena kolmisenkymmentä prosenttia.

3) Firma pääsee eroon epäpätevistä pomoista, kuten Marko Ahtisaaresta, joka toimi yrityksen brändiasiantuntijana ja lopulta muotoilujohtajana ilman mitään pätevyyttä (suomalainen piirre yleensäkin on nimittää epäpäteviä ja ei-asiantuntijoita joka paikkaan).

4) Hätätila ohjaa taas nopeuttamaan ja rationalisoimaan hallitustyöskentelyä, kehittelemään jotakin uutta ja virtaviivaistamaan aivan kaikkea.

5) Työpaikkojen väheneminen Suomesta ei ole itsestään selvää, sillä Microsoft voi myös investoida Suomeen. Eihän puhelimia keksittykään alun perin Suomessa, vaan ne tuotiin Amerikasta, kun vuonna 1882 perustettu Helsingin Telefoniyhdistys otti Bellin luurit käyttöön verkossaan.

6) Nokia pääsi eroon 700 miljoonan vuositappiot aiheuttavasta puhelintuotannostaan ja voi ruotsalaisen Ericssonin tavoin keskittyä verkkoliiketoimintaan, joka tuotti viime vuonna lähes miljardin voittoa! Maailman kaikki operaattorit joutuvat investoimaan esimerkiksi 4G-verkkoihin, joten ala on kasvussa ja marginaalit hurjia verrattuna kännyköiden myyntiin.

7) Matkapuhelinbrändistä maksaneen suuryrityksen ei kannata hukata kallista pääomaa vaan hyödyntää Nokian hyvä maine sekä tuotannossa että markkinoinnissa, jolloin laitekehittely ja merkki jäävät henkiin ja jopa voimistuvat. Varsinkin ohjelmistokehittelylle kauppa voi luvata hyvää.

Mihinkään maansuruun Nokia-kauppojen tuloksena ei siis ole syytä, vaikka Suomessa alkaakin usein mustamaalaus yrityskauppojen seurauksena. Nokiaakin kehnompi on valtiontalouden tila, josta pääministeri lausuu, että ”Suomi on vahvojen muutosten kourissa”. Tämähän tarkoittaa tietenkin ”kaulaansa myöten keltaisessa”.

Työmarkkinasopu ei siis tyydytä, kun jäljelle jäi monta EU:n tuottamaa ongelmaa: kansainvälisen suurpääoman vaellus, ihmisten massamuutot, suomalaisten työttömyys, ulkomaisen halpatyövoiman tuonti, verokertymän heikentyminen ja valtioiden ja kuntien velkaantuminen, jota ei saada hoidetuksi paitsi jättiläisinflaatiolla tai julkisen omaisuuden myynnillä. Nokian kaappaus on vain osa tätä kansallisvaltioiden riistoa ja itsemääräämisoikeuden menetystä.