18. huhtikuuta 2016

Miljoona homoa Suomeen?


Venäjällä tulivat jokin aika sitten voimaan lait, joilla kielletään homoseksuaalisuutta koskevan tiedon jakelu ja homoseksuaalinen esiintyminen. Fasistista homovastaista kiimaa ilmentää se, että lait naulittiin voimaan oikein ”sadaksi vuodeksi”.

Koska laki kieltää homoseksuaalisuuden näkymisen katukuvassa, homot ja biseksuaalit tulevat rikkoneiksi Venäjän lakia jo olemassaolollaan. Niinpä kyseiset heteropropagandalait ovat verrattavissa kommunistien harjoittamaan ihmisryhmien terrorisointiin.

Venäjällä asuu noin 146 miljoonaa ihmistä. Jos kaksi prosenttia heistä on homoja, maassa asuu kaikkiaan noin kolme miljoonaa homoseksuaalia. Heistä seksuaalisesti aktiivisessa iässä on vähintään kaksi miljoonaa. Mikäli otetaan huomioon biseksuaalit, homokielto koskee useita miljoonia ihmisiä.

Setan puheenjohtaja Juha-Pekka Hippi tulkitsi asiaa niin, että homoseksuaalisen esiintymisen kieltäminen Venäjällä voisi olla sellainen syrjintäperuste, joka oikeuttaa turvapaikanhakijan statukseen. ”Periaatteessa Suomen olisi tarjottava oikeuskäytäntömme perusteella homovastaisen lain vuoksi turvapaikka seksuaalivähemmistöihin kuuluville ja vainon kohteeksi joutuville venäläisille”, hän sanoi.

Mitähän niin sanotut maahanmuuttokriitikot mahtaisivat ajatella, jos Suomeen heilahtaisi yhtäkkiä miljoona venäläistä homoseksuaalia? Maahanmuuttovastaisuuden lietsominen homojen turvapaikan hakua apuna käyttäen ei liene kovin viisasta. Itse vastustan myös sellaista homovastaisuuden lietsomista, joka tapahtuu maahanmuuttotulvan uhalla pelotellen.

EU ja Pohjoismaiden neuvosto ovat esittäneet Venäjän lakien johdosta paheksuntansa ja tuominneet ne moraalisesti. Mutta ne eivät ole ryhtyneet mihinkään painostustoimiin lakien kumoamiseksi. Se olisi kuitenkin tärkeää pakolaisuuden välttämiseksi. Ongelma koskee myös niitä islamistisia maita, joissa seksuaalivähemmistöjä vainotaan aktiivisesti ja teloitetaan. Länsimaissa homojen ihmisoikeudet näköjään uhrataan ”hyvien suhteiden” säilyttämiseksi tuohon lähimpään itään ja varsinaiseen Lähi-itään.

Seksipakolaisuus on yleistä myös Suomessa alueellisten erojen vuoksi. Ihan perusasioissa riittää tekemistä. Esimerkiksi itse en ole kovin huolissani siitä, pääsevätkö tai joutuvatko homot kirkoissa naimisiin tai onko samaa sukupuolta olevilla oikeus adoptoida. Olen usein ihmetellyt, miksi juuri tästä asiasta pidetään kovaa melua, kun valtaosa homoista ei halua kuulua kristilliseen kirkkoon tai toivo huolekseen lapsia, sen enempää omia kuin muidenkaan ruikkimia.

Siksi on hämmentävää, että meille tyrkytetään heteroseksuaalista elämäntapaa. Minua itseäni kiinnostaa lähinnä se, miten suomalaiset homopojat pääsevät henkilökohtaisesta helvetistään, eli maaseudun raamattuvyöhykkeeltä, mahdollisimman nopeasti pääkaupunkiseudulle tai muihin suuriin kaupunkeihin, joissa voi elää suhteellisen avoimesti ja omana itsenään.

Tätä valtakunnan sisäistä siirtyilemistä maahanmuutto ei edistä. Ehkä heteroiden kannattaisi pysyä tanssilavojen todellisuudessa tai suostua muuttamaan asenteensa vapaamielisemmiksi myös Suomen maaseudulla ja homofobiaa lietsovissa maissa. Juuri he tekevät maaseudusta ja muutamista valtioista niin viihtyisiä paikkoja, että epätoivoisimmat homot hyppivät silloilta alas tai pakenevat paremman elämän toivossa jonnekin.

Myös suurimmilla paikkakunnilla homot törmäävät kattopleksiin, joka rajoittaa heidän toimintaansa työelämässä. Puotipuksuksi tai kansan viihdyttäjäksi homo kelpuutetaan kyllä, mutta yhteiskunnallisen, poliittisen ja taloudellisen vallan perimys pidetään tiukasti heteroiden käsissä. Homojen diskriminoiminen on edelleen yleistä ammateissa, joissa käytetään ideologista mielipidevaltaa, kuten johtavien virkamiesten, opettajien ja toimittajien työssä. Yksityisten firmojen palvelukseen homoa ei nimitetä, jos asiasta tiedetään, ellei kyseessä ole jokin suorittava ammatti, jossa persoonallisilla ominaisuuksilla ei ole merkitystä.

Mielestäni Seta tulee huolehtineeksi liikaa maahanmuuttajien eduista keskittyessään pohtimaan, kuinka Suomeen saataisiin enemmän ulkomaalaisia pakolaishomoja. Nähdäkseni Setan kannattaisi ajaa ensisijaisesti suomalaisten homojen ja lesbojen asioita eikä hyysätä muualta tulevia.

Venäjän homolakien kumoaminen olisi välttämätöntä rajan takaa saapuvan seksipakolaisuuden torjumiseksi. Mitä enemmän pääkaupunkiseudulle satelee väkeä ulkomailta, sitä tukalammaksi käy homo-Pekan elämä muutenkin ahtaaksi käyvässä pääkaupungissamme.

Valitettavasti Setassa eivät saa eivätkä voi toimia enää muut kuin transgenderistit, feministit ja identiteetiltään sekava queer-kansa. Hain huvin vuoksi muutama vuosi sitten Setasta erästä projektitutkijan tehtävää ja tiedottajan tointa. Tiedottajaksi nimitettiin Vasemmistoliiton noin 25-vuotias entinen puoluevirkailija ja tutkimustehtävään joku ammattikorkeakoulutettu, joka hänkin on nainen.