Uusköyhälistön karnevaalit

Taiteilijoiden ja tutkijoiden mielenosoitus Eduskuntatalon edessä tuli oikeaan paikkaan. Taiteilijat, tutkijat, kirjailijat ja muut henkisten arvojen tuottajat ovat työelämän lainsuojattomia, joilla ei ole yleensä virkaa, työpaikkaa eikä sijaa majatalossa. Yhteiskunnassamme on paljon sellaista toimintaa, joka on tärkeää ja jopa välttämätöntä mutta jota ei voida organisoida sen enempää palkkatyöksi kuin yrittäjätoiminnaksikaan. Apurahoilla tai (entistä useammin) myös apurahatta työskentelevien kirjailijoiden, filosofien ja vapaiden tutkijoiden sosiaaliturva ja eläketurva ovat niin ikään olemattomia.

Työn ja toimeentulon kysymykset on organisoitu liiaksi vain materiaalisen arvotuotannon ympärille, mikä johtuu siitä, että työttömyysturvan ja sosiaaliturvan räätäleinä ovat toimineet fyysistä ja materiaalista työtä edustavat ammattijärjestöt. Yhteiskuntamme ammattirakenne on kuitenkin muuttunut. Järjettömän koulutuspolitiikan – eli maistereiden ja tohtoreiden massatuottamisen aikana – on syntynyt valkokaulusköyhälistön luokka. Niinpä elämme pian Kaliforniassa, jossa jokainen pizzakuski ja puotipuksu on joku työtön taiteilija, maisteri tai akateeminen tohtori.

Perustulo olisi yksi keino lievittää ongelmaa. Se purisi myös matalatuottoisen yrittäjätoiminnan ja elämäntapa-ammattien ongelmiin. Puolueiden joukossa konkreettisen ehdotuksen perustulojärjestelmän luomiseksi ovat tehneet vain Vihreät, mutta siinäkin on kaksi perusvirhettä. Ensinnäkään perustulo ei voisi perustua kansalaispalkkamalliin, jonka mukaan etuutta maksettaisiin kaikille kansalaisille, vaan sen pitäisi olla ainoastaan sosiaaliturvan tilkkutäkin korvaava malli. Toiseksi sen pitäisi olla perusturvamalli, jonka taso vastaisi nykyisen perustoimeentulon tasoa. Vihreiden kaavailema 440 euroa kuussa ei riitä kenenkään ihmisen elämiseen, ja ajatus, että työttömät tai eläkeläiset voivat ilman muuta itse täyttää toimeentulovajeen, ei perustu tietoon, vaan se on tyhjä oletus.

Sen sijaan toteuttamiskelpoisen perustulomallin olen esittänyt teoksessani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (Yliopistopaino 2005), joka on myös kannanotto henkisen arvotuotannon puolesta. Tällainen järjestelmä ei myöskään tulisi nykyjärjestelmää kalliimmaksi.