Nato-pimitys

Erkki Tuomioja päästi ulkoministerintoimensa viimeisenä sammakkona suustaan lausunnon, jossa todettiin Suomen ja Ruotsin valmistelleen salassa sopimusta Naton nopean toiminnan joukkoihin liittymisestä. Ei ole mitään paheksumista siinä, että Suomi ja Ruotsi moiseen toimintaan liittyvät, tosin se ei ole tapahtunut kovin nopeasti. Mutta omituista on, että Tuomioja, joka on esiintynyt Nato-vastaisena, ilmoittaa silmät kirkkaina Suomen olevan matkalla Naton yhteistoimintaan, vaikka hän puolueensa vaalikampanjan aikana kielsi kaiken.

Onko tämä petosta vai diplomaattista vaikenemista? Tuomiojan kannattaisi korjata ryhtiään. Lisäksi näistä asioista pitäisi käydä julkista keskustelua eduskunnassa, jotta ulkopolitiikan suunta olisi parlamentaarisesti selkeä. Puolueiden olisi pitänyt kertoa näkemyksistään ennen vaaleja, jotta kansalaiset olisivat voineet vaaleissa päättää asioiden suunnasta. Nyt Tuomioja suoraan sanottuna petti kansaa – ei tosin minua, sillä en ole alun perinkään asettunut Tuomiojan näkemysten taakse ja koska pimitetyn päätöksenteon suunta on oikea. Viranomaiselle tyypillisellä tavoin hallitus ilmoitti asiasta tilanteessa, jossa se ei vastaa enää mistään, ja ajoitus oli harkittu myös siksi, että näin jouduttiin jälleen ”tapahtuneitten tosiasioiden eteen”.