20. huhtikuuta 2007
Todellisuuden kieltämisestä
Voi taivaan taatto, kuinka loukkaavaa poliittista korrektiutta Mainonnan eettinen neuvosto harjoittaakaan! Nyt se tuomitsi moraalittomaksi Greenpeacen TV-mainoksen, jossa äiti unohtaa lapsensa täyttymässä olevaan ammeeseen. Tosiasiassa mainos toi oivallisesti esiin sen, mitä maapallolle on tapahtumassa: tukehtumiskuolema uhkaa tulevia sukupolvia. Kantelun asiasta olivat tehneet tietysti perheenäidit. Heitä mielikuva ahdisti. Tässä nähdään, mitä tapahtuu, kun tanttojen annetaan määrätä älyllisen keskustelun taso. Jos he eivät ahdistustaan kestä, niin huntu naaman päälle.
Mainonnan eettinen neuvosto on siis sitä mieltä, että ihmisiä ei saisi laittaa ajattelemaan. Tapaus antaa näyttöä siitä, kuinka perheenäidit siirtävät omia ahdistuksiaan kaikkia ihmisiä koskeviksi normeiksi. Ehkä äitien toiminta kertookin heidän piilotajuisesta halustaan itse tukehduttaa jälkeläisensä, jotka luonnollisesti sitovat heitä ja tekevät heidän elämästään tukalaa...
Laajemmin ottaen epä-älyllistämisen taustalla vaikuttaa heteroseksuaalinen valtakulttuuri. Objektiivinen totuushan on, että syypää ympäristökatastrofiin on juuri ihmisen jatkuva lisääntyminen, ja siksi lisääntyminen on epäeettistä. Perhearvot, tantat ja lapsiperheet: siinä syylliset maailmanloppuun.
Lisänäyttöä ajattelemattomasta poliittisen korrektiuden vaalimisesta antoivat amerikkalaispsykologit. He pyytävät nyt tarkkailemaan niitä tahoja, joiden mielestä Virginia Tech Universityssä äskettäin tapahtunut ampumakohtaus oli oikein tai ihannoitavaa. Ampujan kuvien näyttäminen oli kyseisten psykologien mielestä väärin, ja hänen ajatustensa julkaiseminen muka heikentää mahdollisuuksia ymmärtää hänen tekojaan.
Miksi kyseisiä kuvia ja ajatuksia ei olisi saanut julkaista? Eikö ampujalla ollut persoonaa siinä missä muillakin ihmisillä, ja täytyykö hänet tuomita damnatio memoriamin tapaiseen olemattomuuteen? Kaikki asiaan liittyvä kuuluu joka tapauksessa todellisuuteen. Pimittäminen kieltäisi osan todellisuudesta. Mikä köyhän poikaparan teossa oikeastaan on salattavaa? Hän vihasi rikkaita ja koki epäonnistuneensa elämässä. Eikö niin voi käydä kenelle tahansa?
Ja entä se, että tänäänkin maailmassa kuolee noin sata ihmistä vastaavanlaisissa itsemurhaiskuissa ja useimmiten samoista syistä? Millä tavalla videoiden näyttäminen ja ihmisiin tutustuminen ei muka auttaisi ymmärtämään heitä? Vasta, kun jotain samanlaista tapahtuu Yhdysvaltojen tapaisessa sivistyneessä maassa, asia saa merkityksen, mutta silloin se pyritään kieltämään. Näin poliittinen korrektius taistelee viime kädessä omaa itseään vastaan.
Tunnisteet:
Ilmastonmuutos,
Kaksinaismoralismi,
Kouluampumiset,
Lapsiarvot,
Poliittinen korrektius,
Sensuuri