12. kesäkuuta 2010

Keskustatapahtumia


Asiallisen kuivasta kuntaministeristä tulee Suomen pääministeri, kun Kepu nosti helsinkiläisen Mari Kiviniemen puheenjohtajakseen ja sitä kautta eräänlaiseksi vara-Jäätteenmäeksi.

Harmaata ja väritöntä Kiviniemeä kohottamalla Kepu yrittää pitää kiinni ainoasta kansanedustajanpaikastaan Helsingin vaalipiirissä. Hän on vielä enemmän sattumapääministeri kuin Matti eikä päätynyt tehtävään mistään muusta syystä kuin siksi, että haastajat olivat juuri nyt heikoilla.

Paavo Väyrystä oletetaan karsastettavan kansan keskuudessa, vaikka hänen ulkopoliittiset ja maahanmuuttokantansa ovat olleet yhtä harkittuja kuin aina. Mauri Pekkarinen puolestaan on kauppa- ja elinkeinoministerinä ryvettynyt niin pahoin vaalirahoitusskandaalissa, että hänen uransa politiikassa pitäisi olla yhtä lopussa kuin Vanhasen. Neljännestä ehdokkaasta en ollut koskaan kuullut mitään. Väyrynen oli ehdokkaista joka tapauksessa pätevin.

Naisten ääniä Kiviniemen valinnalla tietysti kositaan, aivan niin kuin papukaijamaisen Jutta Urpilaisen nostamisella Sdp:n puheenjohtajaksi. Naisten vallassa on tämä Suomi.

Asiaan pääsyn aika?

Mari Kiviniemi ja puoluesihteeriksi valittu Suomenmaan päätoimittaja Timo Laaninen ovat pääministeripuolueen vallankäyttäjät ja tämän maan mahtavimmat poliittiset johtajat! Tiedä sitten, itkeäkö vai nauraa. Kiviniemeä kehuttiin jykevästä ”asiaosaamisesta”. Se on tavanomainen sanonta silloin, kun ihmisellä ei ole persoonaa, poliittisen linjanvetäjän roolia, näkyvyyttä mediassa, kirjallista tuotantoa eikä tieteellisiä näyttöjä. ”Asiaosaaminen” on sitä, ettei lähettele sopimattomia tekstiviestejä. Puliveivauspuolueen johdolle sellainen asiaosaaminen kyllä sopii.

Minun paras muistoni väistyvästä pääministeri Vanhasesta on muuten seuraava. Vanhanen oli pari vuotta sitten Kolmella Sepällä avaamassa yhteisvastuukeräystä. Hän jäi mukinsa kanssa joksikin aikaa toikkaroimaan patsaan juurelle, kun satuin kulkemaan ohi ja päässäni välähti. Kaivoin lompakostani viisikymmentä senttiä ja menin viemään sen Vanhaselle sanoen: ”Ainahan sitä pääministerille lantin laittaa, jos valtiontalouden tila on todellakin tämä.”

Jalkojen välissä jotakin kovaa

Onneksi Helsinki ei ole kovin keskustavetoinen kaupunki. Tosin kaupungin keskusta vetää väkeä, mikä näkyi erityisesti tänään, kun Stadissa juhlittiin Helsinki-päivää. Hyvä, että kaupunki antoi tukensa sambakarnevaalien ja monien muiden kesätapahtumien lisäksi myös Muunneltujen Moottoripyörien Yhdistykselle.

Minulla on ollut tapana käydä katsastamassa MMAF:n (Modified Motorcycle Association of Finland) vuotuinen ajoneuvonäyttely. Tänä kesänä tapahtuma järjestettiin Kaivopuiston sijasta Rautatientorilla, joka tosin on ympäristönä Kaivaria koleampi. Toivon, että tilaisuus siirtyy jälleen ensi vuodeksi takaisin paikoilleen puiston remontin valmistuttua.

Moottoripyörällä ajaminen muistuttaa politiikkaa siinä, että kumpikaan ei ole sellaista kuin ulkoa päin katsellen näyttää. Olen myös itse ajellut kaksipyöräisellä; tosin tämänhetkisessä ajoneuvossani on vain yksisilinterinen moottori. Joskus voisi kyllä palata takaisin motorisoituun ajoneuvokantaan.

Ohessa kuva choppereiden rivistöstä. Kuvassa näkyvät ajoneuvot ja väenpaljous eivät tosin liity mitenkään tähän tekstiin tai sen kirjoittajaan.