Kesä on Suomessa lyhyt kuin lapsella paita. Sen vuoksi kesän viettoon suhtaudutaan vakavasti. Ja mitä olisikaan kesä ilman kesätapahtumia? Varsinaisen ohjelman järjestää kuitenkin usein yleisö. Siksi ne ovat tylsiä. Julisteissa kaikki näyttää kyllä mielenkiintoiselta, mutta paikalle päästyä huomaa, että ohjelma onkin kaikkialla sama: ulkoilmafestareilla örveltävät kurahousuiset teinit, ja varttuneemman väen tapahtumissa tädit kiljuvat jälkikasvunsa perään: ”heti tänne”, ”äkkiä nyt”, ”älä juokse!”. – Eivät ole minun juttujani.
Kesätapahtumien joukosta voi kuitenkin löytää myös miellyttävän erilaisia happeningeja. Osallistuin eilen Muunneltujen Moottoripyörien Yhdistyksen järjestämään ajoneuvonäyttelyyn Helsingin Kaivopuistossa. MMAF eli Modified Motorcycles Association of Finland on ottanut tavakseen järjestää pyöränäyttelyn ja kokoontumisajon joka kesäkuun alussa. Rakentajat tuovat tällöin talven aikana tuunaamansa pyörät yleisön katseltaviksi ja arvosteltaviksi. Tilaisuus on vuotuisia moottoripyörämessuja kiintoisampi, sillä nämä pyörät ovat täysin ainutlaatuisia käsityön mestariteoksia. Siksi tapahtuma ansaitsisi saamaansa huomiota laajemmankin julkisuuden.
Näyttelyssä yleisö saa myös äänestää. Kilpailua loistavimman pyörän palkinnoista käydään useassa eri sarjassa. Koska talvi on Suomessa pitkä, suomalaisten muuntelemat moottoripyörät ovat niittäneet palkintoja kansainvälisiä näyttelyjä myöten. Kertoneeko Suomen amerikkalaistumisesta se, että rakentelijoiden suosiossa ovat erityisesti jenkkityyliset chopperit? Joka tapauksessa tilaisuudessa voi bongata mielenkiintoisia henkilöitä intiaaniksi pukeutuneista todellisiin Missisippi-voodoo-miehiin (muistattehan Kari Peitsamon laulun), ja kaiken asian laillisuudesta huolta kantavassa lojaaliudessaan yhdistys on varmasti yksi luotettavimpia...
Ohessa kuvia näyttelypyöristä, joiden kromaukset maksavat enemmän kuin lukukausi yhdysvaltalaisessa yliopistossa.
Moottoripyörien muuntelussa voi nähdä teknologista fetisismiä sekä vauhdin ja vapauden estetisointia. Olen kirjoittanut aiheesta muun muassa kirjassani Filosofiset viuhahdukset (2007). Saattavatpa jotkut aistia toiminnan yhteisöllisyydessä myös tiettyjä valtionvastaisia piirteitä. Tai sitten valtio toimii yksilöiden vastaisesti pyrkien laittamaan juuri tuon vapauden tavoittelun kuriin. Tämän merkiksi harrastajien yhteistoiminta onkin ritualisoitunut tiettyjen purnaamisenaiheiden, kuten 50 vuotta täyttäneen ”tilapäisen ajoneuvoveron”, kritisoimiseen.
Kuvaa rajojen koettelusta antaa se, että tuomariston suosikiksi nousi tänä vuonna chopper, jossa ”ei ole etujarrua, pitkiä valoja eikä jarruvaloa ollenkaan, mutta joka on silti täysin laillinen”. Tämä on mahdollista, sillä kyseinen moottoripyörä on pantu rekisteriin vuonna 1938. Eli vaikka koko komeus näyttääkin tuoreelta luomukselta, vanhan rekisteriotteen kautta on voitu kiertää muutamia nykyaikaisen lainsäädännön määräyksiä (se juridiikan ja pykäläkoreografian logiikasta.)
Ideologisia piirteitä voi nähdä myös motoristeja vastaan puskevan ajoviiman voittamisessa. Mikäli symbolinen luonnonvoimia vastaan taisteleminen ei ole tahattoman alitajuista tai pelkästään vertauskuvallista, siitä voi tulla tiedostettu filosofia.
Itseäni joka tapauksessa kiehtoo asian ympärillä leiskuva vapauden kaiho. Kansallismielisenä libertaarina pidän asennetta terveenä. Yhteiskunta ripustelee kahleitaan kaikkialle niin, että mikä tahansa vastarinnan muoto mitä tahansa byrokraattista pakkovaltaa kohtaan alkaa olla oikeutettua.
Myös rakentelulla on tietty perusfilosofiansa, aivan niin kuin Robert M. Pirsigin teoksella Zen ja moottoripyörän kunnossapito. Nämä kulkuneuvot ovat vahvasti metafyysisiä: ne viittaavat aineellisen olemassaolonsa lisäksi johonkin silmille näkymättömään, unelmiin, intohimoihin ja tuonpuoleiseen, kosmiseen transsendenttiin. Juuri siitä muistuttaen latinan kielen sana transcendo tarkoittaa ’kuljettaa, siirtää, viedä rajan yli’.
Meno näillä pyörillä on vakaata, sillä etuhaarukan ja maantien välinen kohtauskulma on erittäin terävä, ja siksi pyörät ovat kulkusuunnastaan vaikeasti poikkeutettavissa. Ne ovat suoran tien ja preerioiden kulkureita. Autiomaihin puolestaan liittyy mietiskely. Niin Jeesus kuin Saatanakin poistuivat välillä autiomaahan ajattelemaan. Samoin Laotse vetäytyi autiomaahan kuolemaan. Moottoripyörille on ominaista myös tasapainon varassa eteneminen. Tasapainoa taas pitävät yllä pyörivien kappaleiden hyrrävoimat, jotka pyrkivät jatkamaan kappaleen liiketilaa massan hitauden lain mukaisesti: mahdollisimman vähällä energialla, toisin sanoen säilyttäen pyörimisakselin suunnan. Tämä newtonilaisen fysiikan tukema tasapainotila, jonka vain suhteellisuusteoria murtaa, on herkkä ja sieluks asia.
Siksi en ihmettele, miksi moni haluaa vääntää kahvasta, laittaa ZZ Topia soimaan, cruisailla pitkäkeulaisilla classic-choppereilla aurinkoisia bulevardeja myöten ja kadota highwayta pitkin horisonttiin.
