Olen Perussuomalaisten ehdokkaana eduskuntavaaleissa

Liityttyäni Perussuomalaisten jäseneksi on puolueen Helsingin piiri asettanut minut kansanedustajaehdokkaaksi vuoden 2019 eduskuntavaaleihin.

Otan tehtävän vastaan kiitollisena, ja haluan toimia niin, että puolue saisi Helsingin vaalipiiristä 3 + 1 kansanedustajaa ja valtakunnallisesti jälleen jytkykannatuksen.

Samoin annan tukeni puolueen johdolle ja henkilökunnalle sekä tulen työskentelemään Suomen kansan etujen edistämiseksi niin työvoimapolitiikassa, maahanmuuttopolitiikassa, sosiaalipolitiikassa, talouspolitiikassa ja turvallisuuspolitiikassa kuin koulutuspolitiikassakin.


Perussuomalaiset on filosofinen puolue

Miksi sitten juuri Perussuomalaiset? – Siksi, että puolue on ainoa parlamentaarinen puolue, joka uskottavasti ja tinkimättömästi rohkenee edustaa kansallista etua tilanteessa, jossa politiikanteon painopiste on lipsahtanut lähes täysin kansainväliseen kontekstiin: maamme rajojen ulkopuolelle.

Politiikassa tarvitaan tasapainotus. Perussuomalaiset ei ole väitteistä huolimatta populistinen vaan kansanvaltainen puolue, jonka kautta asioihin voi vaikuttaa kansalaismielipiteillä: demokraattisesti.

Vertailun vuoksi monet muut puolueet ovat sidoksissa korporaatioihin, liike-elämään, internationalismin ideologiaan, monikulttuurisuuden agendaan, globalisaation tendenssiin sekä EU-eliitin ajamaan liittovaltio- ja keskittämispolitiikkaan, joiden sätkynukkeina ne toimivat poliittisella näyttämöllä.

Vasemmiston takana ovat ay-liikkeiden enemmistöt, Keskustan takana maatalous ja Kokoomuksen takana kauppa ja teollisuus. Vihreiden takana on (pienenevä) osa ympäristöliikkeestä, Rkp:llä ruotsinkieliset, ja kristillisdemarienkin takana huhutaan olevan jotain.

Sen sijaan Perussuomalaiset sopii hyvin filosofian foorumiksi, sillä puolueen kautta voi artikuloida puhdasta kansanvaltaa sekä käyttää järkeä ja esittää tunteitakin silloin, kun tunteilla halutaan osoittaa, missä valtavirtapoliitikot ovat toimineet epäoikeudenmukaisesti ja Suomen kansan etujen vastaisesti.

Tätä työtä olen tehnyt koko ajan kahdesti väitelleenä tohtorina ja aktiivisena verkkokolumnistina. On tärkeää, että maassamme säilyvät sananvapaus ja kriittinen suhde valtavirtapolitiikkaan, sillä politiikan kautta käytetään paljon jokapäiväiseen elämään vaikuttavaa valtaa. Huonojen hankkeiden vastustaminen on hyvien puolustamista. Filosofian päätehtäviä on tehdä arvojen tasalaatuisuudesta poikkeavia arvovalintoja: erottaa hyvä huonosta ja kunnollinen kelvottomasta.

Eduskunnassa täytyy jonkun puhua totta. Millään vihervasemmiston tekaisemilla ”yhteisönormeilla” ei pidä perustuslaillista sananvapautta rajoittaa myöskään sosiaalisessa mediassa. Mikäli siis haluat itsellesi totuuspuhujan parlamenttiin, tervetuloa puolueemme tilaisuuksiin kampanja-aikana sekä äänestämään minua vaaleissa. Ketään filosofia ei ole eduskunnassa pitkään aikaan ollutkaan.


Miksi olen ehdokkaana?

Olen ehdokkaana siksi, että huvitteluliberaalin oikeiston ajamaan politiikkaan pettyneillä olisi osaavia ja toimintakykyisiä ei-vasemmistolaisia vaihtoehtoja.

Olen ehdokkaana, jotta vihervasemmiston harjoittamaan sertifikaateilla ja direktiiveillä tykittämiseen sekä maahanmuuttajuudella ratsastamiseen kyllästyneillä olisi jotakin sellaista äänestettävää, joka tietää, että maahanmuuton pysyvä rajoittaminen on myös kaikkien vähemmistöjen oman edun mukaista.

Ja olen ehdokkaana, jotta jotakin äänestettävää olisi niillä demarien perusäänestäjillä, jotka eivät hyväksy vasemmiston tapaa rajoittaa vapaata puhetta ihmisoikeusteollisella tasalaatuisuuden takomisella. Olen ehdokkaana myös niille, jotka eivät hyväksy vasemmistoliiton pyrkimyksiä toimia suomalaisten työntekijöiden haitaksi ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta luopumisella.

Mottonani on ”järkeä politiikkaan”, mikä tarkoittaa, että olen ehdokkaana, jotta järkipuhe voittaisi sekä vihapuheen että valhemedian. Jonkun pitää – EU-eliitistä poiketen – ajatella yhteiskuntamme kokonaisetua niin, että kansakuntia ei enää pakoteta polvilleen, ja niin, ettei ihmisten tarvitsee täristä pelosta kaduilla tai kodeissaan. Politiikassa on mentävä oman kansakunnan etu edellä. Näin tekevät ennen pitkää kaikki, jotka ymmärtävät pelastaa maansa kollektiiviselta eurohulluudelta.

Se, että muut puolueet ja media ovat hyökänneet rajusti Perussuomalaisia vastaan tai vaienneet meistä täysin, kertoo, että Perussuomalaisella puolueella on paljon vaikutusvaltaa. Todellinen valta on aina niillä, joita muut vastustavat, murjovat tai sensuroivat kynsin hampain.

Joku tai jotkut saattavat nyt iloita, että ”et sinä kuitenkaan läpi pääse ja että varsinkin oma niin sanottu viiteryhmäsi äänestää kuitenkin vakaumuksellisesti vihervasemmistoa”. Älkää olko varmoja.

Jos niin on, katson kansalaisten yksinkertaisesti erehtyvän siinä, miltä suunnalta vastauksia aikamme ongelmiin pitäisi etsiä. Globalisaation megatrendi ja EU-päsmäröinnin tie on kuljettu loppuun. Vastaukset eivät löydy integraation syventämisestä eivätkä liittovaltiopolitiikasta, vaan U-käännös myös Eurooppa-politiikassa on tarpeen.

Mikäli kansalaiset jatkuvasti äänestävät vihervasemmistoa tai huvitteluliberaalia porvaristoa, he äänestävät kohtalokkaasti väärin. On aikakausia, jolloin ihmisiä on todellakin johdettu harhaan. Esimerkiksi sopivat vaikka intersektionaalisuuden tutkimuksesta tunnetut kulttuuriset risteyskohdat, joissa vihervasemmisto esiintyy yhtä aikaa naisten, muslimien ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioiden edistäjänä, vaikka uskonto on niissä koettujen henkilökohtaisten ja yhteiskunnallisten konfliktien juurisyy.

Niinpä en arvostele vihervasemmiston entisiä äänestäjiä vaan heidän ideologiaansa ja puolueiden johtoa, sekä heidän poliittista manipulaatiotaan ja indoktrinaatiotaan. Niissä toistetaan 1980-luvun tilannearviota ”rikkaista länsimaista” sekä uskotellaan, että köyhillä ja velkaisilla länsimailla on muka siirtomaapolitiikan aikaisia moraalivelkoja, joiden vuoksi meidän pitää maksaa ikuista syyllisyyttämme kehitysmaille. Äänestäjät ovat kuitenkin arvostelukykyisiä ja pystyvät korjaamaan kurssia sekä tekemään suunnanmuutoksen.


Ongelmallinen EU-suhde

EU-politiikassa tarvitaan tasapainotus, sillä valtaosa lainsäädännöstämme nyt tulee EU:sta, kun suhteen pitäisi olla päinvastoin. EU on puuttunut jäsenmaidensa sisäpolitiikkaan ja rajapolitiikkaan sekä pyrkinyt muokkaamaan kokonaisia kansakuntia puuttumalla väestöpolitiikkaan sekä hallituspolitiikkaan erilaisilla pakotteilla, sakoilla tai uhkauksilla.

Sellaisten ei pitäisi kuulua mihinkään demokraattiseen järjestelmään, ei myöskään EU-eliitin näkemyksen liittovaltiopolitiikasta ”ainoana tienä”, jolle ei tunnusteta vaihtoehtoja. Jatkossa EU yrittäisi puuttua myös valtioiden finanssipolitiikkaan (veropolitiikkaan), joka on rajattu kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeuden piiriin. En hyväksy kansallisen itsemääräämisoikeutemme heikennyksiä, ja annan asiantuntija-apuani luonnollisesti koko isänmaamme hyväksi myös Euroopan unionia koskevissa asioissa.

Hullunkurista on, että EU:n piti viime vuosiin asti laajentua myös suomalaisen komissaarin mielestä. Nyt sen pitäisi muka syventyä, vaikka sekä pakolaiskriisi että euron kriisi ovat edelleen ratkaisematta. Esimerkiksi Turkin ja EU:n sopimuksessa on kyse siitä, että EU maksaa Turkille 6 miljardia vuodessa vain sen uhkauksen vuoksi, että muuten Turkki päästää pakolaiset läpi.

Italian ja muiden oliiviöljymaiden talouden romahtaessa vaikutusta eivät riitä kompensoimaan mitkään puskurirahastot, vaan rahaunioni ja mahdollisesti koko EU menevät nurin. Korkojen nousu kertoo, että rahoittajat eivät enää luota EKP:n elvytyspolitiikan tuottavan tuloksia. Romahdukseen on varauduttava Suomen talouspolitiikassa, ja EU on saatettava palvelemaan sen jäsenmaiden etua – ei jäsenmaita edistämään globaalin kapitalismin eikä universaalisosialismin etua.


Kansallismielisyys on myönteinen asia

Millainen kansallisen edun edistäjä sitten olen? Aatteelliset juureni ovat hegeliläis-snellmanilaisessa kansallismielisyydessä, jonka ympärille koko hyvinvointivaltiomme on rakennettu. Kansallisvaltio on hegeliläinen järjen instrumentti, jonka kautta säädyt löysivät toisensa, luotiin poliittinen konsensus ja päästiin yhteisten etujemme edistämiseen: juurevaan oman tuvan ja luvan identiteettiin.

Sen on maahanmuuton tuottama eripura surullisella tavalla rikkonut niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. ”Suvaitsevaiseksi” väitetty yhteiskunta ei ole vapaa, vaan se on yhteiskunta, jossa kantaväestöjä lähestytään vapauksia rajoittava vaatimuslista kädessä.

Lähtemällä mukaan politiikkaan haluan vahvistaa puolueessani vallalla olevaa järkeen perustuvaa politiikkaa ja sitä kautta puolueeni uskottavuutta ja toimintakykyä. Puolueemme ei ole asettanut esteitä hallitusyhteystyölle. Se on hallituskelpoinen, vaikka muutamat ovat ennen vaaleja ilmoittaneet, että he eivät halua tehdä meidän kanssamme hallitusyhteistyötä.

Yhteistyöstä kieltäytyminen ja pois sulkeminen ennen vaaleja ovat kansanvallan ylenkatsomista ja vaalien aliarvioimista: äänestäjien mielipiteiden mitätöimistä ennen kuin ääniä on annettu. Sellaisen cordon sanitaire -politiikan ei pitäisi kuulua hyvään poliittiseen käytäntöön. Parlamentaarisia puolueita pois sulkeva ”käänteinen kassakaappisopimus” on ruma temppu, ja sen itsessään pitäisi estää tekijöiden osallistumisen seuraavaan hallitukseen.

Perussuomalaiset yritetään kenties lyödä laudalta uskottelemalla, että meitä äänestämällä ääni ei päätyisi hallitusvaltaan nousevalle puolueelle vaan oppositioon. Vaaleissa kansalaisilla on kuitenkin tilaisuus sanoa vastalauseensa sellaiselle pois sulkemisen politiikalle sekä luoda meille vaa’ankieliasema. Sitä paitsi myös oppositiossa me olemme samanlainen muutosvoima kuin kansallista etuaan suojelemaan nousseet puolueet ovat esimerkiksi Italiassa, Itävallassa, Puolassa ja Ruotsissa.

Vaikka monista Suomen puolueista kuoriutuukin ennen vaaleja ”maahanmuuttokriittisiä”, uskon että kyse on pelkästä kosmetiikasta. Maahanmuuttokriittisinä esiintyville kokoomuslaisille, kepulaisille tai demareille annettu ääni menee hukkaan, sillä niissä puolueissa se kaatuu löysää maahanmuuttolinjaa vetävien vallanpitäjien laariin, josta näytöt on jo saatu. Maahanmuuttopolitiikka ei ole mikään yhden asian juttu, vaan se on politiikan ydinaluetta, josta ratkeaa, millaisessa Suomessa me tulevaisuudessa elämme.


Maahanmuutolle rajoituksia, ajattelulle ja sanankäytölle täysi vapaus

Vapaan yhteiskunnan tunnusmerkki eivät ole avoimet rajat, eikä valtioiden tule tähdätä hyvinvointipalvelujen uudelleenjakoon. Kansojen rauhanomaisen rinnakkaiselon ja sen mukaisten vapauksien säilymisen ehtona on, että valtiot suojelevat omien kansalaistensa yksityistä omaisuutta ja aineettomia oikeuksia. Tämä merkitsee, että konfliktit pitää ratkaista rajoilla eikä päästää niitä leviämään keskelle kansalaisyhteiskuntia.

Humanismin nimissä on ehkä oikein auttaa hädänalaisia, mikäli siihen on mahdollisuus, mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta auttaa muita omaksi velaksi. Sitä kautta tulee narun pää myös vetäjien käteen.

Myöskään sosiaalietuuksiin kohdistuvia vaatimuksia ei pitäisi esittää ilman meritokraattista syy-yhteyttä niiden tuottamiseen. Se olisi samanlaista kuin ihmisiä kiristettäisiin epäsuoralla uhkauksella, jonka mukaan alkaa tapahtua terrori-iskuja, mikäli vaatimuksiin ei suostuta. Tämä kannustaisi ihmisiä ryöstelyyn ja rosvoamiseen, jolloin yhteiskuntaa hyödyttävästä toiminnasta siirryttäisiinkin sen tuhoamiseen.

Niille, joiden mielestä tiede ja politiikka eivät sovi yhteen, muistutan, että yliopistoissa toimii suuri määrä vihervasemmistolaisia jäsenkirjaprofessoreita, jotka ovat ylpeilleet sitoutumisellaan ja joiden puolueellisuutta on ylistetty jopa tieteellisen ansion mittoihin kohotettuna ominaisuutena. Punavihreän värisuoran yksiulotteisuus ja edustussuhteiden painottuminen vasemmalle ovat häirinneet vakavasti tieteen uskottavuutta jo pitkään, ja tilanne on samanlainen myös valtavirran perinnemedioissa.

Sitoutumiseni tiedemiehenä Perussuomalaisiin on tässäkin mielessä perusteltua tasapainotuksen vuoksi. Toivon siis kannatusta myös niiltä yliopistolaisilta, jotka ovat eri mieltä kuin nykyajan akateemiset uusmarxilaiset ja jotka ymmärtävät, millä tavoin hallituksen kasvattamat maahanmuuttokulut sekä yliopistoleikkaukset liittyvät yhteen. Tämän oivaltamista se vastuun kantaminen oikeasti merkitsee.

Meneillään on taistelu länsimaisen sivistyksen, rationalismin ja kulttuurin säilyttämiseksi. Meidän on nyt totisesti kamppailtava eurooppalaisten arvojen, kuten valtiollisen itsemääräämisoikeuden, kansallisen suvereniteetin, omistusoikeuden, utilitarismin ja yksilönvapauden, puolesta. Aiomme voittaa myös taistelun sananvapaudesta, sillä mielipiteiden ja ilmaisunvapauden rajoittajat eivät anna meille oikeastaan muuta mahdollisuutta tunnustaessaan oman tappionsa jatkuvalla sensuroimisen ja tukahduttamisen halullaan.

---

Yksityiskohtaisen vaaliohjelman julkaisen lähempänä vaaleja, ja aina ajankohtaista yleisohjelmaani voi lukea tästä.