Vihatotuuksia ja vastuuvalheita

Suomen Trump-vastainen valtamedia odottaa vesi kielellä ja hihat palaen Yhdysvaltain kongressivaaleja, jotka järjestetään marraskuun kuudentena päivänä. Vaaleja sanotaan välivaaleiksi, sillä ne järjestetään presidentin virkakauden keskellä, ja niissä republikaaneilla (joilla nyt on enemmistö sekä edustajainhuoneessa että senaatissa) on mahdollisuus menettää tai säilyttää kannatustaan.

Niinpä Sanoma-yhtiöiden Ilta-Sanomat truuttasi viime maanantaina ilmoille anonyymisti laaditun pääkirjoituksen ”Vaalit eivät poista vihaa ja väkivaltaa”, jossa Trumpin hallintoa syytettiin ”vihapuheen” ja ”-tekojen” lietsomisesta estottomasti. Kirjoituksen keskelle oli lihavoitu nosto: ”Yhdysvalloissa istuu presidentti, joka itse lietsoo ja levittää vihaa vastustajiaan ja mediaa kohtaan.”

Jutussa surtiin, että ”[j]os republikaanit voittavat, presidentti Trump todennäköisesti koventaa toimintaansa ja retoriikkaansa entisestään [...]”.

Asian voisi sanoa pikemminkin niin päin, että häviääpä tai voittaapa Trump esikuntineen tai ei, Yhdysvaltain demarit ja vihervasemmistolainen media joka tapauksessa ”koventavat toimintaansa ja retoriikkaansa entisestään”.

Näytöksi siitä sopii vaikkapa Helsingin Sanomien toimittajan Laura Saarikosken 28.12.2017 julkaistu juttu ”Trumpin vastainen vasemmistoliike on kasvanut dramaattisesti – HS vieraili aktivistien toimistossa Kaliforniassa, jossa suunnitellaan vallankumousta ja ollaan valmiita suoraan toimintaan”.

Sanomien toimitus muistuttaa anarkistista vallankumousjärjestöä, sillä se on hiipinyt kumousliikkeiden tueksi tavalla, joka tuo mieleen 1970- ja 1980-luvun kommunistien tavan vihata Amerikan konservatiiveja, republikaaneja ja Ronald Reagania.

Viha, jota Trumpin vastustajat väittävät presidentin herättämäksi, on heidän omassa tajunnassaan syntynyttä vihaa.

Yleisen vihamielisyyden perimmäinen syy ei ole Trump eikä hänen politiikkansa vaan kansallisvaltioiden rajoja rikkova kansainvaellus, joka uhkaa laittaa sekaisin sekä Pohjois-Amerikan että Euroopan unionin maat ja jota on sen vuoksi järjen nimissä vastustettava.

Ilta-Sanomien pääkirjoittaja sen sijaan näkee edessään vain ilmiön pintatason ja painottaa, että vihapuheen ja vihakampanjoiden lietsojat joutuvat Suomessa rikosvastuuseen!

Hän ei tosin määrittele, keitä hän tarkoittaa. Ilmeisesti Sanomien toimituksia itseään, sillä yhtiön lehdet käyvät jatkuvaa vihakampanjaa perussuomalaisia poliitikkoja vastaan.

Syyllisiksi vihan kasvuun voisi epäillä myös Suomen maahanmuuttopolitiikasta vastaavia sisäministereitä. He eivät halunneet pysäyttää pakolaisten virtaa, ja sen vuoksi heille kuuluu kausaalinen vastuu myös Turun terrori-iskusta, jonka tekijät tulivat maahan vuoden 2015 pakolaisaallon mukana. – Pitäisikö ministeritkin saattaa rikosvastuuseen?

Ilta-Sanomat valistaa , että ”vihan ja väkivallan taustalla on ajatus toiseudesta: siitä, että ’oma’ ryhmä on arvokkaampi ja parempi kuin ’vieras’ ryhmä. Toiseutta voidaan tuottaa vihaa levittämällä, ja tässä sosiaalisen median ja valeuutisten maailmassa se on valitettavan helppoa.”

Lehti käyttää sanoja ”oma” ja ”vieras” lainausmerkeissä ikään kuin mikään ei olisikaan oikeasti omaa tai vierasta, ja tämä on tietenkin vasemmistolaisen retoriikan mukaista.

Lisäksi toimittaja sekoittaa sanoja, sillä toiseus on filosofisesti katsoen aivan eri asia kuin erilaisuus, sillä kaikkihan ihmiset ovat toisilleen toisia. Erityisen harhaan ajatus menee siksi, että siinä valitetaan oman ryhmän ja vieraan ryhmän olevan erilaisessa arvoasemassa.

Ajatus, että valtion tehtävä on huolehtia ensisijaisesti omasta kansakunnasta eikä vieraasta, on kaiken poliittisen edunvalvonnan lähtökohta ja osa ihmisten situaatiota pysyvästi. Jos ei sitä ymmärrä, kuuluu takaisin koulunpenkille lukemaan valtiofilosofian läksynsä loppuun.

Myöskään ”vihaa” ei tuoteta millään kansankiihottajien taikasanoilla, vaan luomalla arvo-, etu- ja kulttuurikonflikteja massamaahanmuutolla.

Suorastaan absurdia on, että valtamedia ja poliittinen hallinto pyrkivät lavastamaan kaiken omasta viestinnästään poikkeavan aineksen ”vihapuheeksi” tai ”valeuutisoinniksi”.

Suomen Perustan toiminnanjohtaja Simo Grönroos kertoi hiljattain olleensa Ulkopoliittisen instituutin seminaarissa, jossa pohdittiin, ”miten valeuutisten vaikutusta vaaleihin saataisiin vähennettyä”.

Niinpä Grönroos kysyy, ”mikä komitea olisi tavallista kansalaista parempi arvioimaan, mikä tieto on enemmän totta kuin toinen? Pitäisikö jonkun komitean myös määritellä onko Kansan Uutisten vai Nykypäivän näkemys jostain tuloeroihin liittyvästä kysymyksestä ’oikea’? Tai onko Vihreä lanka vai Suomen Uutiset oikeassa jostain maahanmuuttoon liittyvästä kysymyksestä?”

Hänen mielestään on huolestuttavaa jos valeuutisten torjunnassa ”pelkkä medialukutaidon lisääminen ei riitä vaan tarvitaan säätelyä ja jopa sensuurilta näyttäviä toimenpiteitä”, niin kuin muuan esitelmöitsijä julisti seminaarissa.

Yhtä huolestuttavaa on, kun valtamedian viestimet toistelevat ”vastuullisen journalismin” kampanjoitaan. Oikean Median Reijo Tossavainen puolestaan totesi juuri, että ”jokainen asiaan vähänkin perehtynyt ymmärtää, että kyseessä on agendajournalismin peittely-yritys”.

Samaan lehteen kirjoittava Heikki Porkka taas kysyi valtamedialta: ”miksi markkinoitte olevanne vastuullisia, miksi ette vain yksinkertaisesti ole sitä?”

Hän myös vastasi itse: valtamedia alleviivaa nuhteettomuuttaan siksi, että se kiertelee, kaartelee, sensuroi, vaikenee ja valikoi sekä on – kärjessään Yleisradio ja sen vihervasemmistolaiset toimittajat – hävinnyt kaikki lähiaikoina käydyt vaalit:

”Ruotsin parlamenttivaalit, Saksan useat vaalit, Italian parlamenttivaalit, Brasilian presidentinvaalit, Itävallan parlamenttivaalit, Unkarin parlamenttivaalit, Puolan parlamenttivaalit sekä nämä ja muutamat muut, kuten esimerkiksi Hollannin parlamenttivaalit, joiden suhteen Yle toteutti valikoivaa uutisointia unohtaen kertoa selkeästi, että maahanmuuttokriittisyys valtasi lisää alaa, koska valtaa pitävä puolue kaappasi itselleen teemoja Geert Wildersin puolueelta.”

Twitterissä vihafaktoja jakeleva Vihapuhuja™ toteaa seuraavasti:

”Maailman tyhmin ja [...] mies Donald Trump onnistui kaikista puutteistaan huolimatta tekemään itsestään miljardöörin ja Yhdysvaltain presidentin. Millaisiin urotöihin hän olisikaan pystynyt, jos olisi syntynyt yhtä lahjakkaaksi kuin suomalainen toimittaja?”