Perussuomalaisia on usein moitittu populismista. Sana ”populismi” perustuu latinan kielen ’kansaa’ merkitsevään sanaan populus.
Populistiset puolueet eivät ole yleensä olleet kovin oikeistolaisia vaan kaikkia miellyttämään pyrkiviä demokraattisia eli kansanvaltaisia puolueita.
Eräs populismin tunnusmerkki on, että puolue on kannatushakuinen: se edistää kaikkea, mikä tuo kannatusta. Toinen populismin tunnusmerkki on, että puolueella on vahvoja johtajia. Kolmas on byrokratiavastaisuus, neljäs suorapuheisuus ja viides EU:n keskusjohtoisuuden arvosteleminen.
Näitä voidaan pitää myös demokratian tunnusmerkkeinä, sillä niiden kautta vastustellaan poliittisen vallan etääntymistä kansasta.
Perussuomalaiset ei ole ollut erityisen populistinen puolue, sillä puolueelle ei ole kelvannut kaikki, mikä tuo kannatusta. Puolueella on ollut näkemyksiä, joista on pidetty kiinni melko periksiantamattomasti.
Perussuomalaiset on pyrkinyt esiintymään paitsi kansanpuolueena, myös ”Suomen suurimpana työväenpuolueena”.
Puolue järjesti äskettäin viimeisen niin sanotun ”Työmiehen tuumaustunnin”, kun pitkäaikainen puoluetoimiston puuhamies Matti Putkonen jäi eläkkeelle. Hän on aiemmalta puoluekannaltaan demari ja kulkenut samaan suuntaan kuin monet muut SDP:stä lähteneet äänestäjät.
Siksi oli huvittavaa havaita, että viimeisellä duunarimiehen tunnilla puolueen puheenjohtajatar Riikka Purra asettui vastustamaan työmarkkinajärjestöjä todeten, että tällä puolella pöytää ”puntti ei tutise”.
Eipä ihme, että työmies päätti jäädä eläkkeelle juuri nyt, sillä puolueesta on tullut pataporvarillinen oikeistopuolue, jota myös sen puheenjohtaja kuvailee Ilta-Sanomien jutussa ”fiskaalikonservatiiviseksi”.
Tämä puolestaan näkyy tavassa, jolla hallitus ottaa köyhiltä ja keskiköyhiltä jakaakseen rikkaille ja keskirikkaille. Piirteen on huomannut myös etevä taloustoimittaja Jan Hurri (joka aiemmin on kirjoittanut Perussuomalaisista myönteisesti).
Hurrin laskujen mukaan pienituloisten 80 euron kuukausittainen tulonmenetys kertautuu vuoden mittaan 2 200 euron tulonmenetykseksi. Se
on sattumoisin sama summa, jonka hallituksen veronkevennykset tuottavat vuodessa
lisätuloja noin 14 000 euroa kuukaudessa
ansaitsevalle kansalaiselle. Hurri kritisoi suurituloisten veroalea myös täällä.
Reaganismi ja thatcherismi johtavat Suomessa toimeenpantuina tietenkin eriarvoistumiseen mutta myös monien ihmisten elinolojen absoluuttiseen huononemiseen niin, että kulut yhteiskunnalle saattavat kasvaa ja turvallisuus heikkenee sekä kaduilla että kotioloissa.
Myös koettu turvallisuudentunne heikkenee, kun elämä muuttuu entistä epävarmemmaksi, vaikeammin ennustettavaksi ja suunniteltavaksi.
Julkisen talouden tilanne ei silti välttämättä kohene. Suurituloisille kertyvät lisätulot ohjautuvat kalliisiin tuontihyödykkeisiin ja ulkomaanmatkoihin eivätkä jää elvyttämään omaa kansantalouttamme niin kuin sosiaalietuuksiin osoitetut panostukset jäisivät kuluessaan ruokaperunoihin.
Tukileikkaukset saattavat vähentää kulutuskysyntää ja lisätä työttömyyttä Suomessa.
Tämä kaikki on nähdäkseni Perussuomalaisten äänestäjäkunnan vastaista politiikkaa. Hallituksessa ollessaan perussuomalaiset pyrkivät tietenkin korjaamaan vihervasemmiston vetämää tuhlailupolitiikkaa, mutta puolue tekee sen tavalla, joka kolhii sen omaa kannattajakuntaa.
Perussuomalaisen puolueen viljelemä iskulause ”palkalla on tultava toimeen” tarkoittaakin nyt sitä, että ihmisen olisi pärjättävä palkallaan, vaikka se olisi kuinka surkea, sillä muuta hän ei tule saamaan.
Sen sijaan varakkaille ja hyvätuloisille Perussuomalaiset jakaa edelleen rahaa valtion velaksi, ja samalla puoluejohdossa kauhistellaan, mitä kaikkea velalla rahoitetaan!
Perussuomalaisista tuli Purran komennossa täydellinen Kokoomuksen apupuolue, aivan niin kuin ennustin kirjassani Pavlovin koirat (2022, s. 291). Kirjoitin silloin näin:
”Perussuomalaisissa on tilanne, että etupyörät vetävät, mutta käsijarru on päällä. Moralistinen takakireys estää keskittymästä tärkeisiin asioihin, kuten kansalaisten toimeentulo-ongelmiin, ja hallituksessa puolueesta tulee todennäköisesti Kokoomusta avustava puolue, joka leikkaa asumistukea, toimeentulotukea, opintotukea ja muita etuuksia.”
Juuri näin on nyt käymässä.
Säästötoimet ovat tarpeellisia, mutta hallitus säästää tavalla, jolla leikataan vääristä paikoista ja tehdään se tavalla, joka kohtelee kaltoin Perussuomalaisten kannattajakuntaa.
Asumistuen leikkauksista ja järjettömistä infrastruktuuripanostuksista hyötyy vain keskituloinen kaivuri-Markku, mutta alle sen tienaaville on hallituksen säästöohjelma kuin Hietasen saama kala-ateria Tuntemattomassa sotilaassa.
Suurin osa työttömistä eivät vain ”päätä jäädä kotiin”, eivätkä leikkaukset luo Suomeen yhtään työpaikkaa, joihin työttömät voisivat noin vain mennä.
Perussuomalainen puolue ei ole enää kansanpuolue, eikä edes kansallismielinen puolue, jollaisena se pyrki esiintymään. Nykyjohdossa siitä on tullut kylmää ja kovaa uusliberalismia harjoittava oikeistopuolue, joka on pettänyt suuren osan äänestäjistään.
Riikka Purra meni vuonna 2020 valtamedian taakse sekä ryhtyi haukkumaan mediatutkimustani Totuus kiihottaa sanoen sen olevan ”täyttä kuraa”.
Viime kesänä hän sai päälleen toimittajilta omat kuransa, jotka hän oli itse laittanut nettiin.
Sen sijaan tutkimusjulkaisussani ei ollut vähäisintäkään rasismia eikä väitettyä naisvihaa vaan todisteellisesti ja lähteistetysti esitetty tieteellinen analyysi valtamedian puolueellisuudesta sen vaahdotessa ”Me too”- ja ”Suostumus”-hankkeiden puolesta.
Omatuntoni on puhdas toimittuani Suomen Perustassa tutkijana ja oltuani myös puolueen ehdokkaana vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Kukaan ole aiemmin eikä myöhemminkään pystynyt osoittamaan toiminnassani tai julkaisuissani mitään, mikä ei pitäisi paikkaansa. Ja vain sillä on merkitystä.
