”Hän oli aina niin kohtelias...”

”... ja sanoi tuttavilleen päivää.” Nämä olivat naapureiden kommentteja kaksi sisartaan murhanneen nuoren miehen käyttäytymisestä, kun tieto Kotkan kaksoissurmasta levisi pitkin lähiöitä. Tämä osoittaa, kuinka ajattelukykyisiä ihmiset ovat: ensinnäkin velvoittaessaan muut ihmiset käyttäytymään sovinnaisesti ja toiseksi kommentoidessaan asioita täysin ymmärtämättömästi.

Ihmisten pitäisi lukea toisiaan oikein. Kiltteys peittää ahdistusta ja hiljaisuus vihaa. Herran nuhteessa eläminen kasvattaa halun vapautua tuosta kaikesta: sovinnaisen elämäntavan latteudesta ja mitäänsanomattomuudesta. Turvayhteiskunnalla pelotteluhan se vasta tekee murhat ja pahoinpitelyt tarpeellisiksi, sillä enää vain niiden kautta merkitysten tuottaminen koetaan mahdolliseksi.

Kain ja Abelin välinen sisarussurma on rikoksista vanhin ja sellaisena perisynnin lähtökohta. Vaikka asetelma voikin olla hyvin yksinkertainen (eli kateus ja sen mukainen kilpailu), siihen liittyy myös rituaalisia merkityksiä. Mikä sitten saattoi olla tuon nuoren miehen motiivina? Veikkaanpa, että jos häntä eivät ajaneet kyseiseen tekoon pelkkä skitsofrenia eli äänet, jotka ”kehottivat tappamaan”, kyseessä voi olla tavanomainen riita, jonkinlainen halu irtautua tuosta malliperheeksi mainostetusta kodista tai saatananpalvonta.

Myös siinä on oma absurdi logiikkansa. Tuskin mikään tuntuu vapauttavammalta kuin rituaalisurma, sillä sen kautta ihminen osoittaa tekevänsä jotain, jossa häntä eivät sido ankarimmatkaan määräykset. Se on ikään kuin Jumalalle käskystä uhraamisen vastakohta: ihminen osoittaa riippumattomuutensa säännöistä. Ja paradoksaalisesti tuo rimpuilu johtaa ihmisen tietysti loppuiäkseen telkien taakse. Varsinainen ongelma on vapauden käsittäminen suhteellisesti eli vastakohtien kautta, jolloin niiden oletetaan tehostavan toisiaan. Tosiasiassa musta ei tule mustemmaksi valkoista taustaa vasten eikä kääntäen; värit ovat mitä ovat.

Eikö olekin hullua? Tämä on instituutioiden toimintaan rakentuneen systemaattisen hulluuden vastakohta: yksilön individualistinen, omaan vapaaseen valintaan liittyvä henkilökohtainen hulluus, jota harvoin voidaan selittää millään ulkoisella muuttujalla. Edellä mainitun psykodynamiikan vuoksi noita murhaajia, kirkonpolttajia sekä perhe-, kätkyt- ja vauvasurmaajia löytyy tästä sairaasta Suomesta nykyään lähes joka päivä.