Savu silmiin käy

Lämpimät etelä- ja lounaistuulet tuovat yleensä kevään Suomeen. Nyt tuulee kaakosta, mikä merkitsee, että Venäjän laajojen metsäpalojen savut käyvät kaikkien suomalaisten silmiin. Kesä 2006 oli samasta syystä utuinen, eikä asialle voitu tehdä sen enempää kuin ydinvoimalan räjähdykselle vuonna 1986.

Samalla kun Matti Vanhanen mainitsee liennyttelevään sävyyn New Yorkissa, että ”Venäjä on Suomelle naapuri, naapuri ja naapuri”, tutkija puolestaan toteaa Helsingissä, että Venäjän jatkuvista metsäpaloista kantautuvat pienhiukkaset voivat tappaa kymmeniä ihmisiä Suomessa!

Naapuruuden kyllä huomaa. Venäjällä ei piitata näköjään mitään kansainvälisistä ilmastosopimuksista eikä siitä, että paloista leviävä noki on yksi pahimpia napajäiden sulattajia. Naapurimaassamme tunnutaan viittaavan aina vain siihen, että maailmassa on suurempiakin ongelmia, kuten Tshetshenia, korruptio, Naton tutka-asemat ja kaikki ne itsenäisten valtioiden itsenäiset pyrkimykset, joilla kyseiset kansat pyrkivät suojelemaan itsemääräämisoikeuttaan. Niin kauan menee siis hyvin, kunhan Venäjältä ei kantaudu palavan ydinvoimalan kuumia hiukkasia.

Mutta mikä oikeus Venäjällä on tuottaa tässäkin asiassa harmia muille? Täytyykö kyseisen maan toimia niin kehitysmaamaisella tavalla, että se nykyaikanakin kulottaa omia kontujaan? Haluaisinpa nähdä vihreät luonnonsuojelujärjestöt osoittamassa mieltään Tehtaankadun lähetystön edessä ja Suomen ulkoministeriön toimittavan Venäjän hallitukselle asiasta virallisen nootin.