3. maaliskuuta 2009

Suomalaisen nykyfilosofian historia


Filosofisen Niin & Näin -lehden numerossa 4/2008 käsiteltiin suomalaisen filosofian historiaa erään äskettäin tarkastetun väitöskirjan pohjalta. Kailalais-vonwrightiläisen ja ahlmanilais-salomaalaisen filosofian vastakkainasettelu näyttää pätevän yhä. Omasta mielestäni kiista ei heijastele ainoastaan systeemifilosofian ja elävän filosofian välistä eroa, vaan se kertoo myös erosta, joka vallitsee akateemisen kunnianhimon ja omana elämänkatsomuksena eletyn filosofian välillä.

Turhaan te kuitenkin noita vanhoja syntejä räknäätte, kun uusissakin on katumista. Ahlmanista, Kailasta, Salomaasta ja von Wrightistä vääntäessänne te täytätte ruumiita.

Muutoinkin Niin & Näin -lehti on viime vuosina köyhtynyt, eikä siinä ole kuin rahisevan kuvia juttuja parempien kirjoittajien kaikottua eri teille. Lehdessä julkaistaan lähinnä käännöksiä kommunistifilosofien kirjoituksista ja vastapainoksi analyyttisten systeemifilosofien esitelmiä, aivan kuten Tiede & Edistyksessäkin. Tämän numeron välissä tuli Adorno, joka vaikuttaa nimenäkin niin surisevalta, että sen voisi patentoida tavaramerkiksi partakoneelle.

Reunahuomautuksena todettakoon, että julkaisin äskettäin oman yleisesitykseni kotimaisen nykyfilosofian tilasta ja lähimenneisyydestä: Suomalaisen nykyfilosofian historian, jossa kerron, millaista filosofia ja siihen liittyvä tiedepolitiikka ovat olleet viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana. Kovin terävää ajattelua nykyfilosofiassa ei esiinny, mutta partaveitsellä Suomessa on kyllä tehty filosofiaa, kun kaikki elävä ajattelu on karsittu pois niin sanotun ”tieteellisen filosofian” tieltä. Yleensä tuo ”tieteellisyys” ei ole kuitenkaan ollut muuta kuin nimi rajoittuneelle ja ahdasmieliselle uskomukselle, että filosofia voi olla tai että sen pitää olla puolueetonta ja epäsubjektiivista. Samalla analyyttisesta systeemifilosofiasta on tullut eräänlainen dekadentin ajattelun muoto.

Tiedekritiikin lisäksi kirjani sisältää elämäkerrallista, henkilökohtaista ja arkaluonteistakin tietoa, joka ei ehkä miellytä kaikkia. Pitkään harkittuani minulla ei ole kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin tuoda nämäkin kiusalliset tosiasiat julki.




















Kirjassa on 500 sivua ja 555 lähdeviitettä. Olen koettanut dokumentoida sen huolellisesti, ja teoksen toimitus ja graafinen toteutus ovat ammattimaisia, aivan kuten muissakin kirjoissani. Teoksen esite ja tilaussivu löytyy tästä.

Käsittelen kirjassani muiden muassa seuraavia aiheita:

1) Miten Juha Varto ja hänen tutkimusryhmänsä karkotettiin Tampereen yliopiston filosofian laitokselta?
2) Kuinka Esa Saarinen ja hänen oppilaansa savustettiin Helsingin yliopistosta?
3) Millä keinoin poliittinen vihervasemmisto pyrkii estämään toisella tavoin ajattelevien filosofien nimittämisen yliopistovirkoihin?
4) Miksi analyyttinen systeemifilosofia on vihervasemmistolaisen ajattelun vastakohta mutta samalla myös sen leimaama?
5) Mitä yhteistä on naturalistisella ja heteroseksuaalisella ihmiskuvalla?
6) Miksi poikarakkaus ja filosofia ovat pohjimmiltaan sama asia?
7) Miksi feminismiä pidetään tieteellisenä ansiona mutta sovinismia ei?
8) Millä tavoin sukupuolten tasa-arvoa käytetään tiedepoliittisena keppihevosena Suomen Akatemiassa?
9) Miksi Jukka Hankamäelle ei koskaan myönnetty apurahoja eikä virkoja?
10) Kuinka filosofien virat on täytetty professorien omilla oppilailla tai sukulaisilla?
11) Miksi kansainvälisyyden ihanne kuolettaa kotimaisen filosofian ja julkaisutoiminnan?
12) Miksi suomenkielisiä julkaisuja aliarvostetaan?
13) Kuinka kansainvälisen julkaisutoiminnan suosiminen kieltää poliittisista, taloudellisista ja kulttuurifilosofisista aiheista puhumisen suomalaisen filosofian piirissä?
14) Miksi suomalaisen yliopistolaitoksen virkanimityksistä päätetään ulkomaisten tahojen lausunnoilla, joissa ei tunnusteta kotimaisen filosofian merkityksellisyyttä lainkaan?
15) Miksi akateeminen referée-järjestelmä on eräs ennakkosensuurin muoto?
16) Miksi ”vertaisarvioiksi” väitetyt menettelyt eivät perustu vertaisasemaan vaan anonyymiin valta-asemaan?
17) Miksi tieteellisyyden käsitettä ja ihanteita ei vaivauduta pohtimaan eikä määrittelemään silloin, kun virkanimitysasioissa vedotaan ”tieteelliseen pätevyyteen” tai sen puuttumiseen?
18) Miksi asiantuntijavalta ei ole yhteiskuntatieteellisissä, humanistisissa ja filosofisissa yhteyksissä muuta kuin mielipidevaltaa?
19) Miksi tiede on pelkkää politiikkaa?
20) Mitä filosofia on?
21) Millaista suomalainen filosofia on ollut viimeksi kuluneen satavuotiskvartaalin aikana?
22) Millä tavoin niin sanotut tieteelliset kustantamot harjoittavat sensuuria?
23) Miksi niin sanottujen tieteellisten aikakauslehtien lukijakunta pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä?
24) Miksi niin sanotut suuret kustantamot julkaisevat vain kuningatarten elämäkertoja ja Minttu-kirjoja mutta eivät esseitä eivätkä filosofiaa?
25) Miksi julkaisupäätökset tehdään Martta-kerhoissa?
26) Miksi yliopistoissa on naistutkimuksen laitoksia ja virkoja mutta ei miestutkimuksen laitoksia eikä virkoja, sukupuolijärjestelmien tutkimisesta puhumattakaan?
27) Miksi filosofinvirkoihin nimitetään pikkutyttöjä ja nulikkapoikia?
28) Kuinka yliopistojen viranhaltijat käyttävät valtaansa puolueellisesti ja laittomasti?
29) Miten olen jäänyt henkiin?
30) Mitä eroa on elävillä ja kuolleilla?

Keskityn kirjassani akateemiseen filosofiaan, mutta arvioin samalla myös maamme filosofista ilmapiiriä laajemmin.

Teos on julkaistu ja saatavilla kaikista suomalaista kirjakaupoista, esimerkiksi Akateemisesta, Suomalaisesta ja Bookplussasta.