23. maaliskuuta 2009

Viro, fasismi ja nashit


Venäläisten mielestä oikeudenmukaisuus on aina ollut ”fasismia”. Se oli sitä kommunismin aikana, jolloin muun muassa Berliinin muuria nimitettiin itäblokissa ”fasismin vastaiseksi suojavalliksi”. Vapaus ja oikeus näyttävät olevan heille fasismia nytkin, kun ”Suomen antifasistiseksi komiteaksi” itseään tituleeraava porukka järjesti mielenosoituksen Sofi Oksasen ja Imbi Pajun Viro-kirjan pohjalta järjestetyssä keskustelutilaisuudessa.

Johan Bäckmanin ja ”antifasistisen komitean” paikalle kutsumia venäläisiä Nashi-järjestön edustajia oli koolla tosin vain seitsemän, joten suhteettoman suuren mainoksen Sanoma-yhtiö tekaisi tilojensa liepeillä järjestetystä mielenosoituksesta WSOY:n kustantamalle kirjalle. Ilman Helsingin Sanomien ja muun Sanoma-median hehkutusta noiden resupetterien tempaus olisi jäänyt täysin vaille huomiota eikä olisi ollut kommenttien arvoinen.

Mitä fasismiin ja rasismiin tulee, nashien väitteet voisivat olla tosia, jos ne käännettäisiin vastakohdikseen. Trollikone Johan Bäckmanin ja Leena Hietasen viimevuotisissa Viro-pamfleteissa esitettiin jo kaikki ne historian valheet, joilla Viron kansaa on alistettu: väitteet itsenäisen kansan venäläisiä kohtaan harjoittamasta muka-apartheideista ja venäläisvähemmistön polkemisesta. Peruslähtökohta, josta asiaa pitäisi tarkastella, on seuraava: Virossa ollessaan venäläiset ovat alun alkaen väärässä maassa. He eivät ole omassa valtakunnassaan vaan vieraalla maaperällä, jonne ei pitäisi tulla esittämään vaatimuksia. Syynä tähän epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen on puolen vuosisadan ajan jatkunut neuvostomiehitys ja venäläisten Viroa kohtaan harjoittama sorto.

Kun virolaiset haluavat nyt palauttaa itsemääräämisoikeutensa täysimittaisesti voimaan ja sen vuoksi pyrkivät eroon B-luokan kansalaisina pitämistään venäläisistä, he tekevät oikein. Sen sijaan Putin-nuoriksi sanotut Nashi-järjestön jäsenet tuovat etsimättä mieleen natsinuoret ja Hitlerjugendin. Toissa keväiset Tallinnan patsasmellakat velloivat käytännössä Putinin ja Venäjän ulkopoliittisen johdon siunauksella. Tapaukset antavat varoittavan esimerkin siitä, kuinka vieraan valtion hallitus saa maassa olevasta vähemmistöstä painostuskeinon toista valtiota kohtaan ja miksi maahanmuutto ja siihen liittyvä kansallisuuksien sekoittaminen ovat kielteisiä asioita. Rasismia ei esiinny pelkän nationalismin vallitessa, kunhan kansakunnat pysyvät omissa maissaan, vaan rasismi on seuraus ajattelemattomasta ulkopolitiikasta, jonka tuloksena kansakuntien yhtenäisyyttä revitään.

Suomen ulkopolitiikan keskeinen tulos on, ettei maassamme ole suuria etnisiä ristiriitoja. Tästä tuloksesta kannattaa pitää kiinni. Siksi myös Suomen venäläistäminen on lopetettava. Venäläisten kiinteistöjenostot Suomesta on pantava jäihin, ja maassa perusteetta olevat venäläiset on palautettava kotikonnuilleen. Suomessa on tätä nykyä lähes 50 000 venäläistä, ja määrän on ennustettu kasvavan ensi vuosikymmenellä sataan tuhanteen. Alexander Stubbin hölinät viisumipakon poistamisesta maiden väliltä ovat sellaista älyllistä piereskelyä, joka todistaa Suomen nuoren ulkoministerin olevan Lavrovin talutusnuorassa. Onhan Stubbilla Georgian sodan junailijan ”puhelinnumerokin pikavalinnassa” läheisen yhteistyön merkiksi. Rajoja ei ole kuitenkaan näissä oloissa syytä madaltaa vaan korottaa, sillä Venäjällä on 143 miljoonaa mahdollista turistia, joista 3 miljoonaa on ammattimaisia rikollisia ja 4 miljoonaa prostituoituja, ja maa itse elää sellaisen hallinnon alaisuudessa, jolla ei ole länsimaisesta demokratiasta tietoakaan.

Venäläisillä on tietenkin oikeus kehittää omaa maataan niin paljon kuin haluavat, mutta jostain syystä he eivät niin tee vaan tulevat myös naapureihinsa mellakoimaan. Vieraisilla ollessaan heidän pitäisi noudattaa samoja lakeja ja demokraattisia käytäntöjä kuin muidenkin. Esimerkiksi suomalaisilla on täysi oikeus julkaista kirjansa meillä voimassa olevan sananvapauden puitteissa sekä sanoa niissä täsmälleen, mitä haluavat, joutumatta toisen valtion painostuksen kohteeksi.

Niinpä ”antifasistien” toiminnassa haisee sama mätä koira kuin ennenkin. En ole vielä ehtinyt lukea Oksasen ja Pajun toimittamaa kirjaa, mutta uutisten perusteella he ovat oikealla asialla yhdessä koko kirjan tekemiseen osallistuneen kirjoittajakaartin kanssa. On hyvä, että Viron historiasta tehdään selko. Teos Kaiken takana oli pelko pyrkii purkamaan sitä ahdistusta, jota venäläisten sortotoimet Baltian maissa herättivät. Tämä osoittaa, kuinka pitkälle nykypäivään historian verivanat ulottuvat. Minusta on häpeällistä, että jotkut suomalaiset panevat oman nimensä likoon venäläisten tekemien rikosten puolustelemiseksi pyrkiessään vastustamaan kirjan julkaisemista ja tukiessaan häikäilemättömän valloituspolitiikan mukaista sortoa. Todellista fasismihan on se, ettei mielipiteitään saisi sanoa vaan avoin ja vapaa keskustelu pyritään leimaamaan ”fasismiksi”.

Mielenosoituksen perusteettomuudesta kertoo omaa kieltään se, että nashien taakse ovat Suomessa asettuneet vain arvostelukykynsä julkisesti menettäneet lakana-Lasset, Johan Bäckmanin lisäksi esimerkiksi islamilaisen puolueen Abdullah Tammi, eli tilaisuus on kuitattavissa hörhöjen haahuiluksi. Mutta tietynlaisen uhan tuon tapainen toiminta muodostaa myös ulkopoliittisille suhteille, jos käy ilmi, että Suomessa on jalansijaa venäläisten harjoittamalle mellakoinnille. Se saattaa innostaa Venäjän hallitusta sortotoimiin Suomea kohtaan, sillä Nashi-nuorilla on virallisesti Kremlin tuki. Tämäntapaisten kiistojen tiimoilta havaitaan, ketkä ovat tulevaisuuden konfliktien mahdollisia lietsojia Suomessa.

Lisäksi tapauksesta selviää, että Sofi Oksanen ja hänen kirjoittajakollegansa osaavat mediapelin hyvin. Julkisuuden saamisessa auttaa, että kirjoittaja on ”nuori nainen”. Se tasoittaa tietä kustantamojen ohjelmiin. Minua itseäni puolestaan imartelee, että Oksasen ja Pajun kirja kohosi tällä Suomalaisen Kirjakaupan myydyimpien teosten listalla ainoastaan neljänneksi, kun taas oma niin ikään viime viikolla ilmestynyt kirjani Sensuurin Suomi killuttelee edelleen ykkösenä – ja täysin ilman Sanoma-konsernin tykitystä.