18. huhtikuuta 2009

Afrikan sarvesta


Moniakin saattaa ihmetyttää, miksi merirosvousta esiintyy nimenomaan Somaliassa, joka sijaitsee päiväntasaajalla ja jossa olosuhteet esimerkiksi turismiin ja auringonottoon ovat mitä suotuisimmat. Maassa on lisäksi öljyesiintymiä, ja onpa Somalian Moskovan-suurlähettiläs esittänyt maansa muuttamista kansainväliseksi avaruuskeskukseksi. Tämä perustuu siihen, että planeettamme keskipakoisvoima on päiväntasaajalla suurin ja avaruusalusten lähtöä ajatellen edullisin. Miksi siis somalit kaappailevat ja ryöstelevät ohi kulkevia rahti- ja öljylaivoja, vaikka paremmat mahdollisuudet toimeentuloon olisivat käden ulottuvilla? Miksi he pakenevat sankoin joukoin omasta maastaan, ikään kuin heitä ohjaisi maanpakoon jokin sentrifugin kaltainen kiertolinko?

Se, että Somalialla on peräti 3 000 kilometriä rantaviivaa, jota laivojen reitit ahkerasti nuolevat, ei riitä merirosvouksen syyksi – ei myöskään väitetty ryöstökalastus, jonka merirosvot haluaisivat kostaa. Helsingin Sanomien jutun mukaan piraatit ovat muuttaneet taktiikkaansa niin, että rosvopartioiden veneet käyvät kauppalaivojen kimppuun jopa satojen kilometrien päässä rannikolta, kansainvälisillä merialueilla, keskellä Intian valtamerta. Lisäksi rosmot ovat julistaneet käytännöllisen sodan Barack Obamalle ja Yhdysvaltain laivastolle, joka onnistui vapauttamaan somalien äskettäin kaappaaman merikapteenin.

Merirosvojen uho ei ainoastaan muistuta murrosikäisten kapinallisuutta, sillä lähempien selvitysten mukaan nämä venäläisperäisillä rynnäkkökivääreillä aseistautuneet terroristit ovat iältään teinejä. Koulutuspolitiikka ei ilmeisesti ole kyseisessä maassa mennyt ihan putkeen.

Somalia: islamin ja sosialismin riemuvoitto

Eivät Somaliassakaan tietenkään ihmiset sodi, vaan aseet keskenään. Niinpä Suomen sensuuriviranomaisten mukaan mikään kielteinen seikka ei voi eikä saa olla minkään afrikkalaisperäisen väestönosan kansallinen erityispiirre – ja missään tapauksessa asiaa ei saa sanoa. Ihmisistä ei siis pidä etsiä syitä. Silti on omituista, miten paljon ongelmakäyttäytymistä Somalian seuduille mahtuu. Osa siitä on varmasti siirtomaapolitiikan perua, mutta kaikkea kurjuutta, joka maassa edelleen vallitsee, ei voida lukea eurooppalaisten syyksi, vaan huonojen poliittisten olojen syynä ovat myös järjettömät heimosodat ja islaminusko, johon somalit kääntyivät jo 1100–1300-luvuilla.

Somalian alueella ovat valtaa pitäneet vieraat kansakunnat. Esimerkiksi Egypti valloitti Somalian rannikon ja suuren osan sisämaasta 1875, kunnes alueella pitivät Egyptin 1887 tapahtuneen vetäytymisen jälkeen valtaa Britannia, Italia ja Ranska. Somalian maaperällä käytiin sotaa italialaisten ja brittien välillä vuoden 1942 aikana, ja toisen maailmansodan jälkeen YK antoi Somalian protektoraatiksi Britannialle. Länsimaalaistuminen oli myös Somalialle hyväksi, sillä se edisti demokratian, oikeusjärjestelmän ja teknis-taloudellisen rakenteen kehittymistä.

Somalia itsenäistyi vuonna 1960. Itsenäisyyden alkuvaihetta leimasivat rajariidat Kenian ja Abessinian (Etiopian) kanssa. Somalia olisi voinut hyvinkin kehittyä Kenian tapaiseksi moderniksi valtioksi ilman 1960-luvun poliittista kumouksellisuutta, mutta kehityksen ajanjakso katkesi vuonna 1969, jolloin maan ensimmäinen pääministeri Abdirashid Ali Shermarke murhattiin. Tätä seurasi sotilasvallankaappaus, jonka tuloksena kenraali Mohamed Siad Barresta tuli valtionpäämies. Siad Barre julisti maan sosialistiseksi, hajotti perinteisen klaanijärjestelmän ja kansallisti suuren osan taloutta Neuvostoliiton tuella. Siad Barren yritettyä vallata alueita Etiopialta Neuvostoliitto veti tukensa Somalialta.

Koska vihollisen vihollinen on ystävä, Siad Barren tukijaksi tuli lopulta Yhdysvallat, jonka kanssa maa solmi tiiviit liittolaissuhteet. Opportunistista politiikkaa harjoittanut kenraali karkotettiin maanpakoon vuonna 1991, jolloin alkoi maan hajoaminen takaisin kohti klaanijärjestelmää.

Kansallisena erityispiirteenä monikulttuurisuus

Somalian historia vahvistaa ensinnäkin sen, että Neuvostoliitto (ja sittemmin Venäjä) ovat aina tukeneet kieroa politiikkaa kaikkialla, missä siihen on ollut tilaisuus: Itä-Euroopassa, Kaukoidässä, Afrikan maissa sekä Etelä- ja Väli-Amerikassa. Toiseksi: edistyksellisyyden pyrkimykset johtivat Somaliaa takaisin kohti agraarista konservatiivisuutta, joka pitää nyt yllä sekä ääri-islamismia että luokkayhteiskuntaa. Kolmanneksi: Somalian historia todistaa oikeaksi harvardilaisprofessori Samuel P. Huntingtonin teoksessaan The Clash of Civilizations (1996) esittämän väitteen, että konfliktien alkuperä on useimmiten monikulttuurinen yhteiskunta, jossa kiistojen yhtenä osapuolena on islam. Islam ja sosialismi ovat juuri sellaisia totalitaarisia ajatusrakennelmia, jotka mahdottomiksi osoittauduttuaan ovat luoneet maaperää mielivallalle ja haikailuille paremman menneisyyden perään.

Somalian tasavaltaa ei ole käytännössä ollut olemassa vuoden 1991 jälkeen, jolloin sosialismin riemusaatto kukistui myös Euroopassa. Toisin kuin länsimaissa, Somaliassa ei ole kuitenkaan saatu aikaan järkiperäistä poliittista hallintoa eikä yhteiskuntaa, vaan ainoa kansainvälisesti tunnustettu hallitus on edelleen väliaikaishallitus. Kurjaa tilannetta pitää yllä islam, joka on Somalian virallinen valtionuskonto, eikä perustuslaki salli muiden ajatussuuntien levittämistä. Länsimaiset avustustyöntekijät on karkotettu, ja ihmisoikeustilanne on niin huono, ettei mitään ihmisoikeuksia käytännössä ole. Esimerkiksi 98 prosenttia naisista on kokenut sukupuolielinten silpomisen.

Suuren osan Somalian ongelmista aiheuttaa nyt monikulttuurinen yhteiskunta, joka koostuu islamista, keskenään riitelevistä klaaneista, siirtomaavallan jäänteistä ja sosialismin ideologisista rippeistä. Sen sijaan maan väestö on etnisesti yhtenäinen ja koostuu lähes pelkästään somaleista. Tässä mielessä kansanryhmän monoliittisyys antaisi pohjan myös etnografiselle tulkinnalle, jos joku niin haluaisi tehdä. Voinemme kuitenkin sanoa, että kurjuus on joka tapauksessa maan havainnollisesti todettavissa oleva kansallinen erityispiirre aivan riippumatta siitä, johtuuko se ensisijaisesti siirtomaapolitiikasta, islamista, heimosodista, geeneistä vaiko niiden kaikkien yhteisvaikutuksesta. Somaleja on tullut pakolaisina myös Suomeen, sillä he pakenevat alueella vallitsevaa monikulttuurista yhteiskuntaa.