4. toukokuuta 2009

Helsingin Sanomat suomettaa


Miten perussuomalainen saadaan salonkikelpoiseksi? No tietysti valkopyykkäämällä häntä Helsingin Sanomien pesukoneessa. Kas näin kaikki sujuu Lehden käsikirjoituksen mukaan: ensin painostetaan maahanmuuttokriittinen siipi sivuraiteelle, ja sitten otetaan käsittelyyn puheenjohtaja Soini.

Tänään Helsingin Sanomat kirjoittaa, että ”Timo Soini kääntyi peruseurooppalaiseksi”. HS:n mukaan Soinia ”kiinnostaa eniten Suomen lähialueiden asiat kuten Itämeri ja EU:n Venäjän-politiikka. Lisäksi hän haluaa seurata työelämään liittyviä kysymyksiä.”

Maahanmuutto-ongelmasta ei Helsingin Sanomien jutussa puhuta halaistua sanaa, ja perussuomalaisten yhteistyöryhmä Libertás kuitataan jutussa ainoastaan ”EU-skeptiseksi” eli epäileväksi ryhmäksi – ei kriittiseksi tai peräti EU-vastaiseksi ryhmittymäksi. Tämä on hyvinkin liennyttävää, ellei suorastaan suomettavaa, uutisointia.

Monoäänistä journalismia

Helpotus oli Jussi Halla-ahon poispelaamisen vuoksi ilmeisen suuri, sillä myös Helsingin Sanomien feministinen mimosa, Katja Martelius, antautui kirjoittamaan viime keskiviikon lehdessä (29.4.2009), kuinka vaarallista moniääninen journalismi on. Katja-parka ei voi omien sanojensa mukaan katsella enää edes Ajankohtaisen kakkosen teemailtoja, koska niiden poleemisissa keskusteluissa esitetään Katjan mielestä ”vääriä mielipiteitä”. Hän toteaa muun muassa näin:

”En koskaan unohda Ajankohtaisen kakkosen teemailtaa, jossa keskusteltiin prostituutiosta. Koska studioon oli tuotu yksi prostituutiota puolusteleva ammatissa työskentelevä, pian koko Suomi oli sitä mieltä, että seksin myyminen on köyhien baltialaisten naisten ja mielenterveysongelmaisten opiskelijoiden vapaa valinta.”

Omasta mielestäni on vain hyvä, että myös naisten seksuaalinen vallankäyttö tuodaan julkisesti esiin ja että prostituoiduillekin annetaan puheenvuoroja, joiden kautta heidän todellinen näkökulmansa asiaan paljastuu. Näin selviää, miten naiset käyttävät hyväkseen asiakkaitaan, eikä prostituutiosta pitäisi syyllistää yksipuolisesti heteromiehiä. Esimerkiksi teoksen Naisten seksuaalinen valta kirjoittanut tutkija Henry Laasanen ja teoksellaan Ilman tunnetuksi tullut Timo Hännikäinen ovat tehneet arvokasta työtä sen osoittamiseksi, kuinka naiset käyttävät valtaa pidättämällä seksuaalista tyydytystä heteromiehiltä. Näiden kirjallisiksi taparikollisiksi julistettujen pahisten toiminta onkin erinomaista älyllistä työskentelyä ja tyypillistä yhteiskuntamme intellektuelleille.

Kaiken takana on pelko

Sen sijaan Katjan mielestä ”[...] tämä on yleisemmin moniäänisen journalismin ongelma: marginaaliset jussihalla-ahot saavat merkitykseensä nähden kohtuuttoman painoarvon, kun poikkeaville näkemyksille halutaan antaa tilaa.”

Katja, joka ei sallisi moniäänisyyden joukossa feminismin kritiikkiä, uhkaa tappaa mieslukijansa nauruun omalla suvaitsevaisuudellaan!

On kysyttävä, miksi Helsingin Sanomat on todellakin uhrannut niin paljon sivutilaa muutamien epäsuosikkiensa lynkkaamiseen. Selitys on tietysti se, ettei lehdessä pelätä ketään yksittäistä henkilöä vaan sitä suurta kansalaismielipidettä, joka heidän takanaan on ja joka ei ole lehdessä reuhaavien feministien omien näkemysten ja etujen mukainen.

Helsingin Sanomien sivuilla myös kenen tahansa toimittajanplantun mielipiteet saavat juuri tuon ”kohtuuttoman painoarvon”, vaikka niillä ei olisi sen enempää tieteellisiä kuin mitään muitakaan perusteluja – tiettyjä vihervasemmistolaisia tarkoitusperiä lukuun ottamatta. Myös Helsingin Sanomien blogeissa näyttää pääsevän ääneen kuka tahansa moppitukka, kunhan häneltä löytyy noita Katja Marteliuksen ihannoimia ”oikeita mielipiteitä”.

Markkinointi korvaa tilaajakadon

Liikkuessani Kampin kauppakeskuksessa olen pannut merkille, että Sanoma-yhtiöiden lehdet ovat aloittaneet aggressiivisen markkinointikampanjan, jossa lehtiä tyrkytetään käteen melkein hinnalla millä hyvänsä. Esimerkiksi Ilta-Sanomia on ollut kaupan puolellatoista eurolla, ja mukaan on saanut lisäksi pari suklaapatukkaa. Hesarin määräaikaistilauksia on kaupiteltu huomattavaan alehintaan, ja pelkästä osallistumisesta Helsingin Sanomien yleisöarvontaan saa mukaansa suffelin.

Kunpa Sanoma-lehtien levikki ei olisi laskussa. Lehdelle kuin lehdelle olisi noloa tunnustaa, että tilaajat ja irtonumeroiden ostajat kaikkoavat tiettyjen toimituspoliittisten ratkaisujen myötä. Markkinointiosaston kannattaa yrittää paikata levikinlaskua tarjoamalla lehteä käteen vaikka ilmaiseksi, sillä mainostuloilla elävälle julkaisulle lukijakato on vielä kohtalokkaampaa kuin lehden myyntitulojen lasku. Tämän jutun mukaan Sanoman tulos joka tapauksessa romahti kahdeksan prosenttia alkuvuonna.