10. syyskuuta 2009

Homoja päähän Helsingin Sanomissa


Hurraa! Helsingin Sanomien hiljaisuus on rikottu! Minulle tuntematon kolumnisti Perttu Häkkinen on saanut itkupotkuraivarin siitä, että puolustin Jussi Halla-ahoa blogissani. Perttu kirjoittaa Hesarin Nyt-liitteessä lukeneensa jo viiden vuoden ajan Halla-ahoa myös itse. Mutta nyt, nyt hän avautuu:

”Asetelma parani entisestäänkin, kun Halla-Ahon oudoksi petikumppaniksi liittyi filosofian tohtori ja homoaktivisti Jukka Hankamäki. Outo siis siksi, että Halla-Aho muistetaan vanhasta letkauksestaan, jossa hän aprikoi, olisiko hänen pitänyt sittenkin ampua päähän ’Tehtaanpuiston homoa’.”

Lisäksi hän jatkaa kirjoituksessaan:

”No, Hankamäki on tulisieluinen sananvapauden kannattaja, joten hänen pitäisi hyväksyä eriävätkin mielipiteet. Siksi onkin eriskummallista, ettei muhamettilaisuus läpäise Hankamäen valikoivan suvaitsevaisuuden seulaa – siitä syystä, että se on Hankamäen mielestä homovastainen uskonto.”

Omasta mielestäni on kummallista, että homoseksuaalisuus ei läpäise Perttu Häkkisen valikoivan suvaitsevaisuuden seulaa, vaan hänen mielestään homon voi huoleti naittaa heterolle lehtikirjoituksessa - tarvitsematta pelätä kunnianloukkaussyytettä, joka varmasti seuraisi, jos menisi astumaan jonkun herkkähipiäisemmän vähemmistökansalaisen varpaille.

Sinänsä Perttu tarttuu keskeiseen ongelmaan monikulttuurisuuden ideologiassa. Sen vuoksi hänen esittämänsä herja kannattaa kääntää kysymyksen muotoon. Perttu pitäisi saada ymmärtämään, miksi suvaitsevuuden pitää olla valikoivaa (jota se on tietysti myös hänen omassa ajattelussaan, mutta kierolla tavalla).

Miksi kaiken hyväksyminen on ristiriitaista?

Monikulttuurisuuden vaatimukset ovat tuottaneet niin sanotun kompensoivan suvaitsevuuden ongelman. Sen vallitessa monikulttuurisuutta ja maahanmuuttoa pyritään edistämään vetoamalla kantaväestöön kuuluvien ihmisten omaan jäsenyyteen jossakin muussa kuin etnisessä vähemmistössä.

Esimerkiksi seksuaalivähemmistöön kuuluvilta ihmisiltä odotetaan ja jopa vaaditaan maahanmuuton ja monikulttuurisuuden kannattamista sillä perusteella, että olemme itse jo yhden vähemmistön jäseniä. Oletuksena on, että meidän pitäisi tuolla yhdellä perusteella olla ”yleisesti suvaitsevia” eli pyytää ikään kuin anteeksi omaa erilaisuuttamme ja hyväksyä sen pantiksi kaikenlainen erilaisuus.

Todellisuudessa tällainen ajattelutapa ei ole loogisesti pätevää. Ensinnäkin (1) suvaitseminen sinänsä sisältää ristiriitaisen intention, jos se vaatii luopumaan omasta järkiperäisesti perustellusta maailmankuvasta pelkän suopeuden vuoksi. Suvaitsevuuden käsitteen rakenne on kompleksinen, sillä suvaitseminen on sietämistä vastoin todellisia asenteita (eli valehtelemista), ja tämä ristiriitaisuus välittyy yleensä toleranssin penääjien omaan ajatteluun.

Toiseksi (2) monikulttuurisuutta voidaan pitää epäjohdonmukaisena ajatusrakennelmana, sillä kukaan ei voi uskottavasti kannattaa yhtä aikaa useaa keskenään ristiriitaista kulttuurijärjestelmää. Mahdollisimman konkreettisesti sanottuna: koska islamilainen kulttuuri todellakin (ei vain omasta mielestäni) suhtautuu kielteisesti homoseksuaaleihin, homoseksuaalien ei kannattaisi pyrkiä edistämään islamin leviämistä.

Kolmanneksi (3) on vastattava siihen, mitä tuo ”yleinen suvaitsevaisuus” merkitsisi. Sikäli kuin se voi vallita vain ristiriitojen tuottamisen, voimassapitämisen ja sietämisen kautta, kyse onkin oikeastaan välinpitämättömyydestä. Tämä taas herättää kysymyksen, onko kansalliseen etuun liittyvissä kysymyksissä syytä olla välinpitämätön, varsinkaan, kun kansallista etua koskevat asiat nousevat esiin heti valtioiden tai kansanryhmien ajauduttua konflikteihin. Kyseessä ovat tärkeät arvot ja niiden menettämisen uhat, joten vastaukseni on, että parhaiten moniarvoisuus toteutuu itsenäisissä ja etnisesti yhtenäisissä kansallisvaltioissa, joissa yhteiskunnallinen tehokkuus on optimaalinen. Mikäli taas halutaan säilyttää yhteiskunnan vapaamielisyys, ei ole syytä edistää yhteiskuntarauhaa heikentäviä ilmiöitä, kuten maahanmuuttoa, tai liberalismin vastaisia suuntauksia, kuten islamia, koska ne automaattisesti johtavat levottomuuksiin ja rasismin kasvuun.

Jos Perttu ei tätä ymmärrä, en voi asiaa auttaa. Hän voi tietenkin viskellä kiviä päälleni Helsingin Sanomien lasitalosta, jolloin saattavat myös muut pyhät Hesari-arvot päästä unohtumaan.

Entä eivätkö esimerkiksi Johanna Korhosen oikeudet työelämässä ole tärkeitä, kun Perttu Häkkinen erehtyy samastamaan homot huumeiden käyttäjiin ja sovinisteihin? Kirjoituksessaan hän lausuu seuraavasti:

”Kannabis-aktivistit, julkihomot ja vanhan koulun sovinistit rämpivät tänäkin päivänä työelämän tulilinjoilla. Ja jos työnantaja ei rankaise poikkeavuudesta, niin valtio tulee kyllä hätiin.”

Perttu taitaakin olla itse se vanhan koulun paukapää, joka näkee kaikki vähemmistöt samanlaisena yhteiskunnan pohjasakkana. Siihen sekoavat edelleen myös työelämässä poljettujen homojen ja lesbojen asiat.

Mitä itseeni ja Halla-ahoon tulee, Jussi on käsitykseni mukaan mukava ja järkevä heteromies. Minun ja hänen välille ei saa riitaa millään. Sen, miksi pidän Pertun kaltaisia tyyppejä ”Tehtaanpuiston homonampujia” vaarallisempina, olen analysoinut tässä.

Mediaa ja poliitikkoja vaivaavat myös ajatusklusterit: he muodostavat omia mielipiteitä ja ymmärtävät muiden ajatuksia sillä perusteella, keitä me olemme. Todellisuudessa siitä, että olen homo, ei seuraa, etten voisi arvostella esimerkiksi maahanmuuttoa. Se, että olen jonkun kanssa samaa mieltä yhdestä asiasta, ei estä minua olemasta eri mieltä jostakin toisesta.

Miksi sananvapauden pitää olla rajoittamatonta?

Väännän asian vielä ratakiskosta. Arvostellessaan sananvapauden käyttäjiä tarkoitushakuisuudesta ja väittäessään, että muslimien perustelut propagandalleen ovat samanlaisia kuin Halla-ahon, Perttu Häkkinen sekoittaa sananvapauden käytön sen tuloksiin. Hän ajattelee, että kun sananvapauden käyttö tuottaa tuloksia, joista yksiä pidetään huonompina kuin toisia, kyse on ”valikoivasta sananvapaudesta” ja että sananvapauden käyttäjät sitä kautta muka vastustavat sananvapautta. Näin tehdessään Perttu Häkkinen yrittää johdella sananvapauden ehdot siitä, tuottaako sananvapauden käyttö hänelle itselleen kelpaavia tuloksia.

Ajatellaanpa asiaa selkeästi. Sananvapaus on ikään kuin kone, jonka tulee pyöriä vapaasti ja rajoittamatta. Kun tuo kone tuottaa tuloksia, joiden kautta eräät asiat maailmassa osoittautuvat huonommiksi kuin toiset (esimerkiksi uskonto kehnommaksi kuin rationalismi), ei vika ole paljastuksia tuottavassa koneessa: sananvapaudessa. Sen sijaan tuloksiin on perustelua soveltaa moraalista arviointia ja valintaa. Niinpä kannatan itse täydellistä sananvapautta, mutta en pidä sen kautta valkenevia tuloksia keskenään samanarvoisina vaan sovellan niihin valikoivaa suvaitsevaisuutta (joka usein on myös suvaitsevaa valintaa). Saavathan vapaan kalastuksen kannattajatkin joskus huonoa saalista, mutta eivät he sillä perusteella hajota välineitään tai vaadi kalastuksen rajoittamista vaan heittävät saaliin pois. Sen sijaan Perttu itse haluaisi säätää sananvapauskonetta pienemmälle sillä perusteella, että se tuo maailmasta esiin myös vikoja. Näin on osoitettu, että Häkkinen itse haluaisi sananvapauden häkkiin. M.O.T.

Jätän Pertun kiemurtelemaan omaan ristiriitaiseen kirjoitukseensa, jossa hän väittää puolustavansa sananvapautta mutta haukkuu sen käyttäjiä, kuten minua ja Halla-ahoa. Minulle Pertun kirjoituksesta silmään pistää yksi paljastava sana (ensimmäinen sitaatti edellä): ”sittenkin” [...] - ”olisiko hänen pitänyt sittenkin ampua päähän ’Tehtaanpuiston homoa’.”

Tietääkseni Halla-aho ei ole toistanut tuota sinänsä hupsua ajatustaan vaan poistanut koko tekstin omasta aloitteestaan. Se, jonka mielessä ajatus itää eräänlaisena mielitekona, näyttää olevan Perttu Häkkinen itse.

Pidän kuitenkin muun muassa siirtolaisuuden torjumista ja kansallisvaltioiden puolustamista niin tärkeänä asiana, että joudun ottamaan riskit ja haasteet vastaan. Tosin minulla ei ole mitään syytä varautua niin sanottujen kansallismielisten tahojen vuoksi, sillä heiltä olen saanut erinomaisen vastaanoton. Pikemminkin olen joutunut varustautumaan niiden ulkomaalaisten ja seksuaalivähemmistöliikkeeseen kuuluvien raivopäiden varalle, joiden suvaitsevaisuus riveistään poikkeavaa ajattelua kohtaan on ollut kummallista, suorastaan hämmästyttävää.

Filosofinen perusongelma Perttu Häkkisen ja koko Helsingin Sanomien ideologiassa on, että samalla kun lehti tekopyhästi tekeytyy sananvapauden puolustajaksi, se ei myönnä a) itse diskriminoivansa tiettyjä epäsuosikkejaan ja b), että sananvapautta käytettäessä löytyy todellakin parempia ja huonompia ajatussuuntia, joita on arvioitava järkiperäisin kriteerein. Kun järkeä sitten sovelletaan, maailmasta paljastuu heikkouksia, kuten islamin piirissä harjoitettu alistaminen ja väkivalta.

Pientä se on tietysti blogikirjoittajan sananvapaus päivälehden omaan sananvapauteen verrattuna, mutta aina sitä mielellään korjaa muiden ajatusvirheitä. Loput voitte lukea kirjastani Sensuurin Suomi, jossa kerrotaan, minkälainen valtapolitiikka Hesaria vaivaa.