29. syyskuuta 2009

Maahanmuuttajakeskittymistä ja geeneillä selittämisestä


Helsingin Sanomat rimpuili toissapäiväisessä jutussaan kuin kärpänen liimapaperissa tehdessään tiliä pääkaupunkiseudulle syntyneistä maahanmuuttajakeskittymistä. Toimittaja Marja Salmelan kirjoittamassa jutussa päiviteltiin yhtäältä sitä, että ”pääkaupunkiseudulle on pikku hiljaa alkanut syntyä maahanmuuttajien keskittymiä”, mutta toisaalta valitettiin, että ”samaan aikaan Itä-Helsingin joillain asuinalueilla suomalaiset perheet muuttavat pois, vaihtavat vuokra-asunnon omistusasuntoon tai siirtyvät lähemmäksi työpaikkaa”.

Tämänhän me tiedämme. Tuloksena syntyy ennen pitkää Rinkeby ja Tensta myös Helsinkiin. Sitä en tosin tiedä, onko toimittaja referoinut haastattelemaansa yhdyskuntasuunnittelun professori Kimmo Lapintietä täysin päin seiniä vai miten, kun lehdessä sanotaan seuraavasti: ”Maahanmuuttajien kerääntyminen samoille asuinalueille pystyttäisiin professorin mielestä estämään, jos ongelmista ja ratkaisuista ryhdyttäisiin keskustelemaan avoimesti. Muslimit kaipaisivat asuinalueelle esimerkiksi omaa moskeijaa, ja suuret perheet isompia perheasuntoja.”

Tämän mukaan keskittymistä olisi syytä estää, mutta jo samaan hengenvetoon penätään maahanmuuttajille (jotka ymmärretään per definitionem muslimeiksi) omia moskeijoita ja isompia asuntoja! Millä velvollisuudella meidän suomalaisten pitäisi kaavoittaa ulkomaalaisille lisää tilaa, kun meillä on muutenkin tässä maassa Pohjoismaiden ahtaimmat ja kalleimmat asunnot?

Isännöitsijöiden mukaan suomalaiset alkavat väistyä kerrostaloista, kun maahanmuuttajien määrä ylittää 20 prosenttia, joten mamuvähemmistöt ovat ilmeisesti häiriköineet niin ahkerasti, että kantaväestö joutuu kärsimään, hylkäämään vaivalla perustamansa kodit ja väistymään muualle. Samaan aikaan ”pitkään Suomessa asunut tansanilainen väitöskirjatutkija” Humphrey Kalanje toteaa lehdessä, kuinka ”islaminuskoisille on tärkeää varsinkin ramadanin aikana, että moskeija löytyy läheltä kotia. Hänen mukaansa moskeijoiden kylkeen tarvittaisiin myös vanhainkoteja ja muita yhteisiä palvelutiloja.”

Tämä vaatimusten valloitusretki on tyrmistyttävä tilanteessa, jossa yhteiskunta joutuu sijoittamaan jopa 50 000 euroa yhden turvapaikanhakijan kotouttamiseen, mutta veronsa maksaneille helsinkiläisvanhuksille ei löydy rahaa sairaanhoitopalvelujen järjestämiseen.

Valtuuston sukat rullalla

Entä mitä Helsingin valtuusto asialle tekee? Helsingin Sanomat kysyi asiaa luonnollisesti kaikilta muilta paitsi perussuomalaisilta ja sai vastaukseksi jaarittelua maahanmuuttajakeskittymien valo- ja varjopuolista.

Jutun mukaan kokoomuksen ryhmän puheenjohtaja Laura Räty sallisi maahanmuuttajien keskittymisen sillä poliittisesti korrektilla perusteella, että on väärin ”valikoida asukkaita ihonvärin tai etnisen taustan mukaan”. Hän selvästi tarkoittaa, että kokoomuslaisten mielestä on parempi, jos potentiaaliset ongelma-ainekset todellakin slummiutuvat omiin ghettoihinsa eivätkä häiritse töölöläisiä ja kruununhakalaisia.

Samoin Rkp:n ryhmän puheenjohtaja Nils Torvalds sallisi keskittymisen maahanmuuttajien etua näennäisesti edistämään pyrkivällä verukkeella: ”maahanmuuttajat tarvitsevat sitä turvallisuutta, mitä tiiviit ulkomaalaisvähemmistöt luovat”. Näin lausuessaan Torvalds tuskin taaskaan muistaa suomalaisten omaa turvallisuudentarvetta maahanmuuttajien kansoittamissa lähiöissä.

Muut haastatellut valtuustoryhmien puheenjohtajat kannattavat maahanmuuttajien hajasijoittamista eri puolille kaupunkia. Ongelmaksi saattaa tällöin muodostua se, että myöskään suomalaisia ei ole saatu kaupungin keinoilla hajasijoitettua Eiran, Kuusisaaren eikä Kulosaaren aurinkorannoille, vaan kaupungin vuokratalot on tähänkin asti jouduttu pystyttämään halvemmille tonteille lähiöihin. Miten kummassa maahanmuuttajia pitäisi nyt alkaa kylvää julkisen vallan toimenpiteillä pitkin ja poikin kalleimpia kortteleita, kun tällaiseen sosiaalisperäiseen asutuksen hajauttamistoimintaan ei ole ollut tähänkään asti mitään taloudellisia mahdollisuuksia?

Helsingin Sanomien juttu päättyy islamilaiseksi kääntyneen Leila Kalliomaan esimerkilliseen paheksuntaan, jonka mukaan hänen asuinsijoillaan Paavolan kaupunginosassa asui ennen maahanmuuttajien saapumista ”alkoholisoituneita ja syrjäytyneitä suomalaisia”. Helsingin Sanomien harjoittama suomalaisten mustamaalaus tulisi selväksi vähemmälläkin alleviivaamisella, eikä Kekkosen ajoista muistuttavaa keinulautaefektiä enää tarvittaisi.

Mikä saa olla geneettinen erityispiirre?

Sanoma-konsernin poliittinen korrektius ja häiritsevä kaksinaismoralismi näkyy myös Ilta-Sanomien viikon takaisessa uutisoinnissa, jossa todisteltiin, että suomalaiset ihmiset ovat väkivaltaisia ja että kyseinen ominaispiirre johtuu geeneistä.

Uutisessa viitattiin tarkastettavana olevaan lääketieteelliseen tutkimukseen, mutta täysin vailla filosofista ja tieteellistä reflektiota. Tämä, niin kuin monet muutkin käyttäytymisominaisuuksien biologistiset selitysyritykset, ovat filosofisesti katsoen perusteettomia tai ne pätevät vain äärimmäisen täpärin ehdoin.

Ensinnäkin (1) kausaaliketjut biologisen rakenteen ja havaittavan käyttäytymisominaisuuden välillä muodostuvat aina liioitellun pitkiksi, mikäli ihmisen käyttäytyminen halutaan redusoida geeneihin tai johdella niistä. Toiseksi (2) biologinen rakenne on eri ilmiötason asia kuin havaittava käyttäytyminen, toisin sanoen biologinen ominaisuus ei ole käyttäytyminen, vaan käyttäytymiseksi ilmiö voidaan tunnistaa vasta, kun ihmiset toimivat tietoisesti ja merkityksellisesti oman tahdonmuodostuksensa pohjalta.

Kolmanneksi (3) naturalistisissa ajattelutavoissa sekoitetaan usein eri selitystasot: kehollinen (eli biologinen), tajunnallinen (eli psyykkinen) ja sosiaalinen (eli yhteisöllinen) selitystaso. Niin tässäkin. Todellisuudessa eri tieteenalojen selitykset ovat kuin kohdevaloja, jotka näyttävät tutkimusilmiön aina hieman eri valossa. Sekoittamiseen johtaa juuri se, että käytännössä ihmisyyden eri tasot esiintyvät aina yhdessä: geenit organismeissa, organismit valintoja tekevissä ihmisissä ja ihmiset yhteisöissä, eikä mitään tasoa voida redusoida geeniin.

Niinpä väkivaltaisuutta ei voida johdella yksiselitteisesti mistään geenistä, aivan kuten ei homoseksuaalisuuttakaan. Myöskään homoseksuaalisuuden ei ole osoitettu johtuvan mistään yhdestä geenistä vaan enintään geenien kombinaatioista, joiden rakenne on kunkin yksilön kohdalla vieläpä täysin erilainen. Siten mikään yksittäinen rakenne ei voi olla käyttäytymisilmiön selitys eikä varsinkaan kausaalinen syy.

Ihmisen toiminnan johtelu geeneistä on joka tapauksessa liioittelevaa ja virheellistä. Huomion arvoista onkin selittämiseen liittyvä puolueellisuus ja ideologisuus: suomalaisen ihmisen oletettua väkivaltaisuutta saa kyllä selittää geeneillä jopa tieteellisen kateederin takaa, mutta esimerkiksi afrikkalaisperäisille tyypillisiksi väitettyjä ominaisuuksia ei saisi. Kyseessä on jälleen pelkkä hullunkurinen politikointi, joka perustuu puoliksi oppineiden fakki-idioottien puoskarointiin omien kapea-alaisten erityistieteidensä piirissä.