Lähtöselvitys

Matti Vanhanen ilmoitti eroavansa keskustan puheenjohtajan paikalta jouluaaton aattona, jotta lehdistö ei voisi repiä aiheesta suuria otsikoita juhlapyhien keskellä. Tapauksesta jouduttaneen kuitenkin laskemaan moninkertainen eläke, sillä tämänpäiväisen tiedotustilaisuuden mukaan uusi puheenjohtaja perii myös pääministerin viran.

Vanhanen ei tietenkään vetäydy virastaan ilmoitetuista syistä eli ”jalkakipujen” vuoksi vaan aivan muiden syiden vuoksi. Ero oli vain ajan kysymys, kun Julkisen sanan neuvostokaan ei totellut enää Vanhasen tahtoa. Vetäytyminen ei ole merkki ”taitavasta strategiasta”, kuten muutamat väittivät, vaan pakkotilanteesta. Korruptioskandaalin, myrskyisän yksityiselämän ja lautakasajupakan päälle tuli vielä presidentin ja pääministerin toimivaltasuhteiden muutos, kun kahden lautasen malli lyötiin palasiksi Lissabonin sopimuksen voimaan astuttua. Ei ole epäilystäkään, etteivätkö presidentin ja pääministerin suhteet olisi viilenneet sen johdosta, että tulevaisuudessa Suomea edustaa EU:ssa yksin pääministeri. Mutta lähtö oli pakollinen ennen muuta siksi, että Vanhasen vetämänä keskustalla ei olisi asiaa seuraaviin vaaleihin.

Lehdet ovat jo luubailleet uuden puheenjohtajan suuntaan. Paikalle on ehdotettu Brysselissä pyhittynyttä Anneli Jäätteenmäkeä, joka voisi palata paikoilleen uutena ihmisenä, ja Seppo Kääriäistä, joka ehti jo varmistaa asemansa toteamalla, ettei tehtävään tarvita ketään keltanokkaa. Entisistä puheenjohtajista Paavo Väyrynen on tietysti aina valmis kuin partiopoika, ja Esko Ahokin on kasvamassa korkoa.

Totuus on kuitenkin se, että rötösherroja ei pidä korvata toisilla rötöstelijöillä. Myöskään Vanhanen ei kaipaa tunkionsa viereen jätemäkeä. Keskustasta ei löydy ketään ykkösketjun poliitikkoa, jonka kädet eivät olisi tahriutuneet vaalirahoitusskandaalissa tai jossakin muussa jupakassa. Ongelmassa heijastuu suomalaisen politiikan yleisempikin kriisi: vanhat naamat ovat korviaan myöten demoralisoituneet, kuluneet, korruptoituneet ja vailla vastuuta sekä ideoita.

Nykyinen hallitus oli jo virkaan astuessaan melkoinen vahakabinetti Väyrysineen, Kääriäisineen, Anttiloineen ja Kanervoineen. Myös demarit erehtyvät yrittämällä tehdä Tarja Halosesta omien vaalivankkuriensa vetäjän. Ja yhtä ummehtunutta on kokoomuksen halu ratsastaa Niinistöllä. Pankaa heidät pois. Pyydän. Suomen kansa on ansainnut parempaa.

Kuluneet ja ikääntyneet 70-lukulaiset on lopultakin aika vaihtaa uusiin ja tuoreisiin poliitikkoihin, jotka keskittyvät politiikan sisältöihin. Tämä on osa sitä samaa sukupolvenvaihdosta, joka on meneillään muuallakin yhteiskunnassa. Sen keskustalaistenkin luulisi ymmärtävän. Vanhat valtaverkot on aika purkaa ja luoda tilalle raikas, tuore ja terve kansanvaltainen politiikka.