Mitä on epämoraalinen yhteiskuntatutkimus?

Muutamat akateemiset kollegani tiedustelevat minulta silloin tällöin pirullinen virne naamallaan, mitä näyttöä löytyy väitteilleni, että suuri osa yliopistoissa tehtävästä maahanmuuttoaiheisesta tutkimuksesta on puolueellista, tarkoitushakuista ja jopa moraalitonta. Hyvä on, vastaan.

Mieleeni tulee tapaus vuodelta 2012, kun Suomen Akatemia myönsi 600 000 euroa Joensuun kampuksella yhteiskuntatieteiden laitoksella työskentelevälle yliopistonlehtori, dosentti Päivi Hariselle. Hänen aiheenaan oli tutkia somalimaahanmuuttajien kansallisuuskokemuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvitellä vertailevan tutkimuksen keinoin, mitä eroa on elää somalinaisena Suomessa ja Yhdysvaltojen Minnesotan osavaltiossa. Neljän vuoden kuluessa oli tarkoitus selvittää muun muassa sitä, millä tavoin erilaiset sosiaaliset ja maahanmuuttopoliittiset tekijät muokkaavat somalialaisten asemaa ja arkea.

Paitsi että tutkimuksen dispositio oli mielivaltainen pyrkiessään rinnastamaan täysin erilaiset yhteiskunnat keskenään, tutkimus sisälsi voimakkaan intressin, jonka tarkoituksena oli ajaa somalialaisen väestön etuja Suomessa. Tieteellisesti arvioiden on absurdia verrata Suomen tilannetta Yhdysvaltoihin, jossa sekä väestörakenne, historia että elinkeinorakenne ovat erilaisia.

Koneen säätiö löi lisää löylyä kiukaalle ja myönsi rahoittamilleen ”Jakautuuko Suomi?”-hankkeille yhteensä 316 249 euroa, joista osan sai Päivi Harisen vetämä ”Maahanmuuttajat rajaseudun asuttajina ja elävöittäjinä” -projekti.

Harisen mukaan maahanmuuttokeskustelu on ollut ”poteroihin kaivautunutta” ja tutkimuksen tarkoituksena on nostaa esiin ”niitä positiivisia merkityksiä, joita maahanmuuttajaväestöllä on suomalaiselle yhteiskunnalle”. Tämä klisee upposi monikulttuurisuuden ideologiaa palvovaan Yleisradioon kuin kuuma lusikka voihin, ja Yle tilittikin tämän kaiken sivuillaan kyseenalaistamattomasti. Samoin menetteli maakuntamedia Karjalainen.

Tutkimuksellinen vastaväite kuuluisi näin: Kun tavoitteena on tuoda suomalaiseen maahanmuuttokeskusteluun ”uutta, positiivista sävyä”, jossa somalimaahanmuuttajat nähdään automaattisesti ”rajaseudun elävöittäjinä”, kyseinen tutkimus sisältää voimakkaan tarkoitusperän ja lähtökohtaoletuksen.

Jos etukäteen päätetään tutkimuksen päämääristä, tavoitteista tai tarkoituksista, kyseessä ei ole tutkimus ensinkään vaan jonkin tarkoitusperän mainonta, markkinointi tai propagoiminen. Tutkimuksen lopputuloksesta ei pidä päättää tutkimussuunnitelmassa, johon perustuen rahoitus myönnetään, vaan tulokset pitää ratkaista tutkimusprosessin aikana tai lopuksi. Myös keskittyminen naisten asemaan on feministisen agendan värittämää ja vääristää tutkimusta tavalla, jonka tehtävänä on tyydyttää feministis-vihervasemmistolaisin perustein toimivia rahoittajia. Tämä riittääkin Harisen hankkeiden alasampumiseksi.

Taistolaistaustainen Päivi Harinen tunnetaan fanaattisena monikultturistina, joka on vaatinut jatkuvasti lisää rahaa ja resursseja erityisesti Pohjois-Karjalan alueelle tunkeutuneille somaleille. Joensuun vihreiden edustajana kaupunginvaltuustossa istunut Harinen on käyttänyt yliopistollista statustaan häikäilemättömästi poliittisen ohjelmansa edistämiseen. Poliittista ohjelmaansa hän on käyttänyt rahoituksen lypsämiseen yliopistolta ja Suomen Akatemialta.

Yliopistolehtorin palkka, kaupunginvaltuutetun kokouspalkkiot, Suomen Akatemian lahjoittamat sadat tuhannet eurot ja Koneen sukusäätiön roposet eivät kuitenkaan riittäneet Päivi Hariselle. Vuonna 2014 Pohjois-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi Päivi Harisen vuoden ehdolliseen vankeuteen törkeästä kavalluksesta hänen anastettuaan Alzheimerin-tautia potevan äitinsä varoja yhteensä 71 200 euroa vuosien 2010 ja 2013 välisenä aikana, eikä tuomio muuttunut hovioikeuden uusintakäsittelyssä.

Voidaan kysyä, onko ahneudella rajoja. Tapaus osoittaa, että Harisen tapaiset politrukit ovat valmiita tukemaan maahanmuuttajia Suomen valtion ja yksityisten lahjoittajien varoilla, mutta omilta läheisiltään he vievät tuhkatkin pesästä.

Merkille pantavaa on myös se, että tuomiosta uutisoidessaan Yleisradio ei maininnut sanallakaan Päivi Harisen olevan puoluekannaltaan Vihreän Liiton edustaja. Voidaan vain kuvitella, millaisen rääkymisen media olisi aloittanut, jos kavalluksesta tuomittu olisi ollut perussuomalainen henkilö.

Yleisradion menettely on toisaalta ymmärrettävä: voisihan monikultturistien raadollisuuden paljastuminen pilata Yleisradion agitoiman Suuren Unelman. Itä-Suomen yliopisto tukee hiljaisesti Päivi Harista pitämällä hänet leivissä sosiologian yliopistonlehtorin virassa, jossa hänen nimekseen ilmoitetaan nykyään Päivi Armila.