9. elokuuta 2017

Miksi kansallismielisyys kiihottaa ja torjutaan?


Minulle on joskus sanottu, että kun olet filosofi ja sosiaalipsykologi, niin kerro meille, miksi nationalismi on perin juurin torjuttua kulttuurissa ja miksi sen sanotaan kiihottavan ihmisiä. Vastaus on helppo: kansallismielisyys juontaa juurensa ihmisten itsesuojelun pyrkimyksistä. Sen motiivit ovat luonnonvaraisia ja nojaavat ihmisten haluun puolustaa elinpiiriään.

Koska nationalismi on luonnonvaraista ja kuuluu ihmisluontoon, se on ominaista kaikille. Jokaisesta ihmisestä kuoriutuu helposti esiin natsi, mikäli hänet laitetaan tietynlaisiin olosuhteisiin, joissa hänen etunsa ovat vaarassa. Tämän totesivat jo Frankfurtin koulukunnan filosofit, joista suurin osa oli kommunisteja tai sosialisteja. Valistuksen kriitikkoina he varoittivat luottamasta liikaa massojen hyvyyteen, suvaitsevuuteen ja järkeen.

Nationalismia torjutaan samoista syistä kuin seksuaalisuuttakin. Myös seksuaalisuuteen suhtaudutaan häveliäästi, ja ihmiset pyrkivät salaamaan luonnonvaraisen käyttäytymisensä. Mikä asiassa sitten aiheuttaa salailun tarvetta?

Vastaus tähänkin on yksinkertainen. Ihmisiä hävettää oma eläimellisyytensä, jonka pelätään paljastuvan kulttuuristen kerrosten alta, kun ihmisten luonnonvaraiset tarpeet ja intohimot tulevat esiin. Nationalismia ja seksuaalisuutta yritetään siis torjua perimmältään siksi, että halutaan estää ihmisen luonnonvaraisuutta paljastumasta.

Tämä johtaa kuitenkin nopeasti kaksinaismoralismiin, sillä aivan kuten jo totesin, omia etujaan saalistava paha natsi asuu jokaisen ihmisen pintakuoren alla karvapeitteen tuuheudesta tai ihonväristä riippumatta. Salailu, peittely ja poliittisen korrektiuden varjelu ovat vastoin ihmisluontoa. Koska oman edun puolustaminen asuu kaikissa ihmisissä, sen kiistäminen on valheellista.

Nationalismin ja seksuaalisuuden salailupyrkimykset ovat vastoin ihmisluontoa siksikin, että humaaneinta, eli ihmisille ominaisinta, ihmisissä on juuri heidän luonnonvaraisuutensa. Mikäli luonto ihmisissä tukahdutetaan, taistellaan tuulimyllyjä vastaan.

Ihmisten luonnollisten viettien, vaistojen ja intressien kieltämisyritykset ovat itse asiassa perversioita, sillä niiden kautta koetetaan kieltää humaani luonnonvarainen ihminen. Tätä kautta vaarassa on ihmisarvo.

Esimerkiksi Nietzsche piti kristinuskoa perversiona, sillä se on pyrkinyt kieltämään ihmisten luonnollisuuden. Hänen mukaansa myös vapaa tahto on vain pappien salajuoni, jolla ihmiset on saatu luulemaan, että he ovat vastuussa vieteistään ja vaistoistaan. Vastuuseen vetoamista puolestaan on käytetty ihmisten syyllistämiseen ja hallitsemiseen.

Ihmisarvo ei ole mikään subliimi abstraktio, vaan ihmisarvo toteutuu juuri silloin, kun ihmiset päästävät itsensä valloilleen luonnonvaraisina, alueitaan, reviirejään ja etujaan puolustavina olentoina. Sellainen on humaani, jalo ihminen.

Kansanryhmää vastaan kiihottamiseksi tätä ihmisten luonnollista pyrkimystä sanotaan sen merkiksi, että tukahduttamisyrityksissä on kyse on todellakin samanlaisesta kieltämis- ja torjumisvimmasta kuin seksuaalisuuden kieltämisyrityksissä. Inhimillisessä yhteiskunnassa ihmisen luonnonvaraisia ja naturalistisia viettejä sen sijaan toteutetaan vapaasti ja rehellisesti.