15. elokuuta 2017

Pormestarille tietä antakaa, nyt kuullaan kökköpuhujaa


Kun rikoksesta kolmesti oikeudessa tuomittu Jan Vapaavuori tavoitteli Helsingin pormestarin virkaa, hän pyrki erottumaan kilpahakijastaan, vihreiden Anni Sinnemäestä, ilmoittamalla vastustavansa suurmoskeijan rakentamista. Tällä kansalaisten enemmistömielipidettä myötäilevällä kannanotollaan hän pyrki markkinoimaan itseään vaihtoehtona maahanmuuttoa ja muslimeja hyysäävälle vihervasemmistolle.

Viran saatuaan Vapaavuori palasi samoille linjoille vihervasemmiston kanssa ja peräsi Suomeen lisää haittamaahanmuuttoa. Talouselämä-lehden jutussa Vapaavuori lausui, että kasvun suurimmat esteet pääkaupunkiseudulla ovat ”[l]iian vähäinen asuntotuotanto, asumisen kalleus ja liian vähän kansainvälistynyt kaupunki. Pääkaupunkiseudulle tarvitaan paljon lisää maahanmuuttajia töihin.” Ratkaisuna Vapaavuori näkee, että ”[m]aahanmuuttoa tarvitaan lisää ja päättäjien on tehtävä kaikkensa, jotta työkykyiset ja -haluiset pääsisivät töihin.”

Jan Vapaavuori on ilmeisesti joko liian paha tai tyhmä ymmärtääkseen, millä tavoin hänen kannanottonsa kumoavat toisensa. Pääkaupunkiseudulla vallitsee asuntopula nimenomaan ulkomailta tulvivan haittamaahanmuuton vuoksi. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen on syönyt resursseja suomalaisten ihmisten sosiaaliturvasta ja kääntynyt suurina vaatimuksina veronmaksajien piikkiin.

Samassa jutussa Vapaavuori tuli tunnustaneeksi myös kannanottojensa järjettömyyden vaatimalla kotouttamiseen lisää rahaa: ”Maahanmuuttajien keskittyminen pääkaupunkiseudulle pitäisi huomioida valtionosuuksissa, sillä kotouttaminen vaatii isoissa kaupungeissa paljon resursseja.” Lisäksi hän ylenkatsoi kotimaisia kielitaitovaatimuksia ja sanoi, että ravintolahenkilökunnan ei tarvitse osata suomea, sekä neuvoi suomenkielisiä väistymään: ”Jos asiakkaat eivät pidä henkilökunnan kielitaidosta, he voivat mennä muualle.

Vapaavuorelle ”maassa maan tavalla tai maasta pois” näyttää tarkoittavan, että mikäli suomalaiset eivät mukaudu ulkomailta tulevien vaatimuksiin ja luovu suomen kielestä, heidän pitää perääntyä tai paeta. Ilmeisesti myös kokoomusta kannattavien äänestäjien olisi järkevää siirtyä puolueestaan jonnekin muualle.

Kaupungin kiero maahanmuuttostrategia

Tosiasiassa maahanmuutto on aiheuttanut Suomelle suuria ongelmia. Kehitysmaista saapuneet tulijat ovat kuluttaneet sosiaaliresursseja ja lisänneet asuntopulaa sekä huonontaneet turvallisuutta. Suuri osa muslimiväestöstä ei ole vuosikymmenienkään kuluessa kotoutunut eikä osaa sen enempää suomalaisen yhteiskunnan käytäntöjä kuin kieltäkään.

Maahanmuuttajat ovat aiheuttaneet järjestyshäiriöiden lisääntymistä koulutyöskentelyssä ja ghettoutuneet tiettyihin lähiöihin. Vaikka kehitysmaista tulleiden aiheuttama kulttuuritaantumus ei olekaan Suomessa yhtä pitkällä kuin esimerkiksi Hollannissa ja Ruotsissa, ilmiö on saman suuntainen. Maahanmuutto on ongelmien ydin, onpa kyse sitten sosiaalisista, taloudellisista, kieli-, kulttuuri- tai turvallisuusongelmista.

Myös Suomen lähialueilta tullut maahanmuutto ja vierastyövoima ovat aiheuttaneet ongelmia pahentamalla suomalaisten ihmisten työttömyyttä, polkemalla palkkoja, verottamalla tulonsa firmojen kautta ulkomailla ja heikentämällä työn laatua. Laadun huonontuminen näkyy erityisesti rakennusten tuotannossa, jota Vapaavuori haluaa lisää.

Huonot henkilökohtaiset näytöt 

Jan Vapaavuori on tyypillinen esimerkki mitättömyydestä, joka kohosi Helsingin slummeista poliittiseen eliittiin pelkästään puolueuran turvin. Ilman kokoomusta Vapaavuori myisi käytettyjä autoja kehäkolmosen häkkikanaloissa tai Tuusulan miinakentillä kunniallinen ammatti toki sekin, ja tekijälleen paremmin eduksi.

Jan Vapaavuori oli ajautumassa rikollisille poluille, kunnes kansanedustaja Ben Zyskowicz oivalsi luokkanousukkaan kunnianhimon ja pelasti syntymässä olevan nuorisorikollisen kaidalle tielle. Vapaavuori toimi ministerien Pertti Salolaisen, Sauli Niinistön ja Kimmo Sasin erityisavustajana joutuen tosin eroamaan, kun oli tullut tuomituksi rattijuopumuksesta ja muiden rikostuomioidensa paljastuttua. Kansa palkitsi Vapaavuoren antamalla valtuustotyöskentelyn jättäneen Ben Zyskowiczin äänet hänelle.

Gangsterimaisen pukarityylin omaksunut kovanaama yritti peittää rikolliset jälkensä arvostelemalla Perussuomalaisen puolueen puheenjohtajaksi valittua Jussi Halla-ahoa ja vaatimalla hallitusyhteistyön purkamista. Vapaavuori oli siis keskeinen takapiru Perussuomalaisen puolueen hajoamiseen johtaneessa juonittelussa.

Minulle on arvoitus, kuka kumma Vapaavuoren kaltaisia henkilöitä äänestää. Vapaavuoren ollessa asuntoministerinä Suomeen luotiin niin sanotut välimallin Ara-korkotukiasunnot, joissa käyttövelvoitetta lyhennettiin olennaisesti vuokralaisten tappioksi. Näyttöä rakentamistoiminnan vilkastumisesta tätä kautta ei ole kuitenkaan saatu.

Vapaavuoren ministerikaudella Suomeen tuotiin myös asuntorahastot, jotka merkitsevät uutta väliporrasta ja kuluerää muutenkin kalliiseen asumiseen. Vapaavuoren aikana perustettiin amerikkalaistyyliset käänteiset asuntolainat, joiden vuoksi vähävaraisia eläkeläisiä voidaan ohjata tulevaisuudessa panttaamaan asuntovarallisuutensa pankeille syömävelkaa vastaan.

Nämä kaikki uudistukset ovat kuin helvetinkoneesta ja Belsebuubin keksintöä. Hyötyä niistä on ollut vain kansainvälisille kapitalisteille.

Raha pesee pois vanhat synnit

Ei ole ihme, että kokoomus palkitsi Vapaavuoren yhdellä Suomelle läänitetyllä EU-viralla ja lähetti hänet Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi 2015.

Tästä Euroopan unionin joutovirasta Vapaavuorelle maksettiin 24 000 euron kuukausipalkkaa, ja 9 kuukauden toimessa olon jälkeen hänelle pulitetaan vielä ”siirtymäkorvausta” 10 000 euroa kuukaudessa kolmen vuoden ajan aina kesäkuuhun 2020 asti. Kaikeksi lohdutukseksi pormestarin kuukausipalkka 14 000 euroa nostaa hänen tulonsa entiselle tasolle, ja tämän kaiken investointipankkiirina esiintynyt Vapaavuori rohmuaa Euroopan veronmaksajilta.

Tässähän pitää muistaa, että olisin tämän edun jossain vaiheessa saanut joka tapauksessa. Jos olisin jatkanut tehtävässä vielä kaksi vuotta, niin olisin saanut siirtymäkorvausta sen jälkeen”, ylenpalttisen rahavyöryn uhriksi joutunut Älyvapaavuori murehtii.

Jan Vapaavuori on Helsingin pormestarina vain siksi, että vihreiden Anni Sinnemäki olisi ollut katastrofaalisen huono. Hän puolestaan sopisi paremmin entiseen ammattiinsa protestilaulujen sanoittajaksi kuin mihinkään julkiseen tai poliittiseen tehtävään.

Tämä ei ole kritiikkiä vaan tosiasia. Kummankaan asiantuntija-ansiot eivät ole kaksisia eivätkä sellaisinaan riittäisi mihinkään vaativaan virkaan. Trendi on tosin yleinen politiikassa. Lausahtihan myös talousprofessori Ted Malloch jokin aika sitten Jean-Claude ”Juoppo” Junckerista, että hän puolestaan olisi pätevä Luxemburgin pormestariksi muttei EU:n komission puheenjohtajaksi.

EU:ssa käydään pyhittymässä kotimaisia tehtäviä varten, kuten Alexander Stubbin ja Astrid Thorsin kiertotie politiikkaan osoittaa. Toisaalta EU toimii myös kotimaan politiikassa epäonnistuneiden pääministerien loppusijoituspaikkana; esimerkkeinä toimikoon Jyrki Katainen ja Anneli Jäätteenmäki.

Demarien todellinen tasa-arvojunttaus

Helsingin pormestarinimitysten varsinainen rimanalitus oli Sdp:n päätös tunkea apulaispormestariksi afgaanisyntyinen Nasima Razmyar, jolla ei ole mitään yliopistotutkintoa vaan ainoastaan hänen omilla ja Helsingin kaupungin kotisivuilla esitetty lupaus valmistua ammattikorkeakoulusta keväällä 2018. Onnistuminen ylemmän AMK-tutkinnon suorittamisessa vasta 35-vuotiaana ei ole mikään näyttö ansioista vaan pikemminkin kyvyttömyydestä. Tilannetta synkistää johtotehtäviin valitun nuoren henkilön surkea työura, joka ei suopeastikaan arvioiden kompensoi koulutuksen puutteita.

Nasima Razmyarin ansiot koostuvat lyhytaikaisten suojatyöpaikkojen keräilystä siirtolaisuus-, nais- ja lastensuojelujärjestöissä sekä tietenkin Suomen Sosialidemokraattisessa puolueessa, jota ilman apulaispormestari saattaisi edelleen toimia ensimmäisessä työpaikassaan, ”Irti huumeista ry:n puhelinmyyjänä” (19992001). Tässä maahanmuuttajaa suosivassa ja kantaväestöä syrjivässä Sdp:n sisäisessä ehdollepanossa sai näpeilleen myös aika moni pätevämpi jäsenkirjademari.

Tasa-arvon kannalta perin vääristynyttä on, että pormestaritroikan viidestä jäsenestä neljä ovat naisia. Minkälaisen porun media ja naisjärjestöt nostaisivatkaan, jos sukupuolten edustus olisi miesten hyväksi vice versa? Sen sijaan nyt vihervasemmistolais-feministinen valtamedia ei puuttunut asiaan mitenkään vaan suitsutti ehdollepanoja jo keväällä, vaikka sukupuolten tasavertainen määräedustus on kirjattu kymmeniin säädöksiin ja periaatteisiin niin valtion kuin kuntienkin tasolla.

Tämä yhdessä epäonnistuneiden henkilövalintojen kanssa todistaa, kuinka sairas pormestarimalli on. Se mahdollistaa puolueiden keskenään sopimat poliittiset virkanimitykset pätevien kansalaisten ohi ja tekee mahdottomaksi hakea muutosta edes oikeusteitse.

Kaupungin johtajanimitysten kurja historia

Kaikki varmasti muistavat, kuinka teologian maisteri Paavo Voutilainen nimitettiin Helsingin sosiaalijohtajaksi kokoomuksen ja vihreiden kädenpuristuksella ilman lain vaatimaa sosiaalitieteellistä koulutusta. Asiasta riideltiin Korkeimmassa hallinto-oikeudessa, joka pysytti lain vastaisen nimityspäätöksen virkanimityksen poliittisuuteen vedoten, ikään kuin poliittisuus voisi olla lain vastaisuuden peruste.

Pätevyytensä sosiaalitoimen asiakkaiden palvelemiseen ja johtamiseen Voutilainen osoitti sisustamalla ensi töikseen virkahuonettaan 72 000 euron hintaisilla Le Corbusierin design-kalusteilla, jotka hän tilasi ilman kilpailutusta. Myös tästä asiasta käräjöitiin ennen Voutilaisen siirtymistä hallituksen puheenjohtajaksi Barona-konserniin kuuluvaan Luona Oy:hyn, joka rikastuu pakolaisbisneksellä majoittaen turvapaikanhakijoita kunnan ja valtion verovaroilla. Ennen siirtymistään nykyiseen tehtäväänsä ”hallitusammattilaiseksi”, Voutilainen varmisti selustansa ja tilasi Helsingin kaupungin puolesta miljoonilla euroilla asunnottomien majoitusta Baronaan kuuluvalta Forenom Oy:ltä ilman kilpailutusta.

Näyttää siltä, että Helsingin kaupungin johtajanimityksiä pyörittävät pelkästään pakolaisuus ja maahanmuutto, joista on tehty koko Suomen poliittista elämää määrääviä tendenssejä. Henkilövalinnat ja tehtävänimitykset suoritetaan julkisessa hallinnossa ja yliopistoissa maahanmuuton ja monikulttuurisuuden edistämiseksi, niiden ehdoilla ja armosta, veronmaksajien tappioksi tai kantaväestöön kuuluvia ihmisiä syrjien.

Viimeinen kunnon pormestari oli pienlentäjä Raimo Ilaskivi, joka oli sentään väitellyt tohtoriksi taloustieteiden alalta. TV-kuuluttaja Eeva-Riitta ”Fredin vaimo” Siitosen julkisuus oli pelkästään populistista, ja Kari Rahkamo sekä Jussi Pajunen saivat virkansa pelkillä puolueansioilla kokoomuksen kädestä.

Apulaiskaupunginjohtajista vihreiden Pekka Sauri oli hyödyllisimmillään radion ”Yölinjalla”-ohjelmassa, niin kuin sananvapauden vihollinen, demarien Ritva Viljanen oli haitallisimmillaan sisäasiainministeriön kansliapäällikkönä, pyrkiessään riipimään nettilangoilta kaiken, mikä ei ole sossujen puolueohjelman mukaista. – Kuka näitä kannattaa saati äänestää?