11. elokuuta 2017

Sinivihreä tulevaisuus


Vihreällä liitolla ja ”Sininen tulevaisuus” -nimisellä ryhmittymällä on se yhteinen piirre, että molempien tekemä politiikka on täysin honteloa ja populistista.

Vihreiden Pekka Haavisto on ilmoittanut lähtevänsä häviämään presidentinvaalit toistamiseen, ja hän on kiertänyt kesätapahtumia ahkerasti. Timo Soini puolestaan veti lauman perässähiihtäjiä varmaan tappioon vetoamalla heille kertyneisiin kiitollisuudenvelkoihin.

Sääliksi käy sellaisia sinänsä järkeviä nuoria poliitikkoja, kuten Sampo Terhoa ja Simon Eloa, jotka tottuivat syömään Soinin kädestä, eikä heiltä löytynyt henkistä itsenäisyyttä tilanteessa, jossa sitä olisi tarvittu.

Pekka Haavisto puolestaan on osoittanut moraalisen korruptoituneisuutensa väärentämällä ansioluettelonsa useaan otteeseen. Sitä kautta hän on päässyt nauttimaan huomattavista virkaeduista kansainvälisissä yhteyksissä. Dosentti Mikko Paunio on kirjoittanut asiasta paljastavasti tässä, tässä, tässä, tässä, tässä ja tässä.

En tarkoita, että jokaisen presidenttiehdokkaan täytyisi olla professori. Mutta myöskään Haaviston ei tarvitsisi tavoitella tohtorintutkintoa ilman perusopintoja eikä esiintyä professorina EU:n ulkoasiainneuvostolle. Hihat palavat muutoin tavalla, joka tuo mieleen hänen kaimansa Himasen törttöilyt.

On tottahan toki hyvä, että presidenttiehdokkaiden keskuudesta löytyy yksi homokin. Mutta Haaviston toiminta herättää epäilyksen, että Suomen homojen keskuudesta ei löydy ketään oikeaa tohtoria presidenttiehdokkaaksi tai muihin paljon tärkeämpiin tehtäviin. Sen sijaan Haavisto pilaa viiteryhmänsä mainetta.

Erikoista on sekin, miksi Turun yliopiston työelämäprofessoriksi valittiin juuri äsken toimittaja Pauli Aalto-Setälä, jolta puuttuvat kaikki tieteelliset tutkinnot ja jolla ei ole yhtään tieteellistä julkaisua.

Nimitys on häpeäksi akateemiselle yhteisölle, joka antaa tiedeyleisön uskoa, että tehtäviin ei löydetä oikeasti ansioituneita tieteenharjoittajia. Tapaus antaa näyttöä siitä, miten valhemediassa paisuva valheellisuus leviää myös yliopistoissa. Tämä ei ole ihme, sillä yliopiston vihervasemmistolaiset tiedekunnat ovat yhteiskunnallisen valheellisuuden tyyssijoja.

Lopulta media, politiikka ja tiede eivät muuta olekaan kuin yhtä suurta valtavaa valhetta, jolla tekohengitetään Euroopan unionia, kuplataloutta, maahanmuuttoa, ympäristöpoliittista anekauppaa sekä kansallisvaltioiden ja kulttuurien romuttamista.

”Sinisen tulevaisuuden” joutsenlaulun puolestaan virittää luulo, että kansalaiset äänestivät Timo Soinin johtamaa perussuomalaista puoluetta taatakseen johtajille ministerinvirat. Eivät he puoluetta siksi äänestäneet, vaan saadakseen poliittisen tahtonsa toteutetuksi.

”Sininen tulevaisuus” lepattaa 0,7 prosentin kannatuksella iltaruskoon. Kansanliikkeeksi sanotun ”Sinisen tulevaisuuden” takaa ei puutu muuta kuin kansa.

Huvittavaa on, että melkein kaikki kilpailijani, kriitikkoni ja vastustajani ovat aikojen saatossa kaatuneet omaan kunnianhimoonsa, eikä minun ole tarvinnut muuta kuin nauraa.

Hyvän tahdon eleenä ehdotan, että ”Sininen tulevaisuus”, Vihreä liitto ja Kristillisdemokraatit yhdistäisivät jatkossa voimansa ja muodostaisivat yhteisen puolueen, niin voisi mennä paremmin.