New Yorkissa tapahtui jälleen yhteiskunnallinen yksittäistapaus. Niiden sarjaa ei ilmeisesti voida liittää toisiinsa edes Kantin kategoriaopin kaappikelloesimerkillä. Tiedettehän: tietoisuutemme yhdistää yksittäiset kumahdukset monen lyönnin sarjaksi, minkä johdosta tajuissaan oleva ihminen ei kuule kellon lyövän kolme kertaa yksi vaan yhden kerran kolme.
Julkisella sanalla on ollut vaikeuksia yhdistää terroriteot toisiinsa niin, että niiden jatkumosta voitaisiin hahmottaa yhteiskunnallinen trendi, vaikka sellainen on selvästi olemassa. Toisaalta media työskentelee hellittämättömästi kytkeäkseen yhteen sellaisetkin tapahtumat, jotka eivät yhteen kuulu.
Iltalehti kirjoitti tiistaina tapahtuneesta ja kahdeksan kuolonuhria vaatineesta terrori-iskusta jutussa ”New Yorkin yliajaja syytteeseen terroriteosta: ’Tuntui hyvältä tappaa’”. Helsingin Sanomat puolestaan julkaisi kiireesti vastauutisen ”Taksi törmäsi jalankulkijoihin Lontoossa – poliisin mukaan kyse ei ole terrorismista”.
Lontoon yliajo ei olisi ylittänyt uutiskynnystä Suomessa muutoin kuin siksi, että Helsingin Sanomat halusi lavastaa vahingossa sattuneen yliajon muka arkipäiväiseksi ja tavanomaiseksi osaksi elämää ja selittää siten pois muslimin toisaalla tekemää tahallista ja vihamielistä terrori-iskua. Tämä asian mediakritiikistä ja metatason tapahtumista.
Miksi muslimimilitantit ovat miehiä?
Kun terroriteon tekijä oli taaskin mies, tämä herättää sen suuren kysymyksen, jota juuri kukaan ei ole huomannut kysyä: onko terrorismi vain miestapainen ominaisuus? Naisia terroritekojen viimeaikaisista tekijöistä on ollut vain äärimmäisen harva.
Vaikka lähes kaikki viimeaikaiset terroristit ovat olleet miehiä, feministit eivät ole nostaneet miehiin kohdistuvan haukkumisensa motiiviksi terrorismia, koska silloin paljastuisi helposti, että terroristien miesvaltaisuus ei johdukaan välttämättä miesten ominaisuuksista vaan islamista. Tämän ei haluta paljastuvan, koska feministit ovat militanttimuslimien puolella ja haluavat välttää islamin ja terrorismin yhteyksien esille tuloa.
Kaikkina aikoina terroristit eivät ole olleet vain miehiä. Esimerkiksi 1970-luvulla, jolloin marxilaiset kauhistuttivat Eurooppaa terrorijärjestöillään, niissä toimi myös paljon naisia.
Kukapa ei voisi muistaa esimerkiksi Punaiseen Armeijakuntaan kuuluneita Ulrike Meinhofia ja Gudrun Enssliniä, joka ulkonäöltään muistutti Lady Dianaa ja joka sai aikaan melko samanlaista jälkeä Saksassa kuin maatiaistyttö Britannian hovissa?
Terrorismia ei voida selittää vain miesten runsaalla testosteronin erityksellä tai nuorten miesten elämänongelmilla, jotka tottahan toki kohtelevat nuoria miehiä kaltoin tässä täysfeminiinisoidussa yhteiskunnassamme. Mutta terrorismia ja sen nykyistä miesvaltaisuutta voidaan selittää islamilla, joka määrää kodin, perheen, työn ja vapaa-ajan suhteita partiarkaalisella tavalla muslimien usein niin pittoreskeissa elämäntilanteissa.
Islam laittaa naiset nyrkin ja hellan väliin ja päälle kaavun, jonka alta naisia yhdistää tähän maailmaan vain silmien tasolla oleva postiluukku. Mies puolestaan hoitaa politiikan ja käy kodin ulkopuolella tekemässä profeetan vaatimia terroritekoja. Islamin kautta selittyy myös se, miksi terroritöiden tekijät ovat olleet viime aikoina valtaosin miehiä. Voi olla, että muslimimiehiä ajaa raivoihinsa myös islamin vaatima seksuaalinen puritaanisuus, joka aiheuttaa painetta sekä palleihin että päänuppiin, ja aggressiivisuus selittyy osittain uskonnon vaatimalla seksuaalisuuden tukahduttamisella.
Vasemmistoterrori ja islamistinen terrori liittyvät yhteen
Jos kysytään, minne vasemmistolainen terrori katosi, voidaan vastata, että nykyisin vasemmistolainen terrori esiintyy islamistisena terrorina, kun anarkistinen vihervasemmisto käyttää äärimuslimien pyhää sotaa oman terrorinsa välineenä epäsuorasti. Väitteeni on, että vasemmistoterrori ja muslimiterrorismi eivät ole irrallisia eivätkä toisistaan riippumattomia ilmiöitä, vaan ne liittyvät yhteen.
Islamistinen terrori on historiallisen vasemmistoterrorin jatke, jota Euroopan vihervasemmistolaiset politikot toivovat edistäessään islamin leviämistä sekä aiheuttaakseen tuhoa länsimaiselle yhteiskunnalle. Islamisaatio on radikalisoitunut, niin kuin radikalismi on islamisoitunut. Muslimit tekevät nykyisin äärivasemmiston puolesta samat terrorityöt, jotka Punainen Armeijakunta ja Baader & Meinhof tekivät ennen.
Juuri siksi vihervasemmisto haluaa lisää maahanmuuttoa: se tavoittelee yhteiskunnallista kaaosta ja kansan jakautumista omaa agendaansa ajavaan laitavasemmistoon ja kansallisvaltioita puolustaviin nationalisteihin. Ilman natsismin alati pelottavaa uhkakuvaa ei poliittisella vihervasemmistolla olisi juurikaan kannatusta, vaan sen on luotava ja lohdittava ”vihollinen” vaikka väkisin. Siinä muslimiterrorismi on oivallinen apu.
Ihmiset eivät ole tasa-arvoisia islamin edessä. Niin uhrit kuin tekijätkin saavat marttyyrinkuoleman – toiset jumalan, toiset ihmisten edessä.
