28. tammikuuta 2019
Moi vaan, Moi
Moi ilmestyi vuonna 2016 puhelinoperaattorikilpailuun henkselit paukkuen tuoden markkinoille uuden toimintamallin. Kuluttaja ei maksa kymmeniä euroja kuukaudessa sellaisesta, mitä ei osta, eli rajattomasta tiedonsiirrosta.
Sen sijaan myytiin kiinteitä 6 euron kuukausipaketteja 4 gigatavun tiedonsiirrosta, ja minuuttihintaa puheluista päälle. Liittymä sopi kaikille, jotka käyttävät puhelimellaan etupäässä nettiä ja pikaviestipalveluja sekä soittelevat vähän eivätkä imuroi suuria datapaketteja.
Idea oli siis hyvä, liian hyvä. Tuloksena oli kasvuyritys, joka valtasi markkinoita, kunnes kilpailijat huolestuivat.
Minäkin sain pari viikkoa sitten ilmoituksen, jonka mukaan Moi on myynyt koko osakekantansa ja toimintonsa verkko-operaattorinaan toimineelle Dnalle. Odottelen, milloin tulee ilmoitus liittymien pakollisesta vaihtamisesta Dna-premium-pakettiin, vain 49,95 € / kk.
Moissa vaikuttaa olleen lennokas meininki. Asiakasviestintä on vauhdikasta, ja kaupasta kerrotaan hunajaisesti kuin joulupukin yllätysvierailusta vappujuhliin:
”Teille, ihanat Moi-asiakkaat tämä ei vaikuta millään tavalla tai tuo mitään muutosta: tuotteet ja palvelut sekä hinnat pysyvät ennallaan ja Moi säilyy itsenäisenä yhtiönä. Me täällä Moilla olemme todella iloisia siitä, että saamme avuksemme ison talon voimavarat panostaa entistä enemmän palvelujemme kehitykseen teitä varten.”
Paha sanoa, mutta minä en usko tätä. Muistatte kai, miten Tele Finlandillekin kävi, ja liittymiä muokattiin vähitellen emoyhtiön ehtoja vastaaviksi.
Näin käy todennäköisesti myös Moille, joka työllistää vain kymmenen henkilöä. Kilpailijat kokivat start up -firman häiriöksi markkinoilla, sillä se myi sitä, mitä kuluttajat halusivat. Niinpä verkko-operaattorin tuli välttämättömäksi ostaa kilpailija markkinoilta pois. Verkkopalvelujaan kun ei voi kieltäytyä myymästä kilpailijoidensa alustaksi.
Moin liikeidea oli hyvä, koska se rikkoi operattorien kartellin, jossa kiskotaan jopa kymmeniä euroja kuukaudessa liittymän ylläpidosta. Moin liikevaihto kahdeksankertaistui vuodesta 2016 vuoteen 2017, jolloin sillä oli 56 000 asiakasta.
Moin perustajille ja omistajille tämä oli varmaankin hyvä kauppa. Ensin luodaan kasvuyritys, jonka palvelut hinnoitellaan aggressivisesti kilpailijoita edullisemmiksi. Siten kalastellaan asiakkaat kilpailijoilta, käytetään heitä pelivälineinä oman osakearvon nostamiseksi, ja lopulta myydään heidät takaisin kilpailevalle yritykselle.
Kyllä oli taas juppihippipunkkarimainen ja kokoomuslainen temppu.
Siteeraan lopuksi Neljää Ruusua:
”Lennän taas
Olen juppihippipunkkari ja vaihdan paikkaa
Lennän taas
Turha meikäläistä yrittääkään kategoriin laittaa
Hei mä lennän taas...”
Aiheesta mediassa täällä, täällä ja täällä.