6. tammikuuta 2019

Punamustat yliopistolla


Kirjoitin jokin aika sitten Helsingin yliopiston uudesta Tiedekulmasta, josta on tehty vihervasemmistolaisen propagandan esiintymislava. Tarkastelin aihetta kirjoituksessani ”Vasemmistolaista monikulttuuri-ideologiaa yliopistolla” ja sarkastiseksi tarkoittamassani jutussa ”Yliopistolla ihastellaan jälleen nationalismia”.

Vuoden alkupuoli on jälleen tieteellisten kollokvioiden aikaa. Lähestyvien vaalien vuoksi myös tieteelliset seminaarit saavat helposti entistä poliittisemman luonteen. Sinänsä kunnianarvoisa Tieteellisten seurain valtuuskunta TSV on nyt liittänyt tammikuisten Tieteen päiviensä yhteyteen kaupunkikarnevaalin, jota se kutsuu ”Tieteiden yöksi”.

Jo nettijulisteen väreistä voi päätellä, että ”kaupunkitapahtuma” on punamustan anarkovasemmiston piilovaalikampanja, jossa propagoidaan äärivasemmistolaista maailmankuvaa tieteen kaapuun puettuna. Katsotaanpa, mitä ohjelmasta löytyy.

Kaisa-talon kahvilassa tukitaan ensimmäiseksi järkeä edustavien ihmisten suita.

Vasemmistolaiseksi tunnustautuva sosiologian apulaisprofessori Lena Näre (jonka toimia arvostelin muun muassa täällä ja täällä), kokoontuu tovereineen syyttelemään yhteiskunta- ja maahanmuuttokriittistä argumentaatiota ”vihapuheeksi” sekä väittämään, että ”tutkijoiden äänet vaiennetaan vihapuheella”.

Yhteiskunnallisia syy–seuraus-suhteita ymmärtävien filosofien äänet on todellakin vaiennettu vihapuheella, jota vihervasemmistolaisen värisuoran hallussa oleva valtiotieteellisen tiedekunnan kommunistikaaderi on suunnannut meitä asioista toisin ajattelevia vastaan.

Kirjoitin jokin aika sitten tavasta, jolla eräs Tampereen yliopiston lehtori valitteli luennoille saapuvan nykyisin henkilöitä, jotka tallentavat puheet ja julkaisevat ne Internetissä paljastaen opetuksen tarkoitushakuisuuden ja puolueellisuuden.

Tämä herättää kysymyksen, eikö opetus olekaan avointa? Jos ei, niin miksi ei? Mikä avoimessa keskustelussa ja julkaisemisessa voi olla vaarallista?


Puhesäännöt vaarantavat totuuden tavoittelun

Pohjoisamerikkalaisissa koripalloyliopistoissa keksittyjen ”puhesääntöjen” (speech codes) kehittely ja kriittisyyden määritteleminen ”vihapuheeksi” (hate speech) muodostavat nyt maailmanlaajuisen ilmiön, joka luo todellisen uhan sekä sananvapaudelle että tieteellisten totuuksien tavoittelulle.

Yhdysvaltalaisen Sceptic Magazinen julkaisija, tohtori Michael Shermer, kirjoitti äskettäin lehdessään, että poliittinen korrektius on hävittänyt sananvapauden yhdysvaltalaisilta yliopistokampuksilta. Se on luonut ilmapiirin, jossa myös harmiton ja vapauttavaksi koettu leikinlasku on johtanut hallinnollisiin toimiin ja jopa yliopistoista erottamisiin.

Kotimaan kyseleminen värillisiltä nähdään automaattisesti ”mikroaggressiona”. Hölinällä ”turvallisista tiloista” naisille pyritään uhriutumaan ja esittämään syytös, jonka mukaan naisten vetäytymistä omalle saarelleen oikeuttaa oletettu uhka: feminismin arvostelu.

Shermerin raportin mukaan väitteet, joiden mukaan työtehtävät pitäisi antaa yliopistoissa pätevimmille, täytyisi sensuurin vaatijoiden mielestä kieltää ”värillisiä loukkaavina”, kun taas aasialaisten kehuminen hyviksi matematiikassa halutaan torjua ”stereotyyppisenä”. Sellainen, joka kehuu kollegansa ulkonäköä – ”hei, oletpa kaunis tänään” – hirtetään hitaasti ”seksuaalisesta ahdistelusta”. Jopa rotuajattelusta irtisanoutumista pidetään ”olemusajatteluna” ja sitä kautta epäsuorana persoonan merkityksen kieltämisenä.

Kansainvälinen näyttö kertoo siis, että ongelma on aivan toisenlainen kuin Tieteiden yön seminaarijulisteessa annetaan ymmärtää ja millaisena Lena Näre ja toverinsa sen näkevät.


Kuinka yliopistoissa sensuroidaan?

Kyky kestää arvostelua, lennokkuutta ja terävää sanankäyttöä kertoisi luottamuksesta. Sen sijaan defensiivisyys kertoo poteroihin kaivautujien passiivis-aggressiivisuudesta ja siitä, etteivät heidän argumenttinsa kestä kritiikkiä. Yliopisto, jossa ei voi vapaasti keskustella, ei ole turvallinen tila, vaan vaarallinen järkiperäiselle ajattelulle.

Kiristyneessä ilmapiirissä voidaan tulla sensuroineeksi myös tieteellisesti relevanttia argumentaatiota. Ei ole pitkäkään aika, kun brittiläinen neurotutkija Adam Perkins oli valmistellut sananvapaudesta tärkeän esitelmän, jonka hän aikoi pitää Lontoon Kings Collegessa. Esitelmä kuitenkin peruttiin muslimien ja etnisesti erilaisten maahanmuuttajien identiteettipolitiikasta innostuneiden militanttiopiskelijoiden vaatimuksesta.

Perkins oli aikonut viitata esitelmänsä johdannossa somalialaissyntyisen ja islamin uskosta luopuneen naisaktivistin ja ex-muslimin Ayaan Hirsi Alin sanoihin ”sananvapaus on vapauden ja vapaan yhteiskunnan peruskallio”. Se ei käynyt vasemmistolaisille feministeille ja intersektionaalisuuden tutkijoille, jotka kannattavat myös islamin leviämistä omassa ristiriitaisessa ajatusmaailmassaan. (Sensuroidun esitelmöitsijän vastine täällä ja esitelmänsä täällä.)

Myös Suomessa yhteiskunta- ja ihmistieteet ovat puuroutetut poliittisen lähetystyön pulputuksella. Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen kurssin opinto-oppaassa kehotetaan ”kokeilemaan kehojaan” ja ”heijastelemaan kokemuksen kehittymistä julkisessa tilassa”, esimerkiksi tanssahtelemalla pakolaisten palautuksia vastustavassa mielenosoituksessa, ja tästä kaikesta jaellaan opintopisteitä.

Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta puolestaan on koristellut käytävänsä Allianssi-järjestön ”Syrjinnästä vapaa alue” -kylteillä. Vasta tällaisten poliittisten rajoitustoimien tuloksenako yliopistolla vallitsee tieteen vapaus?

Politiikan performoiminen ”tieteeksi” ja eri mieltä olevien syrjiminen syrjintäkielloilla kertovat valheellisuuden varjelijoiden vetäytymisestä tiederahoituksella luotuihin panic roomeihin. Vain vihervasemmistolais-feministinen tai ”poliittisesti korrektina” pidetty argumentaatio sallitaan, aivan niin kuin islamin arvosteleminenkin, kunhan muistaa arvostella islamia kiittävästi.

Noam Chomsky kirjoitti teoksessaan The Common Good (1998, s. 43), että ”[ä]lykkäin tapa pitää ihmiset hiljaisina ja tottelevaisina on rajoittaa hyväksyttyjen mielipiteiden skaala, mutta sallia laaja keskustelu noiden sallittujen rajojen sisällä.” Vasemmistolaisena hän ilmeisesti tiesi, mistä puhui.


Todellisuudessa vallitsevien mielipiteiden sensurointi on terroria

Terrorismin tu(t)kija Leena Malkki päästetään jälleen ääneen Tieteiden yöhön sisältyvässä Helsingin kaupunginmuseon tilaisuudessa ”Mikä meitä pelottaa?”, jossa hän pyrkii lavastamaan todelliset ja ihmisten elämään konkreettisesti vaikuttavat konfliktit vain psykologisesti tarkasteltaviksi tuntemuksiksi, kuten ”peloksi” (arvostelin hänen aiempia mielipiteitään täällä).

Todellista tiedeterroria harjoitettiin pari kuukautta sitten Åbo Akademissa, kun yliopiston rehtori esikuntineen hätisti miesten tasa-arvoyhdistyksen suunnitteleman seminaarin pois tiloistaan, ihan vain muutamien eri mieltä olevien ryhmien ja henkilöiden painostuksesta.

Viime syksynä myös kirjailija Timo Hännikäiselle annettiin fudut Helsingin kirjamessuilta (kirjoitin aiheesta tässä), ja yhdysvaltalaisen kasvatuspsykologian professorin Linda Gottfredsonin kutsu tieteelliseen konferenssiin peruttiin, koska joukko tutkijoita protestoi kutsua väittäen Gottfredsonin tutkimustulosten olevan konferenssin järjestäjien ”eettisten standardien” (siis mielipiteiden) vastaisia.

Jos asia oli niin, miksi vaivaisen professorin ei annettu puhua – edes puhua itseään pussiin, mikäli niin oli käydäkseen? Mikä hänen näkemyksissään saattoi olla totuutta vaarantavaa? Vertailun vuoksi todettakoon, että Turun yliopiston ovet pyrittiin sulkemaan Perussuomalaisten lehden päätoimittajalta Matias Turkkilalta, ja hänen luennolleen tehtiin vihaisku, mutta yliopisto avasi mielihyvin ovensa 1960- ja 1970-luvuilla pommi-iskuihin syyllistyneille terroristijohtajille!

Vasemmistolainen tendenssitiede todellakin sukeltaa syvällä yössä.

”Kapitalismin yötä” puolestaan vietetään Tieteiden yönä yliopiston kainalossa olevassa antikvariaatti Sofiassa, jossa Marx-seuran aktivistit Vesa Oittinen, toveri Juha Koivisto ja muutamat muut esittelevät brittiläisen Eric Hobsbawmin homeista kirjaa ”Kuinka muuttaa maailmaa?” (Hobsbawm oli marxilainen historioitsija, joka antoi tukensa Neuvostoliiton hyökkäykselle Suomeen vuonna 1939 pitäen sitä oikeutettuna.)

Sen, mitä kyseinen tieteenä esiintymään pyrkivä moska oikeasti on, sanovat järjestäjät itse erään Tieteiden yöhön liittyvän seminaarin otsikossaan: ”Filosofisia mietteitä ja paskanjauhantaa”.

On säälittävää ja vahingoksi kaikelle tieteelle, että yliopisto luovuttaa resurssejaan moisen propagandan suoltamiseen. Tiedettä se ei selvästikään ole, mistä kertoo tosiasia, että tapahtumat sijoittuvat vain yliopiston liepeille. Mutta myöskään yliopiston tiloihin ei ole pitkään aikaan mahtunut mitään muuta kuin vihervasemmistolaisen näkemyksen mukaista yhteiskuntatutkimusta, uuskommunistisella monikulttuuri-ideologialla marinoitua humanismia ja pakolaisia rautakangella Suomeen vääntävää Demla-juridiikkaa.


Internationalismi yhdistää kaviaarikapitalistit ja sampanjasosialistit

Tieteiden yön tapahtumaa rahoittaa Koneen Säätiö, mikä kertoo paljon tavasta, jolla sosialistisen ideologian mukainen monikulttuurisuuden periaate, maahanmuutto ja yleinen internationalismi paiskaavat kättä kapitalistien tavoitteleman rajattoman maailman ja työvoiman juoksutuksen kanssa. Tämä on aitoa toverikapitalismia.

Koneen Säätiö on tullut viime vuosina tunnetuksi avokätisyydestään kaikkea monikulttuuripropagandaa kohtaan. Säätiö myönsi jokin aika sitten 25 000 euron palkinnon tendenssitutkija Miika Tervosen kirjoittamasta raihnaisesta artikkelista, jossa hän oli päätynyt pitämään Suomea ja Suomen kansaa pelkkinä sosiaalisten konstruktioiden kaltaisina myytteinä. Arvostelin asiaa täällä.

Edellisen rimanalituksen Herlinien suvun perustama Koneen Säätiö teki myöntäessään 18 000 euron avustuksen vailla tieteellisiä ansioita ja näyttöjä olevalle Koko Hubaralle ”rodullistettua feminismiä” koskevan kirjan kirjoittamiseen. Tuloksena saatiin blogikirjoituksista yhteen liimattu ideologinen julistus, jossa haukuttiin valkoisia miehiä ja jolla on lähinnä propaganda-arvoa Yleisradion harjoittamalle monikulttuurisuuden ja feminismin levitystyölle (mainitsin asiasta myös kahdessa aiemmassa blogikirjoituksessani). 

On vaikea sanoa, kuka puhui myös Jessikka Arolle 35 000 euron tukiaiset Koneen Säätiöstä, sillä vuosikertomuksessaan säätiö ilmoittaa, ettei se perustele yksittäisiä apurahapäätöksiä eikä julkista hakemuksia arvioineiden nimiä (s. 10). Ristiriitaista on, että säätiö julistaa (s. 6), kuinka ”entistä tärkeämmäksi on noussut tutkijanuran myöhempien vaiheiden tukeminen” (eli niin sanottu post doc -tutkimus), mutta silti apurahoja myönnetään ilman mitään tieteellisiä näyttöjä.

Edellä mainitut tapaukset ovat tietenkin vain esimerkkitapauksia käytännöstä, joka on myös yliopistojen ja Suomen Akatemian linjan sekä sen strategisen neuvoston mukainen: yhteiskuntatieteellistä rahoitusta myönnetään lähinnä maahanmuuton puolusteluun, monikulttuurisuuden ideologian levittämiseen ja vihervasemmistolaisen agendan mukaiseen toimintaan.

Näin yritetään viestittää, että maahanmuuton ja monikulttuurisuuden arvosteleminen ei kannata, että rahoittajat ovat asettuneet monikulttuurisuutta lietsovan propagandan puolelle, että vihervasemmisto ja maahanmuuttajat kuuluvat samaan näennäisesti fiksuun sisäryhmään kuin yliopistollinen tutkijakunta ja että aidosti kriittiset sekä tutkimuksen menetelmistä perillä olevat oikeat tieteenharjoittajat on syytä pitää ulkopuolella.

Tieteiden päivillä ja Tieteiden yöllä on eroa kuin päivällä ja yöllä.


Aiempia kirjoituksiani tieteen puolueellisuudesta:

Taas uutta näyttöä: yliopistot ovat vasemmiston bunkkereita
Totuus ulos yliopistoista – vaikka palavilla sepäillä
Yhteiskuntatieteilijöiden huoli sananvapaudesta heittää kuperkeikkaa
Yhteisönormeista, yritysperiaatteista, agendajournalismista ja tendenssitutkimuksesta
Mitä valhemedian paljastuminen osoittaa tieteestä? 
Vasemmistolaisten vihapuhetta yliopistoissa ja kulttuurin kentillä
Yliopistojen ruotsinkieliset turhakkeet
Monikultturisti-idiootit mekanisoivat orwellilaisen tarkkailun
Vasemmistolaista monikulttuuri-ideologiaa yliopistolla
Miten narsismi taiotaan rahaksi tiedepolitiikassa?
Yliopistolla ihastellaan jälleen nationalismia
Eduskunta tilaa maahanmuutosta hyvän tarinan
Miksi länsimaalaisten älykkyys laskee?
Mitä terrori-iskun käsittely osoitti tieteestä ja mediasta?
Lähikuvassa terrorismin tu(t)kija ja dosentti
Monikulttuuri-ideologian propagointi aloitetaan yliopistojen pääsykokeissa
Oikeutta juhlapaikanhakijoille
Pravdan jälkeisestä ajasta
Kun professori lausahtaa
Sosiologian (n)ostalgia
Pötypuheen vuodatuksella Vuoden Tiedekynäksi
Ihmisoikeusfundamentalismi on perustuslakipopulismia
Kamala mekkala ja kirkkotätien moraaliposeeraus
Aseman mamumielenosoitus ja pöllöpolitrukkien ökyröyhtäys
Maahanmuuttopropagandaa yliopistolla
Ääriliikkeillä pelottelijat tekevät näennäistutkimusta
Vasemmistolainenkin saa ajatella nyt filosofisesti
Sossupuhetta kansojen identiteeteistä
Toimittajat tuhattaitureina, professorit propagandaministereinä
Sixten kuin ”sixteen”
Thomas Piketty: kurpitsanaamio vai täytetty ankka?
Yliopistofilosofian vanhat ja uudet ruhtinaat
Dialogin Paavalit ja sovinnaisuuden Sokrateet
Ei saisi kärjistää
Historiallinen aivopieru
Internatsismia yliopistoissa
Maahanmuuttopolitiikan emämunaus
Mitä on politisoitunut yhteiskuntatutkimus?
Mitä on epämoraalinen yhteiskuntatutkimus?
Vihapuhetta valtiotieteellisessä
Suomalaisten filosofien TOP-20-lista
Mikä on tiedettä?
Suomalaisen nykyfilosofian historia