Hallituksen aso-selvitys vilisee virheitä, mutta yksi johtopäätös on oikea

Olen kirjoittanut tässä blogissa toistuvasti siitä, miksi Suomeen luotua asumisoikeusjärjestelmää ei pitäisi lopettaa eikä edes ”ajaa alas”, kuten hallitus on kokoomuslaisen ministeri Kai Mykkäsen toimesta tehnyt.

Itse järjestelmä jää voimaan, mutta monetkaan eivät ole ymmärtäneet, että jo ARA-tukien lopettaminen uudisrakentamiselta pilaa talojen omistajayhtiöiden rahoitussuunnitelmat täysin ja vaarantaa sitä kautta myös asukkaiden aseman.

Siksi järjestelmää ei pitäisi horjuttaa millään tavalla.

Ministeriö asetti viime keväänä selvitysryhmän pohtimaan vaihtoehtoa niin sanotulle välimallin asumiselle, joka täyttäisi omistusasumisen ja vuokra-asumisen kuilua.

Mykkänen laittoi pari kaveriaan, ekonomisti Juhana Brotheruksen ja tekniikan tohtori Matti Kurosen, laatimaan selvitystä, ja asiassa kuultiin myös kaupunkien aso-yhtiöitä ja virkahenkilöitä.

Komiteoista tulee yleensä dromedaarin näköisiä tuloksia.

En mene nyt yksityiskohtaisesti siihen, mitä kaikkea asiassa pitäisi tai olisi pitänyt ottaa huomioon, sillä julkaisin ja osoitin asiaa käsittelevät kirjoitukseni sekä ministeriölle että Brotheruksen & Kurosen työryhmälle jo aiemmin.

Näin tein siksi, että työryhmästä puuttui (tai oli jätetty pois) yhteiskuntatieteellinen ja juridinen asiantuntemus kokonaan, ja vain taloudellinen ja tekninen asiantuntemus oli valittu mukaan.

Niinpä 24.9.2024 valmistuneessa selvityksessä on useita virheitä. Esimerkiksi sivulla 15 väitetään, että vuoden 1990 aso-lain aikana

”[...] asumisoikeusasunnot jaettiin järjestysnumeron perusteella, jolloin haluttujen alueiden haluttuihin kohteisiin ei nuorten hakijoiden lähtökohtaisesti ollut mahdollista päästä asumaan.”

Tämä ei pidä paikkaansa, vaan aso-hakemuksen hyväksyminen on aina riippunut siitä, mikä järjestysnumero hakijalla on kädessään. Ikä sinänsä ei ole vaikuttanut. Niin on ollut ennen, ja niin on myös vuoden 2021 lainuudistuksen jälkeen.

Lisäksi selvityksessä otetaan räikeän puolueellisesti kantaa lapsiperheiden puolesta, ikään kuin lapsiperheitä ei palvottaisi yhteiskunnassa jo tarpeeksi tukien ja veronalennuksien muodossa.

Tosiasiassa pulaa kasvukeskuksissa on nimenomaan yhden ihmisen tarpeita ja maksukykyä vastaavista pienasunnoista, eikä ketään voi eikä pidä pariutumaankaan pakottaa.

Johtopäätöksinään Brotherus ja Kuronen esittävät (s. 57) jonkinlaista vuokra-asumiseen perustuvaa välimallia ilman lunastusoikeutta. Tämä poikkeaa olennaisesti esimerkiksi Helsingin kaupungin suunnittelemasta polusta, joka johtaisi vuokra-asumisesta omistusasumiseen. Brotherus ja Kuronen kirjoittavat, että 

”Uuden mallin kohderyhmänä ovat lapsiperheet ja nuoret aikuiset, joiden nykyinen tulotaso ei vielä mahdollista omistusasumista. Lapsiperheet ovat keskeisiä myös segregaation torjunnan kannalta, jotta päiväkotien, koulujen ja harrastusten osalta pysyvyys sekä yhteisöllisyys kohenevat. Asukkaan kannalta välimalli on houkutteleva etenkin markkinahintoja matalamman vuokratason, varman asumisturvan ja laadukkaan uudiskohteen asuntopalvelun takia. Kohteeseen olisi saatavissa valtiolta korkotukilainaa ja lainatakausta.”

Selvitysryhmän aso-analyysi puuroutui lapsiperheitä koskevaan retoriikkaan ja kellistyi vuokra-asumisen suosimiseen.

Asuntosäätiön toimitusjohtaja Esa Kankainen lausui selvityksen perusteella, että

”Asumisoikeusjärjestelmää koskeva uudistuotannon lopettamispäätös on ollut hätiköity, eikä sen vaikutuksia selvitetty lainkaan etukäteen. Kansalaisilta ei myöskään ole kysytty, mitä asumismuotoja he itse kaipaavat.”

Yksityisten aso-talojen omistajayhtiöt (KOVA ry) päättelivät selvityksestä, ”ettei vuokra- ja omistusasumisen väliin sijoittuvalle uudelle hallintamuodolle ole varsinaisia perusteita.”

Kerrankin omistajayhtiöt ja asukkaat ovat asiasta samaa mieltä. Tämä ei ole ihme, sillä asukkailla ja taloja omistavilla aso-yhtiöillä on yhteinen intressi hallituksen kaavailuja vastaan.

Kohtuuhintaisten vuokra- ja omistusasuntojen omistajat KOVA ry:n toimitusjohtaja Jouni Parkkonen on todennut, että 

”Suomessa on kokeiltu erilaisia vuokra- ja omistusasumisen välisiä malleja useiden vuosikymmenien aikana, mutta vain asumisoikeusjärjestelmä on osoittautunut toimivaksi ja turvalliseksi sekä asukkaita kiinnostavaksi.”

Aso-rakentaminen onkin tullut valtiolle halvemmaksi kuin vuokra-asuntojen lainoittaminen, sillä asukkaat maksavat aso-maksuna 15 prosenttia kustannuksista. Parkkonen jatkaa, että 

”[n]yt maan hallituksen olisikin viipymättä syytä todeta, että asumisoikeusasumisella on paikkansa asumisen kentällä. Samalla hallituksen tulisi päättää, että asumisoikeusasuntojen uudisrakentaminen mahdollistetaan myös jatkossa.”

Joten eiköhän pidetä kiinni tästä nykyisestä aso-mallista, jolle pieni tauko uudisrakentamisessa tekee hyvää mutta jota kannattaa jatkaa taas, kun aurinko paremmin paistaa.

Pääsee sitten Kai Mykkänenkin vähemmällä tuskailulla, kun ei tarvitse Espoon (todennäköisesti tulevana) kaupunginjohtajana pähkäillä asuntopulan kanssa.

---

Aiheesta aiemmin

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä aso-asukkaita puukolla selkään

Välikysymys hallitukselle aso-asukkaiden hylkäämisestä ja  aso-yhtiöiden rahoituksen pettämisestä

Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista!

Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi

Kirjoitukseni Kaleva-lehdessä (7.11.2023)

Lausuntoni asumistukea koskevan lain huononnusesityksestä sosiaali- ja terveysministeriölle (17.9.2023)

Oikeuskanslerin lausunto (19.9.2023)

Hallitus heittää kotioville hevosenpään

Miksi asumistukea ei pidä leikata? – Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Kokoomuksen näkemys kannustamisesta 

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Kokoomus haluaa räjäyttää suomalaisten kodit

Eduskuntatalon pylväät kuin eläinlääkärin käsivarsi

Herostratos oli antiikin kreikkalainen mies, joka halusi kovasti tulla kuuluisaksi. Huomattuaan, että se ei onnistu tekemällä hyvää, hän päätti tehdä jotakin pahaa ja poltti kauneudestaan kuuluisan Artemiin temppelin.

Saman taktiikan ovat omaksuneet Elokapina-liikkeen aktivistit ja heidän ruotsalaiset hunsvottikaverinsa, jotka kävivät töhrimässä eduskuntatalomme pylväät punaisella värillä.

Elokapinan mainekipeyden kannalta suotuisaa on, että väriaine ei tahdo lähteä pois. Graniitti on imaissut sen itseensä kuin pesusieni, joten punaisuus jäänee muistuttamaan elokapinalaisista pitkäksi ajaksi.

Herostraattinen metodi on valtavirtaistunut myös sosiaalisessa mediassa ja muussakin epätodellisuudessa, jossa ihmiset tekevät mitä vain saavuttaakseen kuolemattomuuden.

Elokapinalaiset ovat puolustelleet tekoaan tarkoitusperiensä mukahyvyydellä, eli huomion keruulla omalle ilmastotaistelulleen.

Tämä ei ole kuitenkaan sellainen metodi, jolla luontoa voidaan suojella ja kannatusta voittaa puolelleen.

Myös Herostratos myönsi tekonsa ja kunnianhimoiset motiivinsa. Tämän jälkeen Efesoksen hallintovirkamiehet teloittivat Herostratoksen, ja hänen nimensä mainitseminen kiellettiin kuolemanrangaistuksen uhalla. 

Sisäministerin tehtävää hoitava Lulu Ranne (ps.) on ehdottanut, että Elokapina kiellettäisiin Suomessa, aivan niin kuin muutama muukin äärijärjestö on kielletty sinänsä vähäpätöisen ja merkitykseltään kiistanalaisen toiminnan perusteella.

Elokapinan tapauksessa teko ja syyllisyys ovat selviä. Kansalaisaloite Elokapinan lopettamiseksi on kerännyt jo satatuhatta allekirjoitusta ja etenee siis pylvästaloon.

Rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Martti Tolvanen puolestaan on vastannut, että elokapinalaisten rikokset eivät vielä riittäisi lakkauttamiseen, koska ne eivät ole riittävän vakavia. Tolvanen on vähätellyt Elokapina-liikkeen edesottamuksia aiemminkin ja moittinut poliisia liian kovista otteista.

Minä pidän elokapinallisten hyökkäystä demokratian vastaisena, ja sitä pitäisi käsitellä Yhdysvaltain kongressitalon valtausta koskevalla moraalipaatoksella medioissa.

Pieniä ovat Suomen oikeuslaitoksen sanktiot ja suunnitelmat rabulistien varalle, ainakin verrattuna Herostratoksen kohtaamaan tuomioon.

Asiat tärkeysjärjestykseen

Olen aina pitänyt lakimies Ville Taviota yhtenä Perussuomalaisten viisaimmista ja harkintakykyisimmistä poliitikoista, mutta nyt ei mennyt ihan nappiin.

Uutisissa kerrottiin aivan äskettäin, että ulkomaankauppaministeri Tavio päätti Suomen jäävän pois Ukrainan jälleenrakentamisen liittoumasta, syynä liittouman halu edistää myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ja asemaa.

Paha sanoa, mutta suorempaa läimäytystä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan tuskin voisi esittää.

Ministerin mielestä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämisestä kieltäytyminen on siis tärkeämpää kuin Ukrainan tukeminen.

Jos tuo ei ollut tekosyy Ukrainan auttamisesta kieltäytymiseen, niin mikä se oli? Todennäköisesti passiivis-aggressiivinen yleiskannanotto seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia kohtaan.

Ukrainassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantamiseksi on vielä paljon tehtävää, joten asia ei ole marginaalinen vaan täysin relevantti. Tilanne ei ole siis samanlainen kuin Suomessa, jossa sateenkaariliikkeen performansseihin on jo vähän turruttu.

Mediassa kohistiin sitten kysymyksestä, mikä on nyt Suomen ulkopoliittinen linja. Sananlaskun mukaan ulkopolitiikkaa pitäisi tehdä yhdestä suusta, eikä kenelläkään pitäisi olla omaa ulkopolitiikkaa.

Totta onkin, että Tavion poikkeaminen muiden Euroopan maiden linjasta saattaa maamme koko ulkopolitiikan outoon valoon. Venäjällä siitä osattiin jo kiitellä.

Demokratian puolustamista Yhdysvalloissa

On tuo Yhdysvallat kummallinen maa, kun siellä paukkuu edelleenkin Villin Lännen perinteen mukaisesti Coltti, jolla ratkotaan myös poliittisia asioita.

Monissa väkivallasta kärsivissä maissa, kuten Ruotsissa, aseellisesti pyritään ratkomaan yksilöiden tai ryhmien välisiä konflikteja, mutta Yhdysvalloissa pössyköillä tehdään politiikkaa!

Tietenkin myös muualla, jossa väkivalta kukoistaa, syynä ja taustana on usein harjoitettu politiikka, esimerkiksi sosiaali-, talous- tai maahanmuuttopolitiikka.

Niihin myös Yhdysvalloissa yritetään vaikuttaa.

Presidentiksi toista kertaa pyrkivää Donald Trumpia kohtaan oli jälleen tekeillä aseellinen hyökkäys, todennäköisesti salamurhayritys.

Trumpin vastustajat katsovat olevansa yleensä demokraattipuolueen puolustajia. Mutta erikoista on demokratian puolustaminen silloin, kun ehdokas yritetään likvidoida demokraattisista vaaleista!

Jatkuva tulitus todennäköisesti tarjoaa Trumpille mahdollisuuden marttyyrisoida itseään entistä enemmän. Väkivaltaiset hyökkäykset ja vihan osoitukset vain vahvistavat Trumpin kannatusta, ja politiikan sisältöihin niillä tuskin on vaikutusta.

---

Päivitys 14.10.2024

Kolmas kerta toden sanoo, sanotaan sananlaskussa. Trump todennäköisesti selviää hengissä presidentinvaaleihin asti, sillä kolmaskaan yritys häntä vastaan ei onnistunut, kertoi juuri äsken jenkkimedia. Trump todennäköisesti tarvitsee ja saa paremmat vartijat, mikäli hänen onnistuu palata virkaistuimelle.