Juuri ennen eduskunnan kesätaukoa kuulimme jälleen konsertin ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevien” puolustamiseksi. Viserrystä tuli sekä hallituksesta että oppositiosta.
”Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien” puolesta hoilasivat sekä demarit että pääministeri.
Tuo retoriikka on paitsi huvittavaa, myös onnetonta.
Sen enempää oikeistossa kuin vasemmistossakaan ei näköjään ymmärretä sosiaaliturvajärjestelmän luonnetta.
Hallituksen tapa leikata perusturvasta, eli työttömyysetuuksista ja asumistuesta, kiertyy menoksi viimesijaiseen etuuteen, eli toimeentulotukeen. Näin valtion säästöt jäävät vähäisiksi.
Toimeentulotukea voivat saada vain tulottomat, pienituloiset ja lähes täysin varattomat. Toimeentulotuki täyttää perusturvaleikkausten aiheuttaman vajeen, mutta vain niille, jotka ovat varattomia.
Koska toimeentulotukea koskee varattomuusehto, se totisesti takaa, että ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevien” tilannetta ei huononneta.
Hallitus kuitenkin huonontaa toiseksi ja kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevien kykyä selviytyä elämässä, ja siksi leikkausten vaikutus on rapauttava.
Perusturvaan kohdistuvat leikkaukset pudottavat toiseksi ja kolmanneksi heikoimmassa asemassa olevat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien joukkoon, ja syntyy suuri määrä väliinputoajia.
Voidaan kysyä, ketkä tuota toimeentulotukea saavat. Toimeentulotuen saajien joukossa on paitsi suomalaisia pultsareita, erityisesti maahanmuuttajataustaisia, joiden osuus esimerkiksi Helsingissä on väestöosuuksiin suhteutettuna erittäin suuri.
Tämä joukko näyttää olevan hallituksen erityisessä suojeluksessa. Se nauttii myös opposition suojelua, sillä SDP:stä, Vasemmistoliitosta ja Vihreistä ei osata juuri muuta kuin hoilata ”kaikkein huonoimmassa asemassa olevien” puolesta.
Kenen etu on, että vielä kynnelle kykenevien suomalaisten ihmisten asemaa huononnetaan ja pudotetaan tuohon kaikkein surkeimmassa asemassa olevien kaaderiin?
Ei kenenkään. Myös työllisyysvaikutusten näkökulmasta olisi syytä tukea tuota vielä jotenkin suoriutuvien ihmisten joukkoa eikä kääntää heille selkäänsä, kuten Kokoomus-johtoinen hallitus on tekemässä Perussuomalaisten, Krisujen ja RKP:n siunauksella.
Huonoja leikkauksia ovat erityisesti asumistukeen tehdyt kiristykset ja tason alennukset, joita Kokoomus on voimakkaasti ajanut.
Hullua niissä on paljon.
Asumistuen tason alennukset kiertyvät toimeentulotuen maksettaviksi, mutta vain niille varattomille, joilla on oikeus toimeentulotukeen.
Pakolaisilla ja muilla sosiaalietuushakuisina maahanmuuttajina Suomeen tulleilla ei yleensä ole toimeentulotuen saannin estävää varallisuutta, joten he täyttävät ihanteellisesti toimeentulotukijärjestelmämme köyhyys- ja varattomuusihanteet, ja tie Kela-goldiin on auki.
Myöskään asumistuen saantiehtojen kiristyksissä ei ole mitään järkeä. Kun varattomuusehtoa laajennetaan koskemaan toimeentulotuen lisäksi asumistukea, vähävaraiset suomalaiset pakotetaan syömään omaisuutensa köyhtyäkseen tarpeeksi ja saadakseen asumistukea, lopulta myös toimeentulotukea.
Näin hallitus aikoo maksattaa valtionvelkoja suomalaisen keskiluokan omaisuudella.
Samanaikaisesti pultsareita, pakolaisia ja sosiaalietuusperäisiä maahanmuuttajia hyysätään. Samalla hyysätään myös hyvätuloisia, varakkaita ja pääomatuloillaan kellistelijöitä, joille hallitus on tehnyt verohelpotuksia ja tekisi enemmänkin, jos tilanne sallisi.
Tämäkö on nyt Perussuomalaisen politiikan mukaista?
Ainakin se on uusliberaalin ja anarkokapitalistisen ideologian mukaista.
Hallituksen talous- ja sosiaalipolitiikka on menossa Perussuomalaisten pääkannattajakunnan näkökulmasta täysin päin seiniä, joten ei ole ihme, että puolueella on vaikeuksia hankkia ehdokkaita ensi vuoden kuntavaaleihin, ja jäsenpako uhkaa. Se on harmillista, sillä PS on onnistunut yhdessä asiassa: turvallisuus- ja maahanmuuttopolitiikassa.
Kokoomuksella on juonelleen tietysti käsikirjoitus. Tarkoitus on nimenomaan syöttää keskiluokkaisen väestön, työväenluokan ja valkokaulusköyhälistön varallisuus valtionbudjetin tilkkeiksi.
Perusturvasta leikataan nimenomaan siksi.
Sen sijaan pitäisi leikata korkeimmista työttömyysetuuksista, sillä sillä olisi vahva työllistymiseen kannustava vaikutus.
Pitäisi leikata myös suoraan toimeentulotuen perusosasta, sillä sellainen leikkaus olisi aito ja säästäisi valtion menoja. Yksin asuvan perusosa on nykyisin peräti 587,71 euroa kuukaudessa. Ministeriön normin mukaan se jokaiselle toimeentulotuen saajalle pitää jäädä käteen asumiskulujen jälkeen!
Siitä voisi aivan hyvin leikata satasen pois ilman, että kenenkään oikeusoppineen täytyy parkua perusoikeuksien puolesta.
Monelle palkansaajalle ja vähänkin varallisuutta omistavalle työttömälle, opiskelijalle ja eläkeläiselle jää asuinkulujen jälkeen vähemmän, mutta toimeentulotukea he eivät saa, tuskin enää asumistukeakaan, jos hallituksen esitys varattomuusehdosta sisällytetään myös asumistukeen.
Siksi asumistuen varattomuusehdon ei pitäisi mennä läpi, ei myöskään sen, että asumistukea ei myönnettäisi jatkossa omistusasuntojen hoitokuluihin; ne kun ovat yleensä pienemmät kuin vuokrat, joihin asumistukia on myönnetty.
Haluaako hallitus, että omistusasukkaat myyvät velkaiset kotinsa ja siirtyvät köyhinä kuin kirkonrotat vuokralle asumaan, jolloin asumistukimenot nousevat?
1) Esitys yleisen asumistuen tekemisestä varattomuusehtoiseksi pitäisi yksiselitteisesti hylätä.
2) Hylätä pitäisi ehdotus siitä, että yleistä asumistukea ei jatkossa saisi omistusasuntoihin, koska kyseinen muutos todennäköisesti lisäisi valtion menoja ja vetäisi matot ja lattiat omistusasujien alta niin rintamamiestaloissa kuin velkaisissa lähiöissä.
3) Hylätä pitäisi myös hallituksen ehdotus, että kansaneläkkeitä ei maksettaisi ulkomailla asuville. Sehän vain toisi heidät tänne takaisin eläkettään saamaan ja asuntoja sekä tehy-palveluja jonottamaan!
Olen vedonnut hallitustahoihin, jotta myös poliitikot ymmärtäisivät, mihin heidän säästötoimensa tosiasiassa johtavat. Vaikutusarvioita kun hallitus ei enää tee.
Kyseiset leikkaukset eivät kannusta töihin, vaan ne pudottavat ihmiset toimeentulotuen piiriin, joka on kannusteloukuista pahin, sillä vähäinenkin tulonmuodostus tai varallisuus leikkaa heti tuota viimesijaista sosiaalietuutta, kun myös tulonhankinnan niin sanottu suojaosa poistettiin.
Eduskunnan valiokunta otti jo taannoin kannan, että Suomessa olisi edettävä kohti yleistuloa, joka takaisi minimiturvan jokaiselle, mutta hallituksen nyt tekemillä leikkauksilla siihen ei päästä.
Nyt leikataan alapäästä, kun pitäisi leikata yläpäästä.
Suomen työttömyys- ja sosiaaliturvajärjestelmän ydinongelma on, että yhteen etuuteen syntyneet muutokset siirtyvät toisiin etuuksiin.
Jos ihminen itse ansaitsee jotakin tai vaurastuu hankkimalla varallisuutta ja pääsemällä sitä kautta paremmille päiville, yhteiskunta ei palkitse siitä vaan kostaa ja leikkaa jotakin etuutta sekä osoittaa siten, että mitään ei kannata omaksi hyväkseen tehdä.
Jos taas valtio leikkaa jotakin etuutta säästäkseen menoissa, kulu siirtyy toiseen etuuteen, viime kädessä toimeentulotukeen, joka on sosiaalisista loukuista pahin.
Tähän maahan tarvitaan sellainen perusturvajärjestelmä, joka on varallisuudesta riippumaton ja jonka taso riippuu vain ja ainoastaan tuloista sekä muuttuu tulojen mukaan dynaamisesti ja reaaliaikaisen tulorekisterin mukaisesti.
Esittelin sellaisen teoksessani Työttömän kuolema: Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Taustana on Nobel-taloustieteilijä Milton Friedmanin kaavailema perustulo, joka toimii, kun se korvaa sosiaalietuuksien tilkkutäkin ja kalliiksi käyneen viranomais- ja kuitintarkastusarmeijan.
Vahvin työpoliittinen kannuste olisi mahdollisuus irtautua tukiriippuvuudesta kokonaan, mutta nykyisellä politiikalla ihmisistä tehdään entistäkin riippuvaisempia toimeentulotuesta ja suorastaan ohjataan ihmisiä hankkiutumaan mahdollisimman pian täydellisiksi pultsareiksi.
Siihen myös alkoholipoliittiset lain lievennykset antavat täydet eväät, ja suomalaisia tehdään juopoiksi kuin reservaatti-intiaaneja.
Surkeaa politiikkaa, jolle olisi pantava piste.
---
Sosiaalipolitiikasta aiemmin
Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi
Hallitus heittää kotioville hevosenpään
Miksi asumistukea ei pidä leikata? – Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”
Kokoomuksen näkemys kannustamisesta
Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina
Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille
Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!
Asuntopolitiikasta aiemmin
Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä aso-asukkaita puukolla selkään
Välikysymys hallitukselle aso-asukkaiden hylkäämisestä ja aso-yhtiöiden rahoituksen pettämisestä
Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista!
Kirjoitukseni Kaleva-lehdessä (7.11.2023)
Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa
