1. helmikuuta 2008

Tieteilijät ja taiteilijat perustulolle


Suomessa vallitseva yritteliäisyys- ja omistamisvihamielinen työttömyysetuusjärjestelmä koettelee oppineiden hermoja. Ei ole ihme, että tieteilijöiden ja taiteilijoiden edustajat saivat jälleen tarpeekseen ja marssivat ulos ministeriön neuvotteluista, joissa heidän asemaansa oli määrä parantaa.

Kun viranomaiset pitävät työttömyysetuuksien saamisen estävänä toimintana jo sitäkin, että ihminen hakee apurahaa, ovat kyseiset viranomaistahot niin hulluja, että heidät pitäisi sanoa irti viroistaan! Tulkoot toimeen hakemalla apurahaa. Yksinkertaisimmankin virkamiehen luulisi ymmärtävän, ettei apurahan hakeminen ole työllistymistä, jonka perusteella ihmiseltä voitaisiin katkaista oikeus työttömyysetuuteen. Se ei ole myöskään korvauksen odottamista, sillä mitään takeita apurahan myöntämisestä ei ole.

Myöskään yrittäjillä ei ole oikeutta sen enempää työttömyysetuuksiin kuin toimeentulotukeenkaan – ei, vaikka he eivät saisi yrittäjätoiminnastaan lanttiakaan rahaa. Viranomaiset vain ”katsovat heidän saavan” yrittäjätoiminnasta elantonsa. Ihmisten kannattaakin hyväksyä ainoastaan sellaiset argumentit, joissa on järkeä. Kun kerran työviranomaisten toiminnassa on lakannut olemasta järkeä, voisi koko työvoimahallinnon lopettaa. Se on perustettu ajamaan vain duunareitten ja pultsareitten etua ja johtaa yhteiskuntarakenteen ja ihmisten oma-aloitteisuuden luhistumiseen.

Tarja Cronberg on oikeassa siinä, että esimerkiksi apurahojen hakeminen pitäisi rinnastaa työpaikkojen hakemiseen. Mutta hän voisi myös kiirehtiä vihreiden lupaaman perustulojärjestelmän toteuttamista. Tutkijat ja taiteilijat olisi sellainen ryhmä, josta voitaisiin aloittaa. Yleensäkin ihmiset pitäisi jakaa työvoimahallinnossa kolmeen ryhmään: tieteenharjoittajiin ja taiteilijoihin, joiden toiminta ei ole organisoitavissa sen enempää yrittäjätyöksi kuin palkkatyöksikään, suorittajiin, joiden työpanoksella on selvästi mitattavissa oleva vaihtoarvo, ja pultsareihin, jotka kuuluvat sosiaalihuollon piiriin.

Tieteilijät ja taiteilijat voitaisiin nähdäkseni vapauttaa työvoimahallinnon patistelusta kokonaan ja turvata kulttuurielämän selusta myöntämällä etabloituneille tieteen- ja taiteenharjoittajille itsestään selvä perustulo tilanteissa, joissa muuta tuloa ei ole. Johdatukseni parempaan työyhteiskuntaan voitte lukea teoksestani Työttömän kuolema (Yliopistopaino 2005).