Lapsen käteenveto

Helle lienee lopullisesti sekoittanut apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen pään. Ei riitä, että Kalske vaatii maahanmuuttokriitikoita käräjille heidän perusteltujen mielipiteidensä vuoksi. Nyt hän linjaa päätöksessään, että lapsen kovakourainen vetäminen kädestä oli pahoinpitelyä.

Kalskeen käsittelemässä asiassa lapsen raahaaminen kädestä täytti hänen mukaansa pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkit, vaikka tekijän tarkoituksena ei ollut satuttaa lasta. Sen sijaan kihlakunnansyyttäjä oli jättänyt syyttämättä perheenisää, jonka epäiltiin raahanneen 5-vuotiaan poikansa kädestä sivummalle pojan lyötyä ensin veljeään. Lääkärin mukaan pois talutetulle pojalle aiheutui mustelmia käsivarteen sekä kipua. Alkuperäisen syyttämättä jättämispäätöksen perusteluna oli ollut se, että näyttö tahallisuudesta puuttui, eikä isän tarkoituksena ollut satuttaa poikaansa.

On tietysti totta, ettei pahoinpitelyn toteutumisen kannalta ole merkitystä sillä, mikä tarkoitus tekijällä on. Sen sijaan tahallisuus, tahattomuus tai tahallisuuden aste voivat vaikuttaa rangaistukseen. Kalskeen omat perustelut kuitenkin horjuvat, sillä toista ihmistä voi sattua myös ilman, että kyseessä on pahoinpitely lainkaan. Esimerkiksi lääkärin antama hoito voi olla kivuliasta, vaikka se ei ole pahoinpitelyä. Näin ollen lapsen hoitotoimenpiteitä ei pitäisi ylipäänsä määritellä pahoinpitelyksi, eikä pahoinpitelyn tahallisuudella tai tahattomuudella voisi siten olla rangaistavuuteenkaan liittyvää merkitystä.

Moinen hienohipiäisyys tekisi myös kasvatustarkoituksessa tapahtuvan huolehtimisen mahdottomaksi. ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain” (Sananl. 13:24). Vertauskuvallisesti ja hermeneuttisesti tulkittuna tämä Raamatun jae antaa paremmat eväät kasvattajille kuin Valtakunnansyyttäjänvirasto, joka tulkitsee lakia kirjaimellisesti eikä lainsäädännön tavoitteiden ja päämäärien kannalta.

Ruumiillisen kurituksen tarpeellisuudesta kertoo se, että esimerkiksi kouluissa on jouduttu ottamaan käyttöön sääntö, jonka mukaan opettaja voi tarvittaessa poistaa häiriköivän oppilaan fyysisillä otteilla luokasta. On vaarallista, että oikeudenkäyttöä on alkanut tietyissä kysymyksissä (kuten lapsiarvot ja maahanmuutto) leimata pelkkä poliittinen korrektius eikä järki. Kalskeen oma kahleiden kalistelu on juuri niin ”järkiperäistä” kuin se viranomaisten tapauksessa yleensäkin on.