Michael Jacksonin tuskallinen elämä

Mikäli ufo-olento ilmestyisi maan päälle, se varmastikin ihmettelisi, millaisia palvonnan kohteita ihmiskunta nostaa idoleikseen. En tietenkään väitä, ettei viime viikolla kuollut Michael Jackson olisi ollut huippuosaaja. Hän osasi monia asioita. Hän osasi muun muassa säveltää, sanoittaa, sovittaa ja esittää kaikki laulunsa, kun taas The Beatles ja The Doors tarvitsivat siihen koko bändin. Elvis puolestaan oli pelkkä kulissi, joka kävi esiintymislavalla mongertelemassa muiden tekemät luritukset.

Mutta Michael Jacksonilla oli myös erikoistaitoja. Hän osasi esimerkiksi kävellä takaperin niin, että yleisölle syntyi vaikutelma jalat ilmassa olevasta esiintyjästä (moonwalk). Hän osasi pidellä muniaan esityksen aikana ja hihkua korkealla äänellä. Lisäksi hän osasi vietellä alaikäisiä.

Olisi joka tapauksessa väärin luonnehtia Michael Jacksonia popin kuninkaaksi. Hänen esittämänsä musiikki ei ollut poppia vaan soulia. Siihen oli sekoitettu myös funk- ja rock-henkisiä osatekijöitä. Jacksonin kohottamisella kuninkaaksi oli lähinnä rotupoliittinen merkitys. Hän kohosi lapsitähdestä maailmanluokan suosikiksi siksi, että Yhdysvaltain musta väestö halusi itselleen menestysidolin. Jackson ei loppujen lopuksi julkaissut kovin paljon: vain yhdeksän täysimittaista studioalbumia, joista yksi on uudelleenjulkaisu.

Minulla ei ole muuten hyllyssäni yhtään Michael Jacksonin levyä. Tämä saattaa johtua siitä, että pidän enemmän länsimaalaisesta ja eurooppalaisperäisestä musiikista: oopperoista, klassisista pianokonsertoista, trancesta ja melodisesta rockista, siis niin sanotusta kauniista musiikista. Tämä ei ehkä kerro muusta kuin ääniperinteiden eroista ja siitä, miten havainnonmuodostuksemme on geneettisesti määräytynyttä, tai sitten olemme oppineet kuulemaan mielihyvää tuottavana juuri sellaisen musiikin, jota meidän kulttuuripiirissämme suositaan.

En väitä, ettei Michael Jacksonin musiikki olisi ollut antaumuksella tehtyä. Hänen uransa osoittaa, mihin ihminen pystyy, kun laittaa kaiken peliin. Täydellisyyden tavoittelua varjosti kuitenkin Jacksonin huono itsetunto, joka näkyi yrityksinä paikkailla kasvojensa muotoja ja vaalentaa ihoaan. Mustaa väestöä tyynnyteltiin sanomalla, että vaalenemisen aiheuttaa ”sairaus”. Kohtalokasta on, että Jacksonin kasvot eivät romahtaneet vain vertauskuvallisesti, vaan hänen rakennekasvonsa romahtivat lopulta myös konkreettisesti.


Homoikoni?

Yhdysvaltain mustat suhtautuvat homoseksuaalisuuteen yleensä kielteisesti vältelleen kaksinkertaista vähemmistöasemaa. Siksi he tuomitsivat myös Michael Jacksonin homoseksuaalisuuden. Tapaus tarjoaa esimerkin siitä, kuinka homo hyväksytään vain osittain ja mihin se johtaa. Michael Jackson antaa esimerkin stereotyyppisen homon tragediasta: sellaisesta, jota ”isä ei hyväksy”, joka päättää salata suuntautumisensa ja jonka loppuelämä on pelkkää tragedian toistoa.

Michael Jacksonin homoseksuaalisuus ei toisaalta ollut kovin tyypillistä. Hänen seksuaalisuutensa painottui infantiileihin muotoihin laulajan pyrkiessä löytämään tien takaisin siihen lapsuuteen, jonka hän oli menettänyt perheensä esiintymiskiertueilla. Amerikkalaisen unelman tavoittelu ruokki sekä uransa nousuvaiheessa olevaa Jacksonia että mustan yleisön toiveita. Lopulta ura nielaisi ihmisen niin, ettei yksityiselämälle jäänyt tilaa. Media seurasi ihmisraunioksi muuttunutta tähteä kuin saalista: osoittaakseen, miten media kohottaa tai tuhoaa ihmisen – tai kertoo jymyuutisen.

Lopulta sellainen tuli. Jo lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat syytökset ylittivät kaikki uutiskynnykset, mutta uran kruunasi vasta ennen aikojaan sattunut kuolema. Viisikymppisenä menehtynyt Jackson eli menestykseensä verrattuna melko pitkän elämän. Rock-tähden optimaalinen elinikä on tunnetusti noin 27 vuotta. Loput kirjoitetaan legendoihin. Mutta huhuille ja juoruille jää tilaa myös Jacksonin elämässä.

Michael Jacksonin väitettiin kuolleen lääkkeiden yliannokseen. Lehtitietojen mukaan Jackson kulutti erilaisiin lääkevalmisteisiin tuhansia dollareita päivässä. Kummallista on, miten lääketiede, jonka tehtävä olisi lääkitä ja parantaa ihminen, johtaakin terveydentilan huononemiseen ja kuolemaan.


Kuolinsyy: pedofiilijahti

Omasta mielestäni Michael Jacksonin kuolinsyy on päivänselvä. Hänet tappoi pedofiilijahti. Jacksonin elämä alkoi vajota heti ensimmäisten pedofiliasyytösten jälkeen, kun murrosikäisen pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytetty Jackson alkoi rauhoitella itseään lääkeaineilla. Väitettyjen ”uhrien” vanhemmat kiristivät Jacksonilta rahaa.

Median ajojahdit ulottuvat myös Jacksonin kuoleman jälkeiseen aikaan. Esimerkiksi Ilta-Sanomat luettelee Jacksoniin liitetyt pedofiliaskandaalit näin:

”1993: Jacksonia syytettiin 13-vuotiaan pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Juttu sovittiin oikeuden ulkopuolella. Jackson alkoi syödä rauhoittavia.

2003: Poptähti haastettiin toisen kerran oikeuteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Jackson alkoi väärinkäyttää reseptilääkkeitä.

2005: Michael Jackson todettiin syyttömäksi kaikkiin häntä vastaan nostettuihin syytteisiin. Jacko jätti Yhdysvallat.”

Sanoma Oyj:n päälehti Helsingin Sanomat puolestaan toistaa yhtiön harjoittamaa pedofiilijahtia luonnehtimalla Michael Jacksonin kuoleman herättämiä tunteita ”ristiriitaisiksi”. Toimittaja esimerkiksi hehkuttaa, että Jackson on mielletty syylliseksi lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön jossain 2005 tehdyssä mielipidetiedustelussa USA:ssa, mutta jättää mainitsematta sen, että Jackson vapautettiin kaikista häntä koskeneista syytteistä.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on virallisen syytteen alainen rikos myös Yhdysvalloissa, mutta oikeuksissa ei ole voitu todistaa Jacksonia vastaan, sillä oikeuden istunnot jätettiin käymättä. Vasta todistelussa olisi voinut selvitä, miten asiat olivat. Olipa tapauksissa tuomion aiheita tai ei, Jackson joka tapauksessa pakotettiin maksamaan uhreiksi väitettyjen nuorten vanhemmille kymmeniä miljoonia dollareita pelkistä mainesyistä. Ne Jackson on voinut pulittaa pelkästään välttääkseen piinalliset oikeudenkäynnit ja tietäen, että lopulta myös oikeus olisi joutunut vapauttamaan hänet syytteistä. Syy oikeudenkäyntien välttämiseen on voinut sisältyä jo siihen, että Yhdysvalloissa syyllisyydestä päättää valamiehistö, ja pedofiilijahdin leiskuessa se olisi voinut tuomita Jacksonin myös sähkötuoliin, vaikka mitään syyllisyyttä ei olisi osoitettu.

Pedofiilijahti oli keskeinen syy tähden taloudelliseen alamäkeen. Tapaukset osoittavat, kuinka helposti julkisuuden henkilö joutuu kiristyksen uhriksi. Jacksonin maksettua itsensä kipeäksi hänen palvomansa lapset saivat ilmaisen yliopiston, toimeentulon ja talon Beverly Hillsiltä.

Tässä yhteydessä on jälleen syytä pohtia myös sitä, millainen rikos lapsen (tai Jacksonin tapauksessa nuoren ihmisen) seksuaalinen hyväksikäyttö on. Se ei ole henkirikos, sillä keneltäkään ei mene henki. Se ei ole omaisuusrikos, koska keneltäkään ei varasteta mitään, eikä mitään mene rikki. Se ei ole kosto, jonka tehtävä olisi aiheuttaa vahinkoa tai jonka motiivina olisi paha tahto. Se ei ole myöskään välttämättä muulla tavoin vahingollista.

Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että väitetyt psyykkiset vahingot ovat syntyneet yleensä muista syistä kuin seksuaalisen kanssakäymisen vuoksi: esimerkiksi siksi, että oikeudenkäynnit tai psykiatrit ovat traumatisoineet lapset ja nuoret jälkikäteen opettamalla heille, että tapahtuneet asiat olivat jotakin pahaa. Tässä mielessä on väärin käyttää seksuaalisen hyväksikäytön käsitettä, ja oikeammin olisi puhua lapsen ja aikuisen tai lapsen ja nuoren välisestä seksuaalisuudesta.

Aikuisen ja lapsen väliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen voi luonnollisesti liittyä myös myönteisiä kokemuksia, eikä se siten ole tuomittavaa välttämättä. Olennaisia ovat asiaan liittyvät merkitykset. Lapsilla ja nuorilla on saattanut olla Jacksonin rakentamassa Neverland-huvipuistossa hauskaa. Näyttääkin siltä, että myös suuri yleisö myöntää tämän ja katsoo Michael Jacksonin ”pedofiliaa” (joka oikeastaan oli pederastiaa eli nuorukaisiin kohdistuvaa rakkautta) joko hyväksyvästi tai läpi sormien. Jacksonia voidaan siis pitää paitsi homoliikkeen ikonina, myös ihmisenä, joka teki tunnetuksi nuorten ja aikuisen välistä seksuaalisuutta. Suremme siis rakasta pederastia.


Köyhä kuin kirkon rotta

Myös Jacksonin kääntymistä muslimiksi voidaan ymmärtää hänen seksuaalisuutensa lähtökohdista. Vaikka islam ei hyväksykään homoseksuaalisuutta, se hyväksyy nuoren ja aikuisen ihmisen välisen seksuaalisuuden. Muslimikulttuurissahan 13-vuotiaat vaimot ovat tavallisia, sillä uskonto vaatii naimaan heidät neitsyinä, ja kaikki tietävät, etteivät nykynuoret juuri tuota vanhemmiksi neitsyinä viihdy. Islam poikkeaa länsimaisesta ajattelusta kuitenkin siinä ratkaisevassa suhteessa, että islamissa lapsivaimojen pitäminen on institutionalisoitua ja perustuu pakottamiseen, kun taas esimerkiksi libertarismin mukaan ihmiset omistavat itse itsensä ja myös lapsilla ja nuorilla on oikeus itse päättää kehonsa käytöstä, siis myös siitä, miten ja minkä ikäisinä he tavoittelevat seksuaalisia nautintoja.

Sen sijaan Jacksonin avioliittoa Elvis Presleyn tyttären Lisa Marie Presleyn kanssa voidaan pitää kulissina, jota hän alkoi pystyttää pedofiliasyytösten vuoksi. Myös myöhemmän vaimonsa Deborah Rowen kanssa Jackson avioitui lähinnä hankkiakseen jälkeläisiä. Arvoitukseksi jää silti se, millä keinolla ihonväriltään musta Jackson saattoi saada lähes valkoihoisia lapsia, vai käytettiinkö hedelmöityksessä vierasspermaa.

Jacksonin seksuaalisuuteen, seurusteluun ja perheasioihin liittyvissä asioissa ei oikeastaan ollut mitään skandaalimaista. Paljon pahemmin häneltä pääsi mopo käsistä taloudellisissa yhteyksissä (hillittömän velkaantumisen syynä olivat tosin pedofiliasyytteet). Jacksonilla arvellaan olleen velkaa peräti 350 miljoonaa dollaria.

Jacksonin ohut puheääni kertoo, että hänen persoonansa oli helposti haavoittuva. Hän pakeni todellisuutta nousukasmaiseen elämäntapaan. Yksityislentokoneet ja linnat kuluttivat varallisuuden nopeasti, ja lainoittajat rahoittivat hänen kulutusjuhliaan tarjoamalla hänelle syömävelkaa omaisuuden vastineeksi. Kyse oli perin valheellisesta elämänasenteesta. Paul McCartney ja Ringo Starr ovat eläneet brittikartanoissaan vakavaraisemmin kuin Jackson siitä huolimatta, että Jackson osti aikoinaan myös puolet The Beatlesin oikeuksia hallitsevasta yrityksestä.

Vaikka Jacksonin omaisuus ylittääkin lehtitietojen mukaan miljardi dollaria, sen arvo perustuu rojaltitulojen odotukseen. Jacksonin oman tuotannon ja The Beatlesin tuotannon yhteenlasketutkaan tekijänoikeudet eivät välttämättä tuo rahaa kovin tasaisena virtana, ja kiinteää omaisuutta vuokrakartanossa asuneella Jacksonilla ei juuri ollut.

Vain harva tyhjätasku pääsee hautaan kullatussa arkussa, kuten Jackson. Niinpä kultamunien kuoriutumista odottaville perillisille saattaa käydä kuin Pavarottin jälkeen jääneille: jaettavaa ei juuri ole.


Hautaan ilman aivoja

Jacksonin kuolemaa seurasi sekavuus, kun kukaan ei näyttänyt tietävän, oliko Michael muslimi vai ei, pitäisikö hänet haudata islamilaisen tavan mukaan mahdollisimman pian vai ei, haudattaisiinko hänet yleiselle hautausmaalle vai omaistensa toivomusten mukaan Neverlandiin. Myös kuolinsyy on edelleen epäselvä, ja korneimmissa uutisissa hänet huhuttiin haudattavan ilman aivoja! Patologien tutkittaviksi jätetyistä aivoista oli tarkoitus selvittää Jacksonin käyttämien lääkkeiden määrä.

Lopulta ruumista raahattiin sairaaloista siunaustilaisuuteen ja muistogaalaan. Minusta kyseinen repivä julkisuus on makaaberia omassa pintakiillon tavoittelussaan. Se on saman tapahtumasarjan jatkoa, joka johti hauraan ja herkän ihmisen menehtymiseen. Ihmiskunta järjestäneekin suosikeilleen suuret hautajaiset peittääkseen sen, ettei kukaan tiedä, mikä ihmisen lopulta perii.

Luulen, että tuotantoyhtiö aikoo rahastaa vielä hautajaisillakin ja perhe hänen ruumiillaan. Jo Lontoossa pidettäväksi suunniteltu 50 konsertin sarja oli tuottajana toimineen Sonyn juoni. Sen tarkoituksena oli helpottaa tähden taloudellista tilannetta ja maksaa korkoja pois. Konserttisarjan piti tulla järjestäjille halvaksi, kun esiintymiset aiottiin pitää yhdessä ja samassa paikassa.

Puolen sadan esityksen sarja oli kuitenkin ylimitoitettu ja olisi vaatinut rautaista fyysistä kuntoa. Jacksonin kuolinsyynä saattoi olla myös ylivoimaisten vaatimusten tuottama stressi. Yksi pilalle mennyt konsertti olisi voinut pilata koko tapahtuman maineen, ja tilaisuuksien hohto olisi himmentynyt kyllästymiseen. Kuolema oli Jacksonille tässä suhteessa vapauttaja.


Kuoleman merkitys

Seitsemäs seitsemättä on monille ihmisille onnen päivä. Michael Jacksonilla on tänään hautajaiset, joillakin toisilla häät.

Kävellessäni aamulla uimastadionille huomasin, että Jackson-fanit olivat käyneet perustamassa pienen tribuutin Olympiastadionin portin pieleen vuonna 1997 järjestettyjen konserttien muistoksi. Paikalla oli kuvia, lehtileikkeitä ja kynttilöitä. Mutta miksi ihmisiä ei sureta esimerkiksi tämän uutisen tieto, että yksi kymmenestä Euroopassa kuolee viinaan?

Popmusiikin Howard Hughesilla ei ollut paljoakaan läheisiä ystäviä. Filosofisesti kiintoisaa onkin juuri etäisen ihmisen maailmalla herättämä suru. Ilmiötä voisi selittää niin, että ihmiset tuntevat menettävänsä jotakin itsestään havaitessaan myös oman menneisyytensä – esimerkiksi konserteista saamiensa kokemusten – päätyvän ajan kuluessa hautaan.

Vastaavasti elossa olevien tähtien suosio perustuu ihmisten taipumukseen heijastella omaa elämäänsä idoliensa kautta. Myös Paula Koivuniemi, Kari Tapio ja monet muut suuruudet puhuttelevat yleisöjään nimenomaan siksi, että heidän jatkamisensa ruotsinlaivojen lavoilla todistaa yleisön oman elämän jatkumisesta.

Sillä, kuka esiintyy tai miten hyvä tai huono hän on, ei näytä olevan tällöin merkitystä. Niin traagiselta kuin asia kuulostaa, ihmiset harvoin kaipaavat menettämiään ihmisiä vaan enemmänkin yhdessä koettuja kokemuksia. Julmaa, mutta totta. Myös idolin kuolemaa seuraava suru on perimmältään surua oman kuolevaisuuden vuoksi.

Vieraan, etäisen ja henkilökohtaisesti tuntemattoman ihmisen kuolemaa ei kukaan voi vilpittömästi mieltää henkilön kuolemaksi, vaikka fanit ovatkin pillitelleet asiaa monta päivää. Pikemminkin se pitäisi ottaa tuotannon loppumisena. Jos esimerkiksi Windows-käyttöjärjestelmän tuotanto äkillisesti loppuisi, maailmalta kuuluisi varmasti yhtä suuri kohahdus. Coca-Colan, Nokian ja Mercedes-Benzin tavoin Michael Jackson on brändi joka tunnetaan ympäri maailman, ja hänen musiikkinsa varmasti yhdisti ja viihdytti monia. Mutta eiköhän tästäkin surusta päästä yli, kun tärkein osa ihmisestä eli musiikki kuitenkin elää.