25. marraskuuta 2010

Pienoistutkimus ravintolapalon attribuutioista


Teorioita, joilla tutkitaan, miten ihmiset kuvailevat ja selittävät erilaisia arkielämän ilmiötä, sanotaan psykologiatieteen piirissä attribuutioteorioiksi. Jos esimerkiksi 5-vuotiaalta Jessicalta kysytään, ”Mitä äitisi tekee silloin kun et itse ole kotona?”, voi vastaukseksi saada iloisen: ”Oottaa mua!” Lapsi selittää ja tulkitsee asioita vain oman itsensä kautta eräänä merkkinä kehittymättömyydestään. Tosiasiassa äiti saattaa vaikkapa harrastaa avioliiton ulkopuolista seksiä pöpilääkärinsä kanssa.

Attribuutioteoriat tulivat mieleeni, kun ihmiset alkoivat repiä leukojaan Tampereella viime maanantaina tapahtuneen ravintolapalon johdosta, sen, jota epäiltiin myös ”ulkomaalaisravintolan tuhopoltoksi”.

Vihervasemmisto vihjaili, että asialla ovat olleet ”persut tai muut rasistit”. Esimerkkiä näytti Päivi Lipponen, joka piti tapahtunutta automaattisesti suomalaisten tekemänä viharikoksena. Persut puolestaan turvautuivat ”ei välttämättä” -argumenttiin ja epäilivät, että syyllisiä voivat olla esimerkiksi kurdit tai että pizzerian saattoivat polttaa omistajat itse vakuutuskorvauksen toivossa! Eräät tietäväiset tähdensivät ja toruivat, kuinka tärkeää on ”tutkia ensin ja hutkia sitten”, ikään kuin yksinkertaisimmatkin eivät sitä muuten ymmärtäisi. Tähän päivään mennessä on selvinnyt, ettei kolme kuolonuhria vaatineeseen paloon liity viharikosta, mutta poliisi on vanginnut ulkomaalaisomistuksessa olleen ravintolan pääomistajan havaittuaan, että palo on saanut alkunsa sisätiloista.

Moraalisesti on selvää, että viharikollisuus on lopetettava niin kuin muukin laittomuus. Väkivalta on väärin. Mutta olisi myös epä-älyllistä typistää asioita pelkän syyttelyn, normittamisen ja rankaisemisen tasolle. Normatiivinen eetos jää ohueksi, koska se ei kerro, mistä oikeastaan on kysymys. Silloin kun kyseessä on viharikollisuus, on muistettava, että rasistiseen väkivaltaan ovat syyllisiä paitsi ne, jotka sitä harjoittavat (yhtä hyvin kantaväestöstä kuin ulkomaalaisistakin), myös ne, jotka luovat konfliktien aiheita liiallisella maahanmuutolla. Lisäksi syyllisiä ovat kaikki, jotka kylvävät kannanotoillaan eripuraa, sillä aina on joitakin seinähulluja, jotka ottavat (anarkistien kielellä sanottuna) ”tekojen propagandan” todesta.

Mutta palataanpa attribuutioteorioihin. Pizzerian palaessa ja fleimien leiskuessa kiintoisimmiksi ovat osoittautuneet ihmisten selitykset. Puolustelut ja syyttelyt ovat paljastavia. Vanha vitsi ”mitä enemmän palokuntaa, sitä suuremmat vahingot” viittaa ihmisten tapaan yhdistellä asioita ja keksiä syy–seuraus-suhteita sellaistenkin ilmiöiden välille, joilla sitä ei ole, tai joiden välillä yhteys on selityksiin nähden käänteinen.

Ihminen jäsentelee kaksi peräkkäin sattunutta asiaa usein niin, että hän ajattelee niillä olevan syy-yhteyden, vaikka todellisuudessa näin ei olisikaan. Esimerkiksi edellä mainitusta havainnosta ’mitä enemmän palokuntaa, sitä suuremmat vahingot’ aivomme voivat yhdistellä oletuksen, että palokunnan paljous on syy tulen riehumiseen runsaana. Vastaavasti ”palopaikalta pois päin kävellyt huppupäinen henkilö” saattaa olla lumimyrskyltä suojautunut lehdenjakaja tai bileistä kotiin hoiperteleva hoppari eikä suinkaan kukaan syyllinen, jos sellaista nyt on edes olemassa. Ihmisen mielen rakentamat kausaaliketjut ovat usein täysin olettamuksenvaraisia.

Attribuution virheet

Attribuution peruserheeksi sanotaan ihmisen myötäsyntyistä tarvetta tekaista asioille subjekti, siis tekijä, silloinkin kun asiat tapahtuvat vain sattumalta.

Havainnoija–toimija-virheeksi puolestaan kutsutaan ihmisen taipumusta yliarvioida omaa asemaansa toisten ihmisten käyttäytymistä arvioitaessa ja vastaavasti aliarvioida toisten ihmisten roolia omaa käyttäytymistä selitettäessä.

Attribuution valokeilavirheessä on kyse ihmisten taipumuksesta uskoa olevansa jatkuvasti toisten tarkkailun tai huomion kohteena. Tosiasiassa ihmisten tarkkavaisuus hajaantuu sosiaalisissa tilanteissa, eikä yhteen yksittäiseen yksilöön kiinnitetä kovinkaan paljon huomiota.

Edustavuuserheeksi kutsutaan ihmisten taipumusta luoda kattavia yleistyksiä yksittäisten tapausten perusteella. Tämän päättelyn virheellisyys on siinä, että käyttäytymisen syiden oletetaan olevan pysyviä ja laaja-alaisia.

Pizzeriapaloa selitettäessä on tehty kaikki attribuution perusvirheet. Selvittäminen aloitettiin syyllisten etsimisestä eli inhimillisen tekijäsubjektin hakemisesta, vaikka ravintola on saattanut palaa omia aikojaan esimerkiksi viallisen sähkölaiteen vuoksi (attribuution peruserhe).

Muutamat anonyymit blogikirjoittajat taas puolustelivat jopa tuhopolttoa viittaamalla siihen, että ”ärsyttäviksi koetut ympäristötekijät”, kuten ulkomaalaiset, aiheuttavat joissakin ihmisissä aggressiota (havainnoija–toimija virheeseen sisältyvä toisten aseman yliarviointi). Toiset taas katsoivat, että tätä näkökohtaa painottavat protestoivat turhasta (havainnoija–toimija virheeseen sisältyvä toisten aseman aliarviointi).

Attribuution valokeilavirhe puolestaan toteutui sekä siinä, kun muutamat esittivät, että ulkomaalaiset ovat jatkuvan painostuksen kohteena, että siinä, kun eräät toiset vastasivat, että suomalaiset rasistithan ne ovat koko ajan muiden silmätikkuina.

Ja hedelmäksi kakkuun sopi vielä attribuution edustavuuserhe, jonka mukaisesti kaikkia pizzerioita alettiin pitää pysyvästi ja yleispätevästi terroriuhan alaisina samalla kun kaikki maahanmuuttoa arvostelleet ihmiset leimattiin pysyvästi ja yleispätevästi soihtu kädessään kulkeviksi natseiksi.

Nerot vinguttavat viulua kun Rooma palaa

Yhdysvaltalaisen Cornellin yliopiston professori Morten H. Christiansen on katsonut, että ihmisen kognitiiviset toiminnot, kuten selittäminen ja päätteleminen, perustuvat asioiden laittamiseen jonoon – aivan niin kuin selittämisen välineenä käyttämämme kielikin koostuu peräkkäisistä merkeistä. Aivotutkimuksen kannalta kieli on ”sarjakäsittelyä”, joka tapahtuu aivojen oikeassa puoliskossa suhteellisen hitaina toimintoina, kun taas näköhavainto tapahtuu kuvien nopeana ”rinnakkaiskäsittelynä” aivojen vasemmassa puoliskossa.

Kyky sarjakäsittelyyn on Christiansenin mukaan tyypillistä nimenomaan kädellisille, joilla esiintyy kognitiivista ajattelua. Tästä kertoo myös ihmisten taipumus turvautua puhuessaan käsien sarjaliikkeisiin.

Kun katsoo tapaa, jolla blogikirjoittajat ovat laittaneet merkkejä peräkkäin keksiessään erilaisia tapahtumaseuraantoja ravintolapalolle, voin tulla Christensenin kanssa samaan johtopäätökseen. Ihmiset ovat eräänlaisia hobitteja, joilla on taipumus yhdistellä asioita mielivaltaisesti samalla, kun he keksiskelevät heidän omia intressejään edistäviä selityksiä ilmiöille. Tämä koskee sekä sosialisteja, rasisteja, vihreitä, persuja että natseja.

Ihme, ettei kukaan huomannut syyttää ravintolapalosta hallitusta. Hallitus nimittäin alensi viime kesänä ravintolaruoan arvonlisäveroa ilman, että ravintolat olisivat siirtäneet kevennystä kiskurimaisiin hintoihinsa (vai mitä sanotte 8,90 euroa eli 52 markkaa maksavasta pizzasta, jonka arvo supermarketissa on 0,99 € ?). Tämä valtion välillinen tuki on voinut aiheuttaa kateutta jonkin viinajuottolan pitäjässä, joka sitten kävi käräyttämässä kilpailijan. Hyvään dekkaritarinaan kuuluu epäillä jokaista. Ihmiset eivät vain huomaa ajatella kaikkea, sillä psykologisten tutkimusten mukaan ihmisen poliittinen muistikin yltää vain noin 3 kuukauden taakse. Kolme kuukautta: sitten asiat haihtuvat – sellainen on ihmisen pää.

Mielielokuviani ovat muuten King Kong (siinä olevan nais- ja mieskuvan vuoksi) ja Apinoiden planeetta (sen sisältämän yhteiskuntanäkemyksen ansiosta). Alkuperäiset versiot ovat filosofisia ja uudemmat hauskoja.

Myös minun karkean rintakarvoitukseni alla sykkivä sydän on joka tapauksessa sangen kyllästynyt jatkuvaan nälvimiseen ja panetteluun, varsinkin kun sen takana ei näytä olevan muuta kuin puolin ja toisin esiintyvää pahanilkisyyttä. Vaikka rasismia ei liittyisi itse ravintolapaloon, sitä on tapahtuman selittäminen täynnä. Coltti paukkuu nyt liian herkästi molemmin puolin.

Jos minulta kysytään, mikä käydyssä keskustelussa on eniten vinksallaan, huomioni kiinnittyy siihen puolusteluun, jolla esimerkiksi Uuden Suomen ”Puheenvuoro”-palstan enemmistö keskittyi kiertelevästi oikeuttamaan väkivaltaa ja toisaalta pesemään käsiään siitä, että heillä itsellään olisi mitään osuutta missään yhteydessä esiintyvään vihamielisyyteen.

Osoittautuupa ravintolapalon syyksi todellisuudessa mikä tahansa, tämä läpitunkeva puolustelu ja selittely kirkastaa minulle sen, mikä rasismi-ilmiössä on olennaista. Sellainen poliitikko, joka epäsuorastikin ja symbolisella tasolla puolustelee väkivaltaa, ei ole kunniallinen, vaan saa hävetä. Päivi Lipposen hätäilyn taas voisi antaa anteeksi siinäkin tapauksessa, ettei hän itse ymmärtäisi pyytää. Lipposeltahan ei ole kuultu muutenkaan mitään erityisen valaisevaa. Toisaalta on syytä huomata, että Lipposen taustataho SDP saattaa olla osasyyllinen asenteiden kärjistymiseen, sillä se on yhtenä muiden joukossa edistänyt liian suurta maahanmuuttovolyymia.

Rajoittamatta mitenkään mielikuvituksenne lentoa toivon joka tapauksessa, että kun te fiksut ihmiset seuraavan kerran selitätte jonkin valtiopäivätalon paloa, koettaisitte laittaa henkilökohtaiselle vallanhimollenne jonkinlaista rajaa.