Trumpin vitsauksena varjohallitus ja myyrälauma

Mediassa on viime päivinä kähisty Donald Trumpin hallintoon liittyvästä vuodosta, jonka kautta presidentin vetämään ulkopolitiikkaan liittyviä tietoja on väitetty paljastuneen julkiselle sanalle. Trumpin tavatessa Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin he keskustelivat muun muassa islamilaisesta terrorismista, minkä jälkeen joku virkamies valikoiden vuoti harhaanjohtavaa tietoa keskusteluista.

Trump-vastainen media lavasti asiasta väärän lipun manööverin uskotellessaan, että vuodetut salaisuudet osoittavat Trumpin ja Venäjän harjoittavan länsimaille vaarallista politiikkaa kulissien takana. Vihervasemmistolaiset tiedotus- ja toitotusvälineet näkivät Trumpin ja Venäjän yhteistyössä ja terrorismin vastaisessa taistelussa uhan Yhdysvaltain turvallisuudelle, vaikka todellisen uhan muodosti salaiseksi luokitellun tiedon vuotaminen, huhujen levittäminen ja median laatima valeuutisointi, jonka tarkoitus oli vahvistaa median laatimaa Trump-vastaista kudelmaa.

Median tavoitteena on ollut horjuttaa Trumpin hallintoa moittimalla yhdysvaltain presidenttiä epäisänmaalliseksi ja tukea kielteisen narraation synnyttämistä Trumpin ympärille. Lavastuksen välineenä media on käyttänyt sitä yleistä assosiaatioharhaa, jonka mukaan kaikki tietovuodot ja paljastukset tuovat esille jotakin laitonta, moraalitonta tai vähintäänkin epäilyttävää.

Tosiasiassa ongelmana on epäluotettava hallinto ja virkakoneistossa lymyävä varjohallitus, joka on demokraattisen presidentin perua. Niinpä Trumpin ulkopoliittisten tietojen julkistamisesta ei pidä moittia presidenttiä vaan myyräntyötä tekevää virkamieskuntaa.

Sama ongelma on syvällä myös Suomen virkamieskunnassa ja hallinnossa. Erityisesti se koettelee ensimmäistä kertaa hallitusvastuussa olevia perussuomalaisia ministereitä, sillä puolueelle ei ole suotu virkamieskuntaan juuri minkäänlaista edustusta. Virkamieskunta koostuu muiden puolueiden edustajista, jotka pyrkivät kääntämään poliittisen ohjaussuhteen ylösalaisin.

Trumpin tapaus osoittaa sitä yleistä ongelmaa, että epäluotettava ja puolueellinen virkamieskunta pystyy jatkamaan aiempia poliittisia suuntauksia ministerien ja poliittisen vallan ohi, mikäli ministerit eivät ole kovin itsenäisiä tai ovat avustajistaan riippuvaisia. Median roolia politiikan ohjailijana puolestaan osoittaa toimittajien halu näykkiä Trumpin mielipiteitä, persoonaa ja politiikkaa, vaikka oikea kohde tässäkin tapauksessa olisi epäluotettavien virkamiesten muodostama turvallisuusuhka.

Trump teki aivan oikein potkaistessaan FBI:n johtajan pellolle, ja samantyyppinen asennoituminen olisi hyväksi myös Suomessa. Poliittinen johtaminen on mahdollista vain luottamuksen vallitessa.