Nollatoleranssi terrori-iskuille

Islamistien tekemistä terrori-iskuista on tullut niin jokapäiväisiä, että omalla arkipäiväistymisellään ne tuovat mieleen filosofi Hannah Arendtin teorian siitä, kuinka fasismikin aikoinaan yleistyi puuduttaessaan laajat kansanjoukot omaan mellakointiinsa.

Lontoossa poliisit juoksivat viime viikonloppuna pakoon veitsien kanssa heiluneita jihadistisia verisurmaajia, ja muuan muslimi päätti jälleen käyttää autoa niittokoneena.

Ihmisten turtuessa islam voittaa. Olen itsekin joskus ajatellut, että en viitsi enää kommentoida enkä raportoida terrori-iskuista, mikäli ne ovat ”vain pieniä”. Johonkin rajan voisi vetää. Olisiko 20 kuolonuhria sopiva määrä? Tai pitäisikö raja vetää jonnekin sadan tasolle? – ”Jokin raja sentään?”

Kalkylointi tuntuu kyyniseltä, kun kyseessä on kuitenkin – ihmisarvo! Siis myös meidän länsimaisten ihmisten oikeus elämään, terveyteen, vapauteen, poliittisiin mielipiteisiin, itsensä ilmaisemiseen ja mahdollisuuteen liikkua sekä kokoontua omissa kotimaissamme ilman mielivallan ja terrorin uhkaa.

Samaan aikaan Suomessa koulutetaan kaaderillinen ajatusrikospoliiseja suitsimaan niin sanottua ”vihapuhetta”, ja sisäministeri keuhkoaa nollatoleranssin puolesta. Kokoomuslaisen Paula Risikon mielestä nollatoleranssin pitäisi koskea kaikkea ”vihapuheeksi” leimattua järkipuhetta, totuuspuhetta ja kansalaismielipiteitä, joilla vastustetaan EU-eliitin aiheuttamaa maahanmuutto-ongelmaa, islamia ja monikulttuurista mullistusta.

Sanotaan, että kaikki muslimit eivät ole terroristeja. Eivät myöskään kaikki rattijuopot aja kolaria, mutta silti rattijuopumus on yleisesti määritelty ja säädetty rikokseksi.

Islam on islamistisen terrorin alkuehto, niin kuin alkoholi on rattijuopumuksen edellytys. Ilman islamia ei olisi islamistista terroria lainkaan, niin kuin ilman päihteitä ei olisi rattijuoppojakaan. Vain todellinen pölvästi voi väittää, että islamin ja terrorismin yhtäaikaisella leviämisellä ei ole muka mitään tekemistä keskenään.

Rattijuopumukseen ei sovelleta nollatoleranssia, ja venettäkin saa ohjata melko humalassa. Silti poliitikot vaativat nollatoleranssia vihapuheeksi moittimalleen järkipuheelle, vaikka kukaan ei ole islamin pysäyttämispyrkimysten vuoksi hengenvaarassa.

Nollatoleranssia vaaditaan siellä, missä sitä ei tarvita ja jossa se vahingoittaa sananvapautta, patoaa poliittisia mielipiteitä ja kaventaa kansanvaltaa. Mutta nollatoleranssia ei vaadita siellä, missä se voisi pelastaa ihmisiä sairaan käytöksen aiheuttamalta kuolemalta ja kärsimykseltä. Pitää paikkaansa Nikita Hruštšovilta tunnettu sanonta, että poliitikko rakentaa sillan sinne, missä ei ole jokea. Poliitikot ja poliisit voisivat käyttää resurssejaan ja päivystysvalmiuttaan nollatoleranssin luomiseksi muslimiterrorismille tai esimerkiksi rattijuoppoudelle.

Sen asemasta viher-Mimosat ovat päättäneet tavoitella nollatoleranssia hiilidioksidipäästöille. Pariisin ilmastosopimus muodostaa hirttosilmukan, jonka kiristyessä Suomen ja muiden kylmien maiden talous ja teollisuus kuristetaan hengiltä kehitysmaiden hyväksi. Päästövähennysten ja sanktioiden kilpailukyvyllemme aiheuttama kolhu on niin paha, että se on vaarassa kuolettaa tietyt tuotannonalat kokonaan.

Näyttää vahvasti siltä, että maassamme vallitsee nollatoleranssi järjen käytölle. Poliittista järkeä ei siedetä eikä sallita lainkaan edes suvaitsevaisuuden merkiksi, vaan sitä koskee ehdoton ja täydellinen kielto.

Samaan aikaan vihervasemmisto ja löperöliberaali porvaristo mutisevat rukouksiaan, joiden mukaan ”ei saa antaa pelolle valtaa”. Tosiasiassa kansalaisten näkemyksissä ei ole kyse sen enempää pelosta kuin vihastakaan vaan järjen kaipuusta. Yritys lavastaa kansalaisten näkemykset tunneperäisiksi edustaa poliittista hallintayritystä: EU-eliitin halua peittää omat pelkonsa, jotka johtuvat siitä, että heidän valtansa ja rationaliteettinsa horjuvat.

Iltalehti kysyi eilen lööpissään, ”miksi iskuja ei pystytä estämään?” Lukijoita johdateltiin ajattelemaan, että vikaa on länsimaisissa turvallisuusviranomaisissa, joiden syyksi terrorismi tällä tavoin koetetaan kääntää. Oikea kysymys olisi: miksi muslimit käyttäytyvät kuin vesikauhuiset eläimet?

Syy on länsimaissa leviävä syöpäkasvain, islam, joka myrkyttää nuorison mielen. Se kääntää myös länsimaiden kantaväestön vihaamaan toinen toistaan tavalla, jolla väkivaltaan perustuva terrori muuttuu poliittiseksi terrorismiksi. Sen seurauksena viranomaisvalta pyrkii rajoittamaan itseään viisaampien ihmisten mahdollisuuksia toimia yhteiskunnallisissa tehtävissä ja sanoa asiat niin kuin ne ovat.

Tavallaan olen samaa mieltä siitä, että ”ei pitäisi antaa pelolle valtaa”. Ei todellakaan pitäisi. Ei pitäisi antautua ajattelemaan, että islamin tuottama hirmuinen ongelma ja länsimaisiin ihmisiin kohdistuva kansanmurha olisi estettävissä tai hillittävissä nostamalla kädet ylös ja varomalla artikuloimasta ongelmien alkujuurta rehellisesti. Sen sijasta olisi taisteltava yhteiskunnallisen totuuden ja länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta.

Ranskassa tehtiin vuoden 2015 terrori-iskujen jälkeen tutkimus, jossa todettiin, että nuori muslimi omaksuu radikaaleja uskomuksia neljä kertaa todennäköisemmin kuin kristitty nuori. Lukiolaisista muslimeista 33 prosenttia piti ”hyväksyttävänä” ”osallistua väkivaltaisiin toimiin ajatustensa edistämiseksi”, toisin sanoen kolmannes heistä piti terrori-iskuja hyväksyttävinä iskujen tapahduttua.

Lukiolaisista muslimeista 20 prosenttia oli samaa mieltä väitteestä, että on ”hyväksyttävää kannattaa omaa uskontoaan myös asein”. Kyselyyn osallistuneista 6824 lukio-opiskelijasta 24 prosenttia kieltäytyi tuomitsemasta jyrkästi Charlie Hebdon iskussa tehtyjä murhia. Kyselyyn osallistuneista 21 prosenttia kieltäytyi tuomitsemasta jyrkästi myös Bataclanin teatterissa 13.11.2015 tapahtunutta verilöylyä, jossa teurastettiin 89 ihmistä osana 130 ihmishenkeä vaatineita Pariisin terrori-iskuja.

Koska viimeksi mainitut prosenttiosuudet ovat lasketut kaikista kyselyyn vastanneista, on syytä olettaa, että muslimien keskuudessa terrorismin kannatus on vielä paljon korkeampaa. Periaatteessa se voi lähestyä jopa sataa prosenttia, sillä muslimeja kaikista vastaajista oli 25 prosenttia. (Oikean Median raportti aiheesta tässä.)

Tutkimuksen tulos on yhdensuuntainen vuonna 2006 tehdyn Pew Global Attitudes -tutkimuksen kanssa, jonka mukaan 42 prosenttia Ranskassa asuvista 18–29-vuotiaista muslimeista piti itsemurhaiskuja toisinaan oikeutettuina. Britanniassa lukema oli 35 %, Saksassa 22 %, Espanjassa 29 % ja Yhdysvalloissa 26 %.

Niinpä ei tarvitse ihmetellä Royal Institute of International Affairs -tutkimuslaitoksen saamaa tulosta, jonka mukaan eurooppalaisten ihmisten enemmistö haluaisi kokonaan lopettaa maahanmuuton islamilaisista maista. Miten siis olisi nollatoleranssi islamille ja muslimien maahanmuutolle, jota muiden muassa Angela Merkel jatkaa ”perheenyhdistämisten” suojissa: yön pimeydessä lentokentillemme laskeutuvilla ihmissalakuljetuksilla?

Anekdoottimaisesti voidaan palauttaa mieleen, mitä Britannian entinen pääministeri ja Nobel-palkittu kirjailija Winston Churchill ajatteli islamista ja muslimeista. Teoksessaan The River War – An Historical Account of the Reconquest of the Soudan (1899, vol. II, pp. 248–250) hän sanoi näin (sitaatti on sensuroitu vuoden 1902 yksiosaisesta laitoksesta):

”Kuinka kauhistuttavia ovatkaan kiroukset, jotka muhamettilaisuus langettaa kannattajilleen! Ei ole ainoastaan fanaattista kiihkoa, joka ihmisessä on yhtä vaarallista kuin vesikauhu koirassa, vaan myös tämä hirveä fatalistinen apatia. Vaikutukset ovat ilmiselviä monissa maissa. Ajattelemattomia tapoja, huolimattomia maanviljelysjärjestelmiä, laiskoja kaupankäyntimenetelmiä ja omaisuuden turvattomuutta tapaa kaikkialla, missä profeetan seuraajat hallitsevat tai asuvat. Alhainen sensualismi riistää tältä elämältä sen viehkeyden ja sivistyneisyyden; tulevalta sen arvokkuuden ja pyhyyden. Se tosiasia, että muhamettilaisen lain mukaan jokaisen naisen on kuuluttava jollakin miehelle tämän absoluuttisena omaisuutena, joko lapsena, vaimona tai jalkavaimona, viivästyttää väistämättä orjuuden lopullista häviämistä aina siihen asti, kunnes islamin usko on lakannut olemasta suuri voima ihmisten keskuudessa.
Yksittäiset muslimit saattavat toki osoittaa loistavia ominaisuuksia, mutta tämän uskonnon vaikutus halvaannuttaa sen seuraajien sosiaalisen kehityksen. Maailmassa ei ole voimakkaampaa taannuttavaa voimaa. Muhamettilaisuus on taistelunhaluinen ja käännytystä harjoittava uskonto, joka on kaikkea muuta kuin kuolemaisillaan. Se on jo levinnyt kautta Keski-Afrikan tuottaen pelottomia taistelijoita joka askelmallaan. Ja jos kristinuskoa eivät suojelisi tieteen vahvat käsivarret – tieteen, jota vastaan se oli turhaan taistellut – modernin Euroopan sivilisaatio saattaisi romahtaa, samoin kuin romahti muinaisen Rooman sivilisaatio.”

Churchillin vaikuttavin ase oli kieli, juuri se, jonka EU:n viranomaiset yrittävät nyhtää ihmisiltä pois sananvapauden rajoituksillaan. Islamin yhteiskunnallinen rooli ei näytä sadassa vuodessa muuttuneen mitenkään. Leijona on kesytettynäkin leijona, enkä tarkoita nyt Suomen vaakunaleijonaa.

Traagista on, että omalla kansallismielisyyden kammollaan ja natsismin lohikäärmeen metsästyksellään nykyinen EU-eliitti tulee edistäneeksi toisen fasistisen yhteiskuntakäytännön, islamin, juurtumista Eurooppaan.