Voima-lehden maksullinen versio Helsingin Sanomat hehkuttaa tänään Elisa Rimailan kirjoittaman jutun raflaavassa otsikossa, että ”’Puhukaa suomea, saatanat!’ – lukijat kertovat kokemuksistaan häirinnästä Helsingin joukkoliikennevälineissä”. Tämä irrallisiin yksittäistapauksiin perustuva yleistys ja sen mukainen kirjoittelu, jossa moititaan suomalaisia ihmisiä, sattuu syvälle suomalaisten ihmisten sydämiin.
Toisaalta lehti valittelee suomalaisten asemaa Annamari Sipilän kirjoittamassa jutussa ”Huorittelua, nimittelyä ja kylmää tuijotusta: Suomen passi ei auta brexit-Britanniassa, eikä oikeudesta jäädä maahan ole takeita”.
Viikon alussa Helsingin Sanomat pyrki lietsomaan eripuraa ihmisten välille myös Kaisu Moilasen kirjoittamassa ja kaiken selittävässä jutussa ”’Painu neekeri takaisin sinne mistä tulit’ – Michaela Moua kertoo, millaista on syrjintä Helsingin joukkoliikenteessä”.
Rimailan, Sipilän ja Moilasen parahdukset ovat todellisia rimanalituksia. Viimeksi mainittu kirjoitus sai ilmeisesti niin paljon vihaista lukijapalautetta suomalaisilta, että lehti päätti jatkaa lukijoiden haalintaa kahdella tämänpäiväisellä kirjoituksella, jotka edustavat pelkkää pahamaineista pseudojournalismia.
Kyseiset suomalaisiin ihmisiin kohdistuvat läimäytykset ovat kuin suoraan feministisen puolueen ohjelmasta. Katukäytökseen liittyvällä moralisoinnillaan Helsingin Sanomat pyrkii kylvämään vihaa ihmisten välille, ikään kuin sitä ei muuten olisi tarpeeksi.
Syyttäessään suomalaisia ihmisiä ”häirinnästä” joukkoliikennevälineissä lehti vaikenee kaikesta siitä valtavan suuresta häirinnän muodosta, jota kehitysmaista tulleet siirtolaiset saavat aikaan niin joukkoliikenteessä kuin julkisilla paikoillakin. Jos joku suomalainen vaatii näitä etnisesti erilaisia siirtolaisia käyttäytymään hillitymmin, se koetaan sitten ”häirintänä”, ja Helsingin Sanomat syyttää suomalaisia ”rasismista”. Yleensäkin lehti kuulee ja esittelee vain maahanmuuttajanäkökulmaa ongelmista otsikoidessaan.
Ulkomaalainen rumpuryhmä melusi voimakkaasti Esplanadinpuistossa viime kesänä. Kuva J. Hankamäki. |
Mitään konkreettista muutosta suomalaisten asemassa tuskin tapahtuu, eikä Britannian EU-ero ole mikään todellinen ongelma. Passit Britanniaan matkustavilta on kysytty vuosien ajan jo senkin vuoksi, ettei Britannia ole kuulunut Schengenin sekavaan sopimukseen. On myönteistä, että kansallistietoisuus kasvaa Euroopan eri maissa ja että suomalaisten ja brittien kaltaiset aidosti eurooppalaiset kansakunnat voivat löytää tätä kautta toisensa ja yhteiset etunsa.
Helsingin Sanomat ei ole esittänyt voimakkaille syytöksilleen ja väitteilleen mitään uskottavaa perustelua eikä näyttöä – ei mitään muuta kuin toimittajien itse valitsemat kannanotot, joissa ”lukijat kertovat kokemuksistaan”. Kaikki haastatellut ja siteeratut ovat joko anonyymeja mielipiteiden muokkaajia tai asian intressantteja, joilla on jokin henkilökohtainen motiivi solvata suomalaisia.
Mitään yleispätevää tai tieteellisesti perusteltua todistelua sille, että suomalaiset aiheuttaisivat ongelmia maahanmuuttajille julkisessa liikenteessä ei ole esitetty – vain irrallinen viittaus oikeusministeriön jo lähtökohtaisesti puolueelliseen ja poliittiseen selvitykseen, jota ei ollut lähteistetty.
Tällainen valikoiva kannanottojen keruu ja uutisina tapahtuva mielipiteiden esittely on valhejournalismin ja propagandan muoto. Lehti vaikenee maahanmuuton aiheuttamista ongelmista, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden Suomessa tekemistä rikoksista, maahanmuuttajien järjestyshäiriöistä julkisilla paikoilla ja taloyhtiöissä sekä heidän harjoittamastaan etuilusta, tölvimisestä ja solvaamisesta, jota kohtaa kauppojen jonoissa ja kaikkialla.
Tämä on seurausta siitä, että Helsingin Sanomia tehdään strippareiden ja katutyttöjen logiikalla, ja aiheet poimitaan alakerran ajatusmaailmasta, jota hallitsevat täysnaiseutetun median ja punavihreän bunkkerin näkökulmat.
Maahanmuuttoa kulttuurisesti ja etnisesti erilaisilta alueilta on rajoitettava, ja muuttoliike on saatava kääntymään takaisin tulosuuntaan juuri siksi, että ihmisten välit eivät tulehtuisi mikrotason henkilökohtaisessa kanssakäymisessä: kaduilla ja kujilla, joiden kansanvaltaisissa lautakunnissa kiistat sosiaalietuuksista, työpaikoista ja asuinoloista helposti kärjistyvät.