Asiaa koskevien tiedustelujen vuoksi ilmoitan, että en ole Perussuomalaisten ehdokkaana kuntavaaleissa 2021. Olin kyllä ehdolla Helsingin vaalipiirissä eduskuntavaaleissa 2019 keräten melkoisen kasan ääniä. Sijoituin niillä Nuutti Hyttisen jälkeen ja Matias Turkkilan edelle, ja molemmat ovat toimineet kaupunginvaltuutettuina. Sijoitusjärjestykseni olisi riittänyt valtuustopaikkaan, mikäli eduskuntavaalit olisivat olleet kunnallisvaalit, ja vaalipiirihän on molemmissa vaaleissa sama.
Väistymiseni nyt ei johdu motivaationi vähenemisestä. Vetäydyn vain siksi, että haluan säästää puoluetta valtamedian räksytykseltä, joka koskee tieteellistä toimintaani. Haluan myös suojella omaa tutkimustoimintaani eri puolueiden poliittiselta terrorilta.
Kuten monet muistavat, valtamedia lavasti viime keväänä kirjastani Totuus kiihottaa – Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä kohun, jonka puitteissa valtavirran uutismediat pyrkivät luomaan Suomen Perustan julkaisemasta teoksesta täysin virheellisen ja valheellisen kuvan.
Kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt osoittamaan tieteellisin perustein kirjoittamastani tutkimuksesta mitään tosiasiallista vikaa. Myös ”naisvihamielisiksi” haukutut kohdat luvussa 11 koostuivat arvostelusta, jonka kautta olin paljastanut valtamedioiden (erityisesti Helsingin Sanomien ja Yleisradion) puolueellisuuden niiden ajaessa translakia, ”Suostumus2018”-aloitetta ja ”Me Too” -hanketta sekä eräitä ilmastopoliittisia tarkoitusperiä, joilla painostettiin nuoria.
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden ”arvoilla” ja ”periaatteilla” ratsastamisesta on tullut eräänlaista vetoamista ”hyviin tapoihin” ja sovinnaisnormeihin, mikä on epä-älyllistä. Skandalisaatiolla ja seksisäännöistä kohisemalla media pyrki peittämään esittämäni mediakritiikin, ja tutkimukseni tempaistiin puoluepoliittisen kinastelun välineeksi.
En katso teoksessani tai toiminnassani olevan mitään sellaisia näkökohtia, jotka vaatisivat väistymistäni poliittisesta toiminnasta. Ajattelussani ja puolueen näkökannoissa ei ole osoitettu olevan mitään olennaisia ristiriitoja. Pahoittelen asiaa sekä puolueelle että kannattajilleni, mutta minun on vetäydyttävä vain ja ainoastaan median harjoittaman painostuksen vuoksi.
Tässä nähdään, kuinka tuhoisaa valtamedian harjoittama vyörytys ja tutkimustoiminnan vääristely ovat jopa kansalaisten perusoikeuksien, kuten vaalioikeuksien, kannalta. Vaientaminen on valitettavaa mutta poliittisten vastustajieni kannalta kenties helpottavaa, sillä minulla olisi ollut paljon sanottavaa alkaen huumehuoneista ja päätyen hiilivoimaloihin; asuntopolitiikasta autoiluun.
Päätän siis väistyä suojellakseni puoluetta median korvennukselta. Olisin toivonut median suuntaavan kritiikkinsä minuun tai tiedustelevan asioita minulta eikä kirjaani lukemattomalta puoluejohdolta. Mainittavia tässä vivutuksessa olivat Yleisradion A-studion toimittajan Katri Makkosen utelut, joilla hän 14.6.2020 koetti puristaa puheenjohtajistolta kannanottoja siihen, voiko ”tämmöinen ihminen” olla Perussuomalaisten ehdokkaana.
Koska en voinut tuolloin vastata kaikkien mahdollisuuksien puuttuessa (televisiossa ja muuallakin) ja koska media laittoi toiset ihmiset vastaamaan, sanon nyt, että koetan säästää puoluejohtoa enää vastaamasta ehdokkuuttani koskeviin kysymyksiin.
Joudun siis luopumaan vaalioikeudestani Yleisradion toimittajan harjoittaman panettelun vuoksi. Mustamaalauksen perusväittämänä käytettiin näkemystä, että filosofisesta etiikasta ja sosiaalipsykologiasta tohtoriksi väitellyt kirjailija-filosofi Jukka Hankamäki on läpikotaisin paha ihminen eikä siksi sovi politiikkaan.
Perussuomalaisiin hakeuduin alun perin tehdäkseni politiikkaa etujärjestöjen, sosiaalisen korruption ja liike-elämän voiteleman korporatismin ohi. Media painoi tällöin mutingia, tiedotusvälineistä tuli vaimennusvälineitä ja uutisista vanhasia täsmälleen politiikan medioitumisväitteeni mukaisesti. Tarkoitus oli kai osoittaa, ettei voisi olla politiikkaa, tiedettä eikä tiedonvälitystä ilman valtamedian vääristävää vaikutusta.
Minun on ollut valittava oman asemani ja Perussuomalaisten edun välillä, ja asetan taaskin puolueen edun oman etuni edelle. Vetäytymiseni ei tarkoita, että pitäisin opetus- ja kulttuuriministeriön minua kohtaan suuntaamaa tutkimustoiminnan häirintää ja tiedepoliittista syrjintää oikeutettuina, ja kanteluni käsittely oikeuskanslerinvirastossa on edelleen kesken.
Ehdokkaita puolueen käytettäväksi vaaleissa tietysti riittää. En koe omasta puolestani menettäväni kovin paljon, eikä poliittisen edustajan osa ole nykyisin helppo. Väistyn median levittämien valheellisten mainetekijöiden vuoksi, toisin sanoen niiden juorujen ja pahanilkisten väitteiden takia, jotka ovat ottaneet vallan kirjaani arvioitaessa, kun mediajulkisuus alkoi käsitellä toimittajien kostoja objektiivisina tosiasioina.
Myöskään kaikki Perussuomalaiset eivät ilmeisesti käsittäneet, että median hyökkäykset eivät olleet rajuja siksi, että olisin ollut väärässä. Ne olivat raivokkaita siksi, että olin täysin oikeassa ja vieläpä Perussuomalaisten puolella! Perussuomalaiset ovat voineet aina ja voivat tästä eteenpäinkin täysin vapaasti päättää, näkevätkö he minut ystävänä vai vihollisena, eivätkä ajatukseni sinänsä ole muuttuneet koko aikana mihinkään suuntaan.
Toimittajien ja ministerien olisi pitänyt myöntää, että ’ymmärsimme filosofisen teoksen väärin, sillä tiedolliset resurssimme eivät riittäneet siinä olevien ajatuskulkujen ymmärtämiseen, ja sukupuolipoliittisen vapaamielisyyden puuttuminen esti meitä käsittämästä asian perusjuuria kyseenalaistavaa käsittelytapaa’. Tahallaan kirjaani väärinymmärsi vihervasemmisto ja tahattomasti muutamat teokseen perehtymättömät perussuomalaiset. Näin syntyi lukemattomia Salama-tuomioita.
Hullunkurisinta asiassa oli, että mediakriittisen tutkimukseni merkityksestä yritettiin päättää kritisoimissani medioissa. Jos jostain ihmisestä otetaan röntgenkuvat, ei niitäkään pidä potilaiden itsensä analysoida, vaan työ kuuluu lääkäreille. Samaan tapaan myöskään tieteellisesti kirjoitettuja tutkimuksia ei pidä kaiken maailman moukkien arvostella, vaan asia kuuluu keskusteltavaksi oppineiden yhteisössä, jossa sielläkään asiaa ei pitäisi lähestyä normatiivisilla eikä ideologisilla tarkoitusperillä saati rangaistusten uhilla, jotka saavat totuuden katoamaan. Toimittajien töhertelyjä käytettiin kuitenkin ”lähteistetyn tiedon” asemassa myös kaiken informaation nykyisessä legitimaatiopisteessä: Wikipediassa.
Tiedän toki, että koskaan ei pitäisi haukkua pelikenttää (mediaa) vaikka kenttä olisi myyrien möyrimä. Mutta myös valheellisuudella pitäisi olla rajat, ja ne meidän filosofien ja tieteilijöiden pitää osoittaa, jopa oman asemamme hinnalla. Tiedän hyvin myös sen, että on yhtä aikaa mahdotonta olla filosofi ja osallistua politiikkaan, paitsi jos on ”vihervasemmistolainen filosofi”, jolloin saavuttaa myös yliopistouran.
Toivotan kaikille perussuomalaisille menestystä omassa hyveellisyydessään. Puolue saanee vihervasemmistolta, Kepulta ja Kokoomukselta kehut kirjani sensuroimisesta ja on varmasti sitä kautta pian kypsä hallitukseenkin. Niinpä en voi peittää iloani sen johdosta, että ansio mahdollisesti löytyvästä yhteisymmärryksestä kuuluu minulle, kun puolueet ovat löytäneet minusta yhteisen kivitettävän.
Samoin toivon Suomen Perustan ja opetusministeriön pian pääsevän yhteistyöhön, jonka hedelmänä ministeriö toivottavasti myöntää kaksin käsin valtiontukea ajatuspajalle, ja lukijat pääsevät nauttimaan queer-teoreettisen sukupuolipolitiikan sosiaalisesti konstruoidusta postmodernismista toiminnanjohtajien, puheenjohtajien ja muiden komissaarien saapastellessa tasa-arvomarssilla!
Perussuomalaiset ovat saamassa kelpo vaalilistat rekrytointisloganillaan ”Perussuomalaisissa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa”. On kuitenkin hyvä muistaa, että kenelle tahansa voidaan puolueessa myös tehdä kuinka tahansa, eikä kukaan ole tästä ulkopuolinen.
Helsingin paikallisyhdistyksen kyynärpäätaktikointi ja valtuustoryhmän toimintakulttuuri ovat olleet harmillisen riitaisia ja risaisia, ja siksi puolue ei ole
saanut kaupungissamme aikaan asioita, kannatusta eikä luottamusta, joita olisi
voinut. Piiriyhdistyksen sotkuista (joihin en ole itse osallistunut) on suurelle yleisölle välittynyt mielikuva, että Perussuomalaiset eivät pysty ajamaan muiden asioita, kun eivät osaa hoitaa omiaankaan.
Olen ollut asemassa, jossa jokainen ehdokas nyt on. Ironia on siinä, että myös Sinä voit päätyä pikaisesti ja yllättäen asemaan, jossa minä nyt olen.
JUKKA HANKAMÄKI
Aiheesta aiemmin
Tämän vuoden halutuin tietokirja on vaikemmin saatavin
Ministerit tuhoamassa Suomen sananvapauden
Tutkimus jatkuu: kohteena nyt median mielikuvaterrori
Sensuuri on murha ja minä olen uhri
Selvitytän kirjani viranomaiskohtelun oikeuskanslerilla
Tavoittelen tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoa
Mitä on tieteen medioituminen?Jatkan kamppailua kirjani ja yhteiskunnallisen totuuden puolesta
Valtamedia todisti kirjani väitteet oikeiksi reaktioillaan
Skandaali: hiihtosuunnistaja Hanna Kosonen kiristää Suomen Perustaa tiedepolitiikalla
