Vaarassa Wildersin villi vapaus

Apostoli Paavali kehottaa seurakuntalaisiaan ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen viidennessä luvussa sanoin: ”Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää.” (1. Tess. 5:21).

Menetelmä sopii läksyksi myös tieteenharjoittajille. Dosentti Johan Bäckman on näköjään päättänyt koetella aivan kaikki. Viime vuonna hän kokeili historiankirjoituksen rajoja puhumalla pehmeitä Viron historiasta. Nyt oikeussosiologi performoi itseään provokatorisella kannanotollaan ja toteaa pitävänsä Britanniassa käyttöön otettuja sharia-tuomioistuimia täysin sopivina myös Suomeen.

Bäckman on Suomen johtava trollikone. Voin ymmärtää hänen julkisuudentavoitteluaan vain yhdeltä kannalta: monilla ihmisillä on taipumus peitellä entisiä erehdyksiään näyttelemällä systemaattisesti epäjohdonmukaista. Kun tekee toisen virheen, niin ensimmäinen virhe näyttää silloin pienemmältä ja ”ymmärrettävältä”: tässä dialektiikan ydin.

Omasta filosofin näkökulmastani sharia ei sovi länsimaihin lainkaan, paitsi jos se mielletään pelkäksi leikin kaltaiseksi sovittelun muodoksi. Oikeusjärjestelmien erot ovat peruslähtökohdiltaan niin suuret. Varjo-oikeus on virallisformaaliin oikeuteen verrattuna rikos.

Jumalan ruoska

Miksi sitten Koraania lakikirjana käyttävä oikeudenkäyttö ei sovi länsimaihin eikä mielestäni muuallekaan? Esimerkin tarjoaa hollantilaisen poliitikon, Geerd Wildersin, tapaus. Wilders onnistui pitkällisten sensurointiyritysten jälkeen julkaisemaan internetissä elokuvansa Fitna. Produktio puhutti Hollantia ja jatkoi samaa avautumista sekä poliittisen korrektiuden kahleista vapautumista, joka oli lähtenyt liikkeelle jo Pim Fortuynin ja Theo van Goghin murhien jälkiselvittelyistä.

Hollannin syyttäjäviranomainen oli ehtinyt vapauttaa Wildersin syyteharkinnasta, kunnes valitustuomioistuin päätti sittenkin nostaa Partij voor de Vrijheidin (eli Vapauspuolueen) puheenjohtajana toimivaa Wildersiä vastaan kanteen islaminvastaisuudesta. Syyte nostettiin muslimien vaatimuksesta heidän moitittuaan Wildersin elokuvaan sisältyvää rinnastusta, jossa islamilaista fanaattisuutta ja kehotuksia terroriin oli verrattu natsismiin ja Koraania Hitlerin Taisteluni-teokseen.

Epäsymmetria kukoistaa tässäkin. Yhtäältä muslimit vaativat omaa Koraaniin perustuvaa oikeusjärjestelmäänsä voimaan väittämällä sen perustuvan sovitteluun, mutta toisaalta he vaativat ankaria tuomioita sananvapauden käyttäjille sekä pyrkivät lavastamaan julkiset poliittiset puheenvuorot ”viharikoksiksi”. (Tunteiden osoittaminen ei ole tietääkseni rikos sen enempää Hollannissa kuin muissakaan länsimaissa.)

Sovittelulle ei ole edellytyksiä sellaisen oikeuskäsityksen sisällä, joka itse on täysin epärationaalinen, uskonnollisperäinen ja alistava. Tässä mielessä en voi ymmärtää Johan Bäckmania, joka toisella kädellään toimii sananvapauden varassa ja vaatiikin sitä, mutta toisellaan on valmis tukemaan tahoja, jotka omalla uhkailullaan saavat sananvapauden katoamaan.

Halki Euroopan leiskuvat tätä nykyä mielipidevainot, jotka perustuvat Jumalan ilmoituksena pidettyihin lakeihin. Sananvapautta ei enää ole, koska se on päätetty uhrata tai jouduttu uhraamaan hintana yhteiskuntarauhan säilymisestä. Nykyään muslimit sanelevat sananvapauden rajat monissa maissa.

Sananvapauteen viitataan juhlapuheissa, mutta orwellilaisen doublespeakin tavoin ajatus vesitetään kaksoisstandardeilla, joiden mukaan sananvapautta saa käyttää ”asiallisen sananvapauden”, ”varsinaisen sananvapauden”, ”perustellun sananvapauden” tai ”vastuullisen sananvapauden” muodossa. Tällaisella sananvapaudella ei paljon mitään tee, sillä ongelmattomien asioiden sanomiseen ei tarvita mitään vapautta.

Yksittäiset syytteet ja tuomiot eivät ole kuitenkaan vielä se kaikkein pahin asia. Olennaista on, että niiden kautta herätetyillä peloilla kahlitaan myös kaikkiin muihin asioihin liittyvä sanankäyttö ja pyritään rajaamaan tietyt puheenaiheet keskustelujen ulkopuolelle.

Miksi vapaata argumentaatiota pelätään?

Minä olen homoseksuaali, eli kuulun yhteen vähemmistöön. Miksi sitten arvostelen muiden muassa vähemmistövaltuutetun, syyttäjän ja viranomaisvallan toimintaa niiden vetäessä käräjille maahanmuuttokriitikoita? Jos olette lukeneet tätä blogia alusta loppuun, niin tiedätte.

Sananvapauden kannalta tilanne on seuraava: me homot emme koskaan pyrkineet tukahduttamaan avointa keskustelua homoseksuaalisuudesta. Päinvastoin, me halusimme sitä. Keskustelua käytiin 30 vuotta ja kantamme voitti. Olemme lopultakin vapaita rikossyytteistä ja sairausleimoista.

Sen sijaan maahanmuutto on ilmeisesti asia, jolle ei löydykään sellaisia tieteellisiä ja rationaalisia perusteita, joilla se voitaisiin oikeuttaa, kuten homoseksuaalisuus. Niinpä viranomaiset eivät haluaisi, että maahanmuutosta ja kulttuurien sekoittamisesta keskustellaan, vaan he pyrkivät laittamaan kriitikot vankilaan.

Ikävä sanoa, mutta minusta näyttää siltä, että mielipidevankilan saranat narisevat nykyään aivan samalla tavalla maahanmuuttokriitikoille, kuin ne soivat 1950-luvulla homoille. Ja kiistelyn kohteena ovat täysin erilaiset asiat: seksuaalisuus on kantaväestöjen myötäsyntyinen ominaisuus, josta ei voi, tarvitse eikä kannata äänestää, mutta maahanmuutto on seuraus poliittisista ratkaisuista, joten siitä sopiikin taittaa peistä. Aivan niin kuin Vanhan testamentin Saarnaaja sanoi: ”Katso Jumalan tekoja: kuka voi suoristaa sen, minkä hän on käyräksi tehnyt?” (Saarn. 7:13).