En anna

Suomen Kuvalehdessä (13–14/2010) oli ainakin kaksi mielenkiintoista juttua. Ensinnäkin lehti kertoi, että valtion myöntämää kehitysapua oli ensi vuonna tarkoitus lisätä peräti 170 miljoonalla eurolla, kunnes hallitus leikkasi menojen lisäyksen ”vain” 92 miljoonaan.

Jutussa haastateltu Paavo Väyrynen toisti muistin virkistykseksi myös sen, että Suomi lupasi Kööpenhaminan ilmastokokouksessa kehitysmaille 110 miljoonaa euroa seuraavien kolmen vuoden aikana. Kävi siis juuri niin kuin ennustin, eli ilmastonmuutoksen torjunnasta tuli pelkkä kehitysavun raharuletti, kun itse asiasta ei päästy yksimielisyyteen.

Väyrysen mukaan Suomi nostaa kehitysavun ensi vuonna 0,58 prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja hallitus on vahvistanut, että 0,7 prosentissa ollaan vuonna 2015. Desimaaliluku näyttää pieneltä, sillä vertailua tehdään suhteessa bruttokansantuotteeseen. Jos vertailu suoritettaisiin Suomen valtion menoihin, kehitysavun prosenttiosuus kasvaisi paljon suuremmaksi, sillä BKT ei ole sama asia kuin Suomen valtion vuotuiset menot. Kehitysapu on nykyään lähes puolustusbudjetin luokkaa. Omasta mielestäni kehitysavun osuus pitäisikin siirtää suoraan kuolinkouristuksissaan kamppailevien Puolustusvoimien hyväksi tai esimerkiksi vanhustenhoitoon, jonka ongelmat kaatuvat päälle.

Toinen tuoreessa lehdessä ollut juttu kertoikin sitten siitä, millä tavoin hallitus varautui sikainfluenssan torjuntaan viime syksynä. Oli toimittava nopeasti, mutta rokotteen hankinta ulkomailta maksoi 37 miljoonaa. Pian kävi kuitenkin ilmi, että valtion kassa oli tyhjä ja likviditeetti nolla. Lisäbudjetin valmisteluun ja hyväksyttämiseen ei ollut aikaa, sillä rokotetta oli saatavilla niukasti, ja kauppa oli tehtävä pian.

Niinpä valtio otti lainaksi Huoltovarmuuskeskuksen varat toimitusjohtajan suostumuksella. Valtio puolestaan lupasi maksaa lainansa takaisin lisäbudjetissa, mutta se ”ei mennyt läpi”. Rahoja ei ole tähän päivään mennessä palautettu, vaan lehden mukaan valtiovarainministeriö on vain luvannut suullisesti, että joskus vuonna 2012 varat ehkä voidaan pulittaa takaisin.

Tämä on Suomen valtion taloudellinen tila. Valtiosta on tullut velkaantumisensa vuoksi rehellinen varas. Samaan aikaan, kun valtiolla ei ole varaa omien kansalaistensa 37 miljoonaa maksavaan rokottamiseen, se antaa lähes 1000 miljoonaa euroa vuodessa kehitysapuna ja korottaa summaa 92 miljoonalla. Björn Wahlroos teki aivan oikein ehdottaessaan Suomen Kuvalehdessä 11/2010, että kehitysavun pitäisi olla suurin yksittäinen leikkauskohde, kun valtiontaloutta tasapainotetaan.

Suomen valtio tekee tänä vuonna lisävelkaa 13 000 miljoonaa euroa. Entuudestaan velkaa on yli 60 000 miljoonaa! Lisäksi on mahdollista, että Suomi joutuu euroalueen osana rahoittamaan kauttaan myös luottokelpoisuutensa menettäneitä maita, kuten Kreikkaa. Nyt Kreikka saa meidän kauttamme 500 miljoonaa, vaikka tuorein Suomen Kuvalehden paperinumero 15/2010 kertookin, kuinka pelonsekaisin tuntein Valtiokonttori ottaa lainaksi kolmanneksen tämän vuoden tarpeesta: 4 000 000 000 euroa. Myös SKOP:in luottoluokitus oli juuri ennen selvitystilaan ajautumista ”paras mahdollinen”, aivan kuten Suomen valtion tällä hetkellä.

Miljoonat eivät kasva puissa. Jo muutaman kymmenen miljoonan erä on valtiontaloudessakin pitkä penni. Ja silti myös maahanmuuttajien sopeuttamiseen, kotouttamiseen ja vastaanottokeskusten ylläpitoon osoitetaan varoja muutaman kymmenen miljoonan erä kerrallaan. Tästä pullamössösukupolven ja sädekehänunnien taloudenpidosta tulee meille vielä hirmuinen pommi.

Totuus on, että vain Pölhö-Kustaa avustaa muita omaksi velaksi. Syömävelkaa tekevällä maalla ei ole mitään moraalista velvoitetta avustaa rahalahjoilla vieraita kansoja. Itse olisin valmis pudottamaan kehitysavun nollaan siihen asti, kunnes valtionvelka on maksettu ja talous nostettu pakkasen puolelta.

Suomalaiset eivät ole milloinkaan harjoittaneet siirtomaaimperialismia, vaan olemme maksaneet sekä öljystä että kaikesta muustakin tuotteilla, palveluilla tai valuutalla. Sen sijaan olemme itse olleet kahden valtion suurvaltapolitiikan kohde. Suomalaisten saavutukset eivät perustu toisilta riistämiseen vaan omaan ansioon. Moraalista velkaa meillä ei siis ole, ja muut perusteluni sille, miksi Suomella ei ole velvollisuutta kehitysavun antamiseen, voitte lukea poliittisen ohjelmani tästä luvusta.