24. huhtikuuta 2010

Kun Apu on lähellä, on hätäkin suuri


Se, että Perussuomalainen puolue Timo Soiniin henkilöityneenä hyväksyi Jussi Halla-ahon eduskuntavaaliehdokkaaksi, on tulistuttanut Apu-lehden toimittaja Yrjö Raution. Tuoreessa lehdessä oli omituisen vinksahtanut juttu puolueen puheenjohtaja Soinista. Harhaanjohtavaa on, ettei jutussa puhuttu kerrassaan mistään muusta kuin rasismista, rasismista ja rasismista.

Koko kirjoitus oli omistettu sen asian vakuuttelulle, ettei Timo Soini ei ole rasistinen ja että hänen puolueensa ei ole rasistinen. Hyvä näin, paitsi että samalla luotiin vaikutelma, jonka mukaan rasismin olemassaolosta Suomessa on vastuussa yksinomaan Perussuomalainen puolue ja että puoleen agendaan ei sisälly mitään muuta rasismia vastaan taistelemisen lisäksi!

Painetun lehden jutussa oli lihavoidulla nostettu esiin, että ”myös oppinut ihminen voi olla rasisti”, ja kirjoituksessa selvennettiin, että korkeasti koulutetut ovat vaarallisia, koska he voivat ”manipuloida” ihmisiä. En yhtään arvaa, mitä tai ketä jutun kirjoittaja tarkoittaa. Kenties terroristijohtaja Aiman al-Zawahria, joka tunnetaan Osama bin Ladenin kakkosmiehenä ja uskonoppineena.

Timo Soinin halukkuus pitää puolue puhtaana rotuvihamielisyydestä on sinänsä kannatettavaa. Mutta jos on niin, kuin puheenjohtajakin ilmeisen turhautuneena lausuu, että politiikassa olisi tärkeämpiäkin asioita kuin maahanmuutto, niin miksi tässä lehdessä ei suvaittu puhua niistä, vaan koko kirjoitus oli omistettu pelkästään rasismin käsittelyyn. Toimittaja, joka kysyy pelkästä rasismista, saa tietysti vastauksia pelkästä rasismista.

Voidaankin sanoa, että koko kirjoitus oli laadittu Perussuomalaisen puolueen mustamaalaamiseksi ja maahanmuuttokritiikin karsimiseksi pois myös tästä viimeisestä maahanmuuton suhteen järjissään olevasta puolueesta. Toimittaja Yrjö Raution tarkoituksena oli luoda Soinille poliittisia paineita kaiken maahanmuuttokriittisyyden kieltämiseksi. Toisaalta Rautio ei vaivautunut kiskomaan Timo Soinilta rasisminvastaista mielipidettä homofobiasta. Ilmeisesti nämä jermut ovat asiasta samaa mieltä.

Myös muihin vähemmistöihin kuulumisen merkitys yritettiin kääntää jutussa päälaelleen. Rautio muun muassa esitti Soinille väitteen, että hänen vennamolaisuutensa olisi verrattavissa maahanmuuttajien kohteluun Suomessa. Ajatuksena oli, että maahanmuuttajana oleminen olisi nyky-Suomessa samanlaista kuin smp:läisenä olo Kekkosen ajan Suomessa: ei työtä, yhteiskunnallista luottamusta eikä virkaa. Tässä väitteessä käännettiin ylösalaisin se tosiasia, että todellisuudessa maahanmuuttokriitikkona oleminen on nykyään ihan yhtä tukalaa kuin Tuure Junnilana tai Veikko Vennamona toimiminen 1970-luvun Suomessa: ei työtä, yhteiskunnallista luottamusta eikä virkaa.

Jos kansalaisten maahanmuuttotietoisuuden lisäämisestä syytetään niitä meidän aikamme akateemisia, jotka uskaltavat vastustaa poliittisen korrektiuden virheitä, tämä on todella outo asetelma. Yksikään maahanmuuttokriitikoiden nykyisistä syyttelijöistä ei arvostellut Stalinin oppien seuraajia aikana, jolloin kommunismin nimissä tehdyt hirmuteot olivat jo kaikkien ihmisten tiedossa. Sen sijaan yliopistomarxilaisia sanottiin (ja he itse nimittivät itseään) ”edistyksellisiksi”. Myös Rautio kuului tuohon jengiin.

Eräs Yrjö Raution kirjoituksen omituisuuksista on, että toimittaja kiskoi Soinilta rasisminvastaisia kommentteja vedoten hänen uskonnollisuuteensa ja tarkemmin sanoen katolilaisuuteen, joka Suomessa on vähemmistöuskonto. Miksi lynkata suomalaiset maahanmuuttokriitikot ”fanaatikoiksi”, jos kerran hekin ovat kirjoituksen mukaisesti vähemmistönä Suomessa? Tosin Homma ry:n teettämä mielipidetiedustelu ei tue tällaista olettamusta.

Myös lehdessä esitetty kanta, että vaaleissa nähdään, mikä maahanmuuttokritiikille omistautuneiden yhden asian liikkeiden kannatus todellisuudessa on, on virheellinen. Poliittisissa vaaleissa ei koskaan saada kuvaa erillisteesien kannatuksesta, sillä vaaleissa äänestetään monista muistakin asioista, ja esimerkiksi maahanmuuttokritiikki väistämättä kanavoituu myös muiden yleispuolueiden kautta ainakin niin kauan kuin maahanmuuton arvostelu jossakin puolueessa vielä sallitaan.

Entä pitäisikö katolisuuden puolesta pillahtaa itkuun, kun Soini arvostelee seksuaalivähemmistöjä Euroopassa? Ja mikäli minä homoseksuaalina arvostelen maahanmuuttotoiminnan järjettömyyksiä, miksi Rautio lavastaa tällaisen kriittisyyden fanaattisuudeksi, vihan lietsonnaksi ja yksityisajatteluksi? Taitaa ollakin niin, että seksuaalivähemmistöt ovat sekä persuille että kommareille pelkkää ilmaa aivan kuten muutkin kansalliset vähemmistöt, ja rasismikin on ihan okei, kunhan sen kohteena eivät ole vierasperäiset muualta tulleet vaan oman maan kansalaiset.

Entä kuka on jutun kirjoittanut Yrjö Rautio? Yrjö Rautio on vuonna 1949 syntynyt vanhan polven kommunisti, Vasemmistoliiton pää-äänenkannattajan Kansan Uutisten entinen päätoimittaja ja puolueensa SKDL:n eräs ideologi. Apu-lehteen Rautio päätyi vaadittuaan puolueensa paluuta marxismiin, ajauduttuaan oppiriitaan Suvi-Anne Siimeksen kanssa ja saatuaan potkut Kansan Uutisista vuonna 2004.

Mainittakoon, että Apu-lehti perustettiin vuonna 1933 työttömien auttamiseksi, mutta nyt lehti näyttää asettaneen maahanmuuton edistämisen suomalaisten työttömien etujen edelle, aivan niin kuin poliittinen vasemmisto tekee myös poliittisessa elämässä. Lisäksi kirjoitus antaa kuvaa A-lehtien toimituspolitiikasta laajemmin ja on yhdenmukainen esimerkiksi Image-lehden maahanmuuttolinjan kanssa. Toimitukselliset ratkaisut todistavat tämänkin lehtitalon olevan poliittisen vihervasemmiston hallussa.